Kirjoittaja Aihe: Yle  (Luettu 282 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15379
    • http://www.samila.1g.fi
Yle
« : 28.11.19 - klo:22:51 »
 Hurmerintojen tuorein lapsenlapsi kastettiin viime viikonloppuna näin he sen kertoivat. Yle uutisoi, että sai nimen. Ne eivät ole sama asia. Tapahtui ohjelmassa puoli7 tänään
« Viimeksi muokattu: 29.11.19 - klo:10:05 kirjoittanut seppos »
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4385
Vs: Yle
« Vastaus #1 : 29.11.19 - klo:00:36 »
^Kuulin toisin. Ylen toimittaja haastatellessaan aloitti "teillä oli lapsenlapsen ristiäiset", johon Maarit Hurmerinta vastasi "Kyllä", ja hetikohta perään "ihana pieni poika sai nimen".

Jos Yle on jossakin sanonut, että sai nimen, on siis toistanut isovanhemman omia sanoja vain. Ja onhan siinä tilaisuudessa saattanut tapahtua sekä kastaminen että nimen antaminen.
« Viimeksi muokattu: 29.11.19 - klo:10:06 kirjoittanut seppos »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15379
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Yle
« Vastaus #2 : 29.11.19 - klo:10:05 »
^Kuulin toisin. Ylen toimittaja haastatellessaan aloitti "teillä oli lapsenlapsen ristiäiset", johon Maarit Hurmerinta vastasi "Kyllä", ja hetikohta perään "ihana pieni poika sai nimen".

Jos Yle on jossakin sanonut, että sai nimen, on siis toistanut isovanhemman omia sanoja vain. Ja onhan siinä tilaisuudessa saattanut tapahtua sekä kastaminen että nimen antaminen.

Tarkastin asian ja olet kuullut ihan oikein ja minä väärin. Haastattelija puhui kasteesta ei Hurmerinta. Anteeksi pitäisi aina muistaa tarkastaa mitä on lullut kuulevansa.

PS oikaisin myös otsikon totuudelliseksi. Sen siitä saa kun kirjoittaa väärin.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15714
Vs: Yle
« Vastaus #3 : 29.11.19 - klo:10:35 »
Puhekielessä käytetään 'kastamista' ja 'ristimistä' usein nimeämisen merkityksessä. Väärinhän se on, mutta yleistä. Laivojen 'kastaminen' lienee jäänne jostain pakanallisesta uhraamisesta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6012
Vs: Yle
« Vastaus #4 : 02.12.19 - klo:19:04 »

Kasteessa otetaan jotenkin myös sisäpiiriin.
Saa nimen perheeseen ja saa kummin tai kummeja jotka ovat samaa sisäpiiriä.

Jotenkin kuitenkin toi, "on kristityn nimi mulla" on pikkaisen kiusallinen.
Ainakin on porukoita, kun antavat lapsen kasvaa aikuiseksi tai aikuisemmaksi, että voi itse päättää meneekö siihen sisäpiiriin.

Näitä porukkaan, työpaikkaan ja ties mihin liittämisiä sitten onkin edessä koko loppuelämä.
Itse tykkäsin kyllä nuorena kuulua jengeihin.
Ei ollut niin tylsää kuin yksin ja kait se kasvatti sekin johonkin yhteisöllisyyteen ja laumassa elämiseen.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10555
Vs: Yle
« Vastaus #5 : 03.12.19 - klo:20:28 »
Itse tykkäsin kyllä nuorena kuulua jengeihin.
Ei ollut niin tylsää kuin yksin ja kait se kasvatti sekin johonkin yhteisöllisyyteen ja laumassa elämiseen.

Tästä pidän ja suuresti.  Menee sivuun annetusta aiheesta, mutta jos tän kerran kun ei tavaksi tule  :)

Joskus toisinaan kirjallisuus on iskeny valtakulttuurille kapulaa rattaaseen, mutta ittestäni vaikuttaa jotenkin että etenki nuortenkirjat ja niiden arviointi jauhaa paikallaan, kuten on tehnyt sata vuotta.

Sosialistisen realismin valokuvamaisuus oli kamalaa, se ravisteli kirjaston käyttäjän aikuisten puolelle. 

Nyt on teemana ollut y k s i l ö -_ siitä, kun päästiin postpostjälkimodernismin uusliberalistriseen elämännautiskeliuun-- ei, kirjallisuus ei ole irrallaan ajankuvasta, ei politiikasta  eikä se ole irrallaan rahasta. 

Se jumputtaa  kovin staattisesti yksilön kasvua, yksilön elämää, ja lähettäkääs teksti  NVL:.oon, saatte sen takaisin tällä kommentilla:  Erinomainen kasvukertomus plaaplaa/  Missä on kasvukertomus/ En löydä ryhmän jäseniltä ainuttakaan y k s i l ö n 
k a s v u k e r t o m u s t a.   Eikä mitään muuta. Ei perhettä, ei luokkaa, ei ryhmää. Parisuhde sallitaan, mieluusti sukupuolenvaihto. Se ei vielä ole loppuun jauhettua, tosin.

No, semmoinen on aika helppo tehdä.  Nuori on pisteessä A tämmöinen, pisteessä Ö tuommoinen.  Piirretään välille kaari. Kaarelle sijoitetaan henkilöitä, joilla on pikku sysäys hyvään tai pahaan, yksilöllisesti, suuri tuuppaus , kuten pikku sysäyksellä, miljöökuvaus, miljöökuvaus, miljöökuvaus.  Sitten keksitään juttu eli kuljetaanko avaruudessa, mielikuvitusmaassa, eri aikakausissa, mielellään ei kuitenkaan tässä todellisuudessa. Korjataan virheet, deletoidaan toistot. Korjausohjelmalla semmoinen käy sutjakasti, etsi-komento löytää toistot kun tottuu hakemaan. Laiskuuttaan voi luettaa sen jollain ja maksaa siitä hommasta.

Perheitä ei kuvata -- viimeinen perhekuvaus taisi olla Rauha S. Virtasen köyhyyttä, rikkautta, koulun oikeistolaisuutta (uhhuh ja no niin) kuvaava "Joulukuusivarkaus" joks. 1971. Seuraava, "Lintu pulpetissa" kuvasi vielä ryhmää, koulussa toimivaa "yd-rintamaa".  Virtanen on kirjoittanut paljon perheistä, uusperheistä, perheestä jossa on adoptiolapsi, lapsen tarpeesta kuulua perheeseen, tarpeesta tuntea omat juurensa, mutta se oli joskus viisi- kuusikymmenluvulla.

Pojille on runsaammin ryhmäkuvauksia. Tytöille oikeastaan vain Kerttu Juvan kaksi partiotyttökirjaa, Leppiluodon leiriläiset ja Kurki-vartio kunnostautuu. Toisaalta voin sanoa että nuorisokirjallisuus, jota on yritetty tehdä pian vuosisata, jota alettiin julkaista erikseen 1920-luvulla, edustaa aina omaa aikaansa ellei ole siitä jäljessä. On, kuin nuoret aikuiset -- aikuisuuteen ehtineet kirjailijat tahtoisivat sanoa nuorille: Minä olen tämmöinen ja ajattelen näin.  Sinun on oltava samanlainen ja ajateltava kuten itse ajattelen.

Ole yksilö.  Kasva yksilönä. Ole yksin.

Kirjallisuus rikkoo toisinaan rohkeasti radiohiljaisuutta, mutta tällä kertaa ainakin nuorille kirjoittajat tuntuvat olevan hukassa.  En jaksa uskoa, että yksilö pysyttelee loputtomiin kiinnostavuuttaan trendin kärjessä.  Aikakausi alkaa olla kaluttu, mielikuvitusmatkoja on tehty ja Harry Potterien klooneja tuottaa moni innokas yrittäjä.  Kirjoitin huvikseni tarinan ryhmästä Vantaan Sanataidekoulun la-nu-kurssille, mutta nuoret kirjoittajat eivät tunnistaneet sitä ryhmän kuvaukseksi, ennen kuin sanoin että ei, tämä ei ole Karrin kasvukertomus eikä Joken huumeongelman kuvaus. Huomasiko kukaan että pojat toimivat ryhmässä?
 Heille sattuu yhdessä paha kupru, kun heille sattuu tapaus.... Kuka lopulta tuuppasi Timpan alas pihan sivuportaita jää selvittämättä, kun yritetään selvittää, sattuiko sille ihan totta pahemmin ja kuinka yhdessä selviydytään seurauksista?  Ja joskin nuoret urhot saapuvat jokainen erilaisista oloista, ryhmässä h kuuluvat vain Penan jengiin, jonka piti toimia niin kuin siinä leffassa Robin Hood ja...

Tässä on "me" joka alkuun on hämmentynyt, vaikeuksissa ja tukalassa tilanteessa kun jonkun kai pitäisi vastata teosta. Totta ihmeessä olisin voinut kertoa pojasta jolla on huumeongelma ja plaaplaa. Pojasta, jonka äidillä on vakava sairaus. Pojasta, jonka isä on väkivaltainen. Pojasta jolla on kaikki hyvin.

Katsoin kuinka käy, kun tarjoan tekstin meistä.

Mitä... Eeei, mutta jos on me niin pitää olla ne..., joo niin...

Yritin selittää, ettei ryhmäytyminen edellytä viholliskuvia, ja onhan niitä, kun pojat pelkäävät poliisia ja pikkuisen koulun vaksia kanssa ja Timpan isäpappaa. Lopussa tämä me on toisenlainen -- mutta niin on muutama aikuinen.

Ei semmoista voi olla.

No ehkä minä en vaan osaa, sehän on mahdollista, mutta nämä nuoret, enintään kolmikymppiset. siis eivätr edes t i e d ä  mikä on ryhmä, kuinka ryhmäöän kuulutaan, mitä ryhmä merkitsee.

Minulla oli aina jokin me- Minulla oli oma perhe. Vainion perhe. Enäjärven perhe. Oma luokka. Oma piha. Etskun kulman sakki. Työviksen kellarin porukka. Seurisnuoret. kaverit. Kurssikaverit.

Eikö niillä ollut mitään, mistä ryhmän tunnistaa?  Se tehtiin niin alleviivaten, että pelkäsin liioitteluksi.

Tulihan vuodatus, mutta tätä olen paljon, paljon ajatellut.
En ole ennättänyt perehtyä nuorten Finlandiaan, en tänä vuonna tai en edes viitsinyt. 
« Viimeksi muokattu: 03.12.19 - klo:20:37 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15379
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Yle
« Vastaus #6 : 03.12.19 - klo:21:47 »
Kuolleesta aiheesta saa vapaasti sinkoutua minne vaan.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi