Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV  (Luettu 10874 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26692
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #60 : 11.09.19 - klo:15:49 »
Joel Haahtelan johdattelemana luin hiukan Paul Verlainesta joka oli minulle vain nimi kirjallisuuden historiasta.
Alkoholin ja häväistysjuttujen värittämän miehen runo  Viisaus kertoo kuitenkin hänestä muuta:

Minä vastasin: »Herra, sun eteesi sieluni vaipuu.
Sen pohjaan sa näät, sua vain se ei nähdä saa.
Sua janoan – vaan miten jaksaisi rakastaa
sua, rakkaus itse, ihmisen tuska ja kaipuu.

Sinä, rauhan lähde, johonka janomme haipuu,
mua katso ja nää tätä taistoa raatelevaa.
Sano, jalkaisi jälkiä saisinko rakastaa
näin, verisin polvin, jotka sun eteesi taipuu?

Yhä etsin ja hapuilen, kättäsi tavoittain.
Edes varjosi jos vois tuskani peitoksi tulla,
oi rakkaus-liekki, vaan ei varjoa sulla,

sinä, elävä lähde – katkera niille vain,
joita häpeä hurmaa – maailman valo ja huomen,
sinun suudelmas polttaa ihmisen silmäluomen.»
[– –]
»Mik’ olen ma, Herra? Sa näät minut kyynelissäni
syvän riemun tähden. Sun äänesi hyväillen
mua haavoitti, mutta kipu on suloinen,
ja ma nyyhkytän nauraen, autuas, kyynelissäni.

Kuin aseisiin! olis käsky ja vierelläni
sotatorvi sois, ja viireissä hulmuten
sinen, valkean loistosta haamot enkelien
läpi pauhinan kutsuis ja vaatisi sydäntäni.

Oi hurmaannusta ja kauhua valitun!
Sinun armosi tiedän ja sieluni alhaisuuden.
Mikä jännitys, vaan mikä hehku! Ah näet mun

rukoukseen nöyrtyen myrskyssä rauhattomuuden.
Saa ääretön pelko rintani kuohuksiin
ja ma hengitän vavisten.»
                        »Niin, oi poikani, niin!»

Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.

Luokat: 1934Paul VerlaineRunotSaima Harmaja
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26692
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #61 : 20.09.19 - klo:11:36 »
Lähes viisi kuukautta kului kunnes sain Enni Mustosen uusimman, Sotalesken, hakea kirjastosta eilen. Kija on kovasti suosittu ja varauksia on edelleen jonkin verran.

Nyt liikutaan kesässä 1939, linnotustöitä tehdänn Kannaksella. Sankaritar matkustaa tyttärensä kanssa viikoksi mihensä luo muonitushommiin Metsäpirttiin Taipaleenjoen tuntumaan.

Monet tutut paikat vilahtelevat junan ikkunoista matkalla Pasilasta Riihimäen, Lahden, Kouvolan kautta Viipuriin ja sieltä toisella junalla Valkjärvelle jossa puoliso on vastassa armeijan kuorma-autolla.

Enni  osaa kertoa arjen elosta niin totuudenmukaisesti, että lähes hikoilin heinätoiden kuvauksessa Laatokan rantaniityllä.

Kesän 1939 kuumuudessa karjalaistalossa paistettiin joka päivä piirakat pohjalaisille linnoittajille. Karjalan ja Pohjanmaan murteet vaihtelivat ja  tuntu on kotoinen.

Enni osaa ja kansa lukee !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26692
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #62 : 20.09.19 - klo:13:32 »
Olen kirjasta lukenut vasta n. 100 sivua. Huumoriakin löytyy kun pohjalaisten uho ja isänmaallisten karjalaisten veri nousi pintaan sivuilla joissa linnotusmiehet ynnä sankari-perhe käyvät ' ryssää härnäämässä' Rajajoen sillalla.

 Se oli ilm. linnoitustöiden kannalta suotavaa maanpuolustushengen nostattamiseksi, ja mahdollisesti tositapahtumiin perustuva, kuten ' ryssän kuukin', tarkkailulennossa oleva suuri ilmapallo jossa yöllä paloi punainen lyhty ja päivällä kiikaroi sotilas.

Palkaa eivätvapaaehtoiset  saaneet, ruokapalkalla töitä paiskittiin niin kaivantoja tehden kuin majoittajatalon heinätöissäkin auttaen.

Karjalan jääkärien marssia laulettiin mm. Rajajoen sillalla.

https://www.youtube.com/watch?v=OFhJWG-dl8c

70. Karjalan jääkärien marssi

[Marssisävelmä 1790-luvulta. Elli Hällström, 1873-1955.
Puolustusvoimien perinnemarssi ja Pohjois-Karjalan Prikaatin kunniamarssi.]

1. Kaunis Karjala,
isiemme maa,
työhön, jaloon taisteluun sun poikajoukkos' saa.
Henkemme uhratkaamme,
kansamme ja synnyinmaamme
onni ja vapaus kun vaativat vaan.
Työhön, työhön nuoret sotijat.
taistoon, taistoon mielet uljahat,
nyt vapaan Suomen uusi huomen
loistaa jo yli koko Karjalan maan!

2. Into nuorekas,
käsi voimakas.
Usko vahva oikeuteen meidät voittoon vie.
Herraan me luottakaamme,
häneltä me voiton saamme,
vääryyttä vastahan käy taistomme tie.
Työhön, työhön j.n.e.

3. Jos on osa se,
että kaadumme
taistelussa oman maan ja kansan puolesta,
sankarikuolemamme
todistavat maailmalle:
kuntoa vieläkin on Karjalassa.
Työhön, työhön j.n.e.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14545
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #63 : 08.10.19 - klo:14:20 »
Olen lukenut karjalais-suomalaisen Sven Lokan kaksi kirjaa: kaamos ja valo sekä missä on muuttolinnun kotimaa. Minulle hyviä tietokirjoja. Ensin mainittu on painettu Petrosavodskissa ja jälkimmäisen kustansi Veikko Erkkilä Karisto Oy:n toimesta. Erkkilähän paljasti vaiettu sota kirjassaan neuvostopartisaanien uroteot Koh-I-Noorilla osittain tehdyiksi. Nyt hän kelpaa Sven Lokan kustantajaksi.
Kirjoilla on samat tapahtumat esitettyinä, mutta "näkövinkkeli" on erilainen. Koska kaamos ja valo painettiin Petroskoissa "vanhana aikana", niin siinä pitää esiintyä aina määrävälein kapitalismia ja länttä sekä Suomen porvaristoa ilkeästi mollaavia sanontoja, muutenhan se ei olisi saanut painolupaa. Jälkimmäinen kirja on ilkeistä viittauksista vapaa, oikeastaan tilalle on tullut neukkuyhteiskunnan kritisointi, mutta se on siististi kirjoittettu. Jos nyt ihmisten massa-ampumisista voidaan käyttää siisti-sanaa. Kirjan lopussa on pitkä lista suomalaisia miehiä ja kullekin joku toteamus ammuttu, kuoli vankilassa, vangittu kohtalo tuntematon, 3-10 vuoden tuomio, ampui itsensä ennen pidättämistään, kuollut pakkosiirtomatkalla.
Näitä kirjoja ennen olen lukenut monia suomalaisten kirjoittamia teoksia gulagissa olostaan, mm laps Suomen Taisto Huuskoselta. Hän pääsi vähällä takaisin Suomeen. Kovan kohtalon sai osakseen Hilma Kilkkinen terapoidessaan itseään ja tuottamalla teoksen PITKÄ MATKA SIPERIAAN. Se oli niin kuumaa kamaa Kekkos-Suomessa, että OAJ pystyi painattamaan sen postuumina Kilkkisen kuoleman jälkeen. Minulle on kirjastossa teos haettu kaksi kertaa varastosta?? Miksi kirja siellä pitää pitää?

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10632
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #64 : 08.10.19 - klo:21:27 »
Kannattaisiko jälleen ihmettelyn asemesta kysyä suoraan? Ei ne virkailijat valehtele.

Olipa huippu kun eräs kirjasto toi näytille ja lainattavaksi varastokirjojaan. Oliko Kouvolassa vai Joensuussa. Varastoon oli siirretty osin ikäjärjestyksessä materiaalia, jota kuitenkaan ei ehdottomasti haluta hävittää, vaikka kunto alkaisi olla heikohko tai kysyntä yhden- kahden lainaajan varassa.  Muutoin tuo ” kekkos- Suomen”  pahalainen olisi jo myyty 50 pennillä tai tyyliin kolme markalla, lastenkirjoja neljä.

Kirjoja syydetään paljon entistä enemmän markkinoille, kirjan elinkaari lyhenee myös. Sitten on näitä jotka kestävät kulutusta, mutta niistä on usein otettu monia painoksia,  tuoreimmat on painettu kestävälle paperille, kansikaan ei jää heti käteen .  Itse nauttisin jos pääsisin varastoon mylläämään tahtoni mukaan, sillä luullakseni juuri varastosta löytyisi paitsi ajankuvaa, myös kestosuosikkeja. Tai juuri niitä, joita ei vain voi hävittää.

Ei sillekään ole no, ei ainakaan poliittista syytä että ”Mozartin matka Pragiin” piti kaivaa jostain Helsingin suurvarastosta.  Uutta tuli, sille tehtiin tilaa, vai minne sulloisit kaiken?  Vanhat, uudet, Hesarin ” vuoden kirjat” ” Vuoden uskonnolliset kirjat” kilpailuvoittajat ja kaikki niiden vanavedessä ilmoille tulvehtivat tyylillisesti sitä ja tyylillisesti tätä, tietokirjat, romaanit, viihdekirjallisuuden, käännöskirjallisuuden, selkokirjat? Romput, leffat, musiikin, lehdet? Joku toinen haluaa jotain muuta esille ja miettii itsekseen, kenellä on ja mitä nyt taas tätä vastaan. 

Että koko asenne väsyttää.  Mikset sinä kysy sitä asiaa? 

Antikka.net on hyvä verkkoantikvariaatti, olen saanut halvalla kaiken tahtomani. Ei tarvitse kuljettaa kodin ja kirjaston väliä. Kuukausi kuluu niin pelottavan äkkiä.

  Ei se minustakaan ole kivaa, kun en jotenkin näistä tämän päivän uutuuksista nyt vain saa oikein mitään.  Tykkäisin lukea sellaista, jossa pohjalla on vähintään niin paljon realiteettia, että juttu joko on selkeä biografia tai voisi olla.  ”Tämä olisi voinut tapahtua” taisi jäädä tyyliltään lemppariksi, ainut poikkeus on Tolkienin Taru sormusten herrasta.

Viimeksi luin sadatta kertaa Riitta Vartin neliosaisen sarjan suurten ikäluokkien varttumisesta.  Etenkin kolmas osa, Nuoruuden yliopistot, on aivan ehdoton. Se kuvaa niin kertakaikkisen mehevästi marxismi- leninismin huumaa, kuinka siinä sivussa opinnot unohtuvat tai niitä ei yksinkertaisesti ehditä suorittaa, ja sitten yhtäkkiä ruvetaan puhumaan, että hyvä marxilainen on myös hyvä opiskelija....   Ettei nyt olekaan mikään vallankumouksen aika, jolloin ” huippukerrokset eivät enää voi, tai pohjakerroksen suostu” jatkamaan ilman vallankumousta....   Kremlissä, luulen,  ei oikein pidetty opiskelijoiden riehaantumisesta, kun Suomen piti edustaa kapitalismin ja sosialismin rauhaisaa rinnakkaiseloa. Riehukoot Pariisissa.
« Viimeksi muokattu: 08.10.19 - klo:21:40 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10632
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #65 : 08.10.19 - klo:21:54 »
Tai täydennettäköön, tuo viimeksi kirjoitettu sieltä nyt vain paljastuu.... Kun oikeasti eläneet kunnon marxilaiset lähetetään taisteluseminaareihin vetäjiksi ja kertovat ettei olekaan mikään vallankumous nyt, ikävä kyllä niin kuin tuota tulollaan. Että älkääpä vetääkö siitä tai tästä työväenluokan taistelusta, tuotanoin, semmoista ja tämmöisiä johtopäätöksiä.....  Ei sitä voi voluntaristisesti vallankumoustakaan alkaa sentään sormia napsauttamalla, sanovat kokeneet toverit jotka olivat jo Sofian festivaaleilla..... 

Vaikka mitäs minä niillekään hihittelen.  Kuka sen sanoo, kuka niihin aikoihin olisi aamulla katsonut peilistä. 

Tai no, kyllä sen tietää. 

Kestin tasan puolitoista vuotta hörhöilyä ja sitten otin välimatkaa.  Surkea joukkovoiman kannattaja minusta olisi tullut, ainakin näillä eväillä...


Mutta siis.  Kysy, kun on sitten mitä kertoa minullekin. Että miksei ole hyllyssä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14545
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #66 : 09.10.19 - klo:07:47 »
Minulla on periaate, että suoritusportaan ihmistä en vaivaa asialla, minkä ylempänsä ovat määränneet. Hilma Kilkkisen kirjassa on sellainen mahdollisuus, että se oli joillekin suomalaisille liian vaikeata poliittista asiaa, niin se pidettiin varastossa poissa mielestä.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15957
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #67 : 09.10.19 - klo:08:13 »
Kysyä saa aina. Miksi se koettaisiin vaivaamiseksi? Ymmärretäänkö kysymys syytökseksi?

Vitsissä opettaja kysy, kuka kirjoitti Seitsemän veljestä. Kalle vastaa: - En se minä ollut.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26692
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #68 : 09.10.19 - klo:08:31 »
Muistaakseni en ollut lukenut Anja Snellmanilta mitään. Nyt tarttui ensimmäinen käteen kauniin kannen ja puolipehmeän pideltävän takia.

Kreetalla olemme käyneet pari kertaa ja kyllä tässä nyt saaren tuoksut ja historia kertaantuvat. Ajanvietteenä kelpo lukemista.

http://hemulinkirjahylly.blogspot.com/2018/09/anja-snellman-kaikkien-toiveiden-kyla.html
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10632
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #69 : 09.10.19 - klo:12:07 »
Minulla on periaate, että suoritusportaan ihmistä en vaivaa asialla, minkä ylempänsä ovat määränneet. Hilma Kilkkisen kirjassa on sellainen mahdollisuus, että se oli joillekin suomalaisille liian vaikeata poliittista asiaa, niin se pidettiin varastossa poissa mielestä.

Höpsistä.  Ensinnäkin näillä ” suoritusportaan ihmisillä” on takanaan kuuden vuoden yliopisto- opinnot, joten heillä on myös lupa ja oikeus suuresti määrätä ja vaikuttaa siihen, mitä hyllyistä kulloinkin löytyy.  Ei ole mitään ” ylempiä”. 

Toisekseen he ovat paikalla palvelemassa toisia, juuri heitä, joita kirjat kiinnostavat.  Kehno palkka ei tee heistä yhtään enempää tai vähempää. 

  Tottahan on, etteivät ihmisen ajatukset sillä tavallisesti miksikään muutu. ” Yrittää valehdella” on yleisin hiljainen vastaus järkevään selitykseen.  Koska tein ihmisten parissa töitä ja nämä tulivat luokseni selventääkseen käsityksiään, olen kymmeniä kertoja käynyt tämän läpi. 
  ” Sen kun puolustelee”  on toinen. 


Jotenkin ihmismieli on kuin yksiöinen jää.  Sille ei ole aina viisastakaan astua ennen kuin se on turvallinen, eli vahvistunut harkitsemaan sitä mahdollisuutta, että itse erehtyy.  Eihän kyse ole siitä, ettei joku voisi sitä myöntää itsetuntosyistä, se on aika harvinaista, syyt ovat syvemmällä. Koko henkinen tasapaino saattaa olla kiinni vaikka nyt jostain omasta tavasta katsoa maailmaa, ja siinä on perin paha humpsahtaa sen jään läpi.

Eihän se sinua koske. Siis ainoastaan, se tulee meitä jokaista vastaan j a siksi emme kysy, tai oikaise väärinkäsitystä.   Näkemys kirjastosta, koko politiikan kentästä, lääkäreistä, milloin mistäkin saattaa olla vaarassa ja vaarantaa koko hauraan tasapainon. En tiedä miksi joskus väsyn sellaiseen, tuskin olen toisia kummoisempi vaikka kuinka yritin hoitaa objektiivisuuttani kuntoon, siis ettei asioista tulisi suorastaan uhkaavia jos joudun korjaamaan käsityksiäni. 

Emmehän me enää elä Kekkoslandiassa, miksi kenenkään pitäisi?

Mutta jos tahdot jotain siitä kirjasta tietää, siinä tapauksessa ne virkailijat ovat siellä palvellakseen.
« Viimeksi muokattu: 09.10.19 - klo:12:15 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10632
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #70 : 09.10.19 - klo:12:26 »
Kuusankosken kirjasto oli oikea unelmien täyttymys, sieltä ei kai oltu ikinä poistettu mitään, tai sitten varasto oli niissä sivuhuoneissa.  Sieltä löytyi vaikka mitä, ikivanhoja kirjoja, sitten sellaista jota pikkutyttönä näin aikuisten puolella Kotkan kirjastossa, ihan löytöjä joista en tiennytkään.  Ryntäsin suoraan sinne sivuhuoneisiin, voi miksei jokainen kirjasto ole samanlainen?, 

Malmin johtavan virkailijan maku on niiin surullisen erilainen kuin omani, enkä ikinä opi käyttämään sitä hakulaitetta. 

Anja Snellmanista voi että, tykkään ite.  En lukisi itse viihdekirjallisuudeksi enää, sellaisissa persoonallisuuden kuvaus ei juuri yllä permanenttia syvemmälle....  Haasteena on muistaa kummalla olikaan vaalea tukka, Liisalla  vai Ilonalla.....  No siis minusta.

Jos vaiks lukisin tuon, sitä en tunne, kiitos Riitta- mummille.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14545
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #71 : 09.10.19 - klo:14:11 »
Jospa saan "taaplata" omalla tyylilläni. Olen jo vahvasti varsitieni loppupäässä.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15957
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #72 : 09.10.19 - klo:16:57 »
Jospa saan "taaplata" omalla tyylilläni. Olen jo vahvasti varsitieni loppupäässä.

Toki. Sainpa taas sinun tyylistäsi aiheen pohtia asioita omasta näkökulmastani. Minun maailmanihan on ollut kysymiseen kannustava koulumaailma.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8457
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #73 : 09.10.19 - klo:17:29 »


 Kysyä saa aina. Miksi se koettaisiin vaivaamiseksi? Ymmärretäänkö kysymys syytökseksi?

Vitsissä opettaja kysy, kuka kirjoitti Seitsemän veljestä. Kalle vastaa: - En se minä ollut.



   Riippuu, onko kysyjän asenne hänen kysyessään ihmettelevä vai moittiva, ja mikä suhde virkailijalla asiaan on. Armeijassa minulle opetettiin, että ei saa ajatella, mutta pitää ajatella. Henkilökemiatkin vaikuttavat, kokeeko suoritusporras kysymyksen moitteena vai tiedonhaluna.

Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katso! Etkö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa/kauhavan_herattajajuhlat_2020/

NYT Nimees Kokoon Tulleina
https://www.youtube.com/watch?v=79WBtRxrPPE

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10632
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #74 : 10.10.19 - klo:00:05 »
   Riippuu, onko kysyjän asenne hänen kysyessään ihmettelevä vai moittiva, ja mikä suhde virkailijalla asiaan on. Armeijassa minulle opetettiin, että ei saa ajatella, mutta pitää ajatella. Henkilökemiatkin vaikuttavat, kokeeko suoritusporras kysymyksen moitteena vai tiedonhaluna.

Minusta niillä on ihmeen pitkä pinna,  kun tässä mietin, mitä toisinaan jonossa kuuleeja lopulta hikisenä, väsyneenä,  oikeastaan niihin edelle ängenneisiin ärtyneenä pääsee tiskille eikä ole sen kummempaa kuin ” se kirja jonkatilasin siis *********** viikkoa sitte ei vaan ************ löydy ja asenne on sarjaa **********.  Sanovat että mennään vilkaisemaan, ja jos tosiaan on teillään, sanovat, istu ihmeessä, avaa vähän takkiasi, minä haen minne se on eksynyt. 

No, kyllä ne sitten saa ne miljoonat kiitokset ja hymyn ja pahoittelunkin.  Mutta siis, voisi niillä toisinaan aloittaa, hyvä kun otit puheeksi.  Vaikka miten näännyttää se seisominen. 


Ehkä kun ne siis ei ole suoritusporrasta, oikeastaan amanuenssienkin asema on aikalailla autonominen, ja se kai ne saa jaksamaan.  Suoritusporrasta puristaa vähintään kahtaalta ihan ristiriitaiset odotukset. Kaikkia ei voi tyydyttää mutta suoritusportaan vedetään tasan vastuuseen. Se on vähän muuta.
« Viimeksi muokattu: 10.10.19 - klo:00:15 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.