Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV  (Luettu 5289 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25824
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #60 : 11.09.19 - klo:15:49 »
Joel Haahtelan johdattelemana luin hiukan Paul Verlainesta joka oli minulle vain nimi kirjallisuuden historiasta.
Alkoholin ja häväistysjuttujen värittämän miehen runo  Viisaus kertoo kuitenkin hänestä muuta:

Minä vastasin: »Herra, sun eteesi sieluni vaipuu.
Sen pohjaan sa näät, sua vain se ei nähdä saa.
Sua janoan – vaan miten jaksaisi rakastaa
sua, rakkaus itse, ihmisen tuska ja kaipuu.

Sinä, rauhan lähde, johonka janomme haipuu,
mua katso ja nää tätä taistoa raatelevaa.
Sano, jalkaisi jälkiä saisinko rakastaa
näin, verisin polvin, jotka sun eteesi taipuu?

Yhä etsin ja hapuilen, kättäsi tavoittain.
Edes varjosi jos vois tuskani peitoksi tulla,
oi rakkaus-liekki, vaan ei varjoa sulla,

sinä, elävä lähde – katkera niille vain,
joita häpeä hurmaa – maailman valo ja huomen,
sinun suudelmas polttaa ihmisen silmäluomen.»
[– –]
»Mik’ olen ma, Herra? Sa näät minut kyynelissäni
syvän riemun tähden. Sun äänesi hyväillen
mua haavoitti, mutta kipu on suloinen,
ja ma nyyhkytän nauraen, autuas, kyynelissäni.

Kuin aseisiin! olis käsky ja vierelläni
sotatorvi sois, ja viireissä hulmuten
sinen, valkean loistosta haamot enkelien
läpi pauhinan kutsuis ja vaatisi sydäntäni.

Oi hurmaannusta ja kauhua valitun!
Sinun armosi tiedän ja sieluni alhaisuuden.
Mikä jännitys, vaan mikä hehku! Ah näet mun

rukoukseen nöyrtyen myrskyssä rauhattomuuden.
Saa ääretön pelko rintani kuohuksiin
ja ma hengitän vavisten.»
                        »Niin, oi poikani, niin!»

Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.

Luokat: 1934Paul VerlaineRunotSaima Harmaja
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25824
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #61 : 20.09.19 - klo:11:36 »
Lähes viisi kuukautta kului kunnes sain Enni Mustosen uusimman, Sotalesken, hakea kirjastosta eilen. Kija on kovasti suosittu ja varauksia on edelleen jonkin verran.

Nyt liikutaan kesässä 1939, linnotustöitä tehdänn Kannaksella. Sankaritar matkustaa tyttärensä kanssa viikoksi mihensä luo muonitushommiin Metsäpirttiin Taipaleenjoen tuntumaan.

Monet tutut paikat vilahtelevat junan ikkunoista matkalla Pasilasta Riihimäen, Lahden, Kouvolan kautta Viipuriin ja sieltä toisella junalla Valkjärvelle jossa puoliso on vastassa armeijan kuorma-autolla.

Enni  osaa kertoa arjen elosta niin totuudenmukaisesti, että lähes hikoilin heinätoiden kuvauksessa Laatokan rantaniityllä.

Kesän 1939 kuumuudessa karjalaistalossa paistettiin joka päivä piirakat pohjalaisille linnoittajille. Karjalan ja Pohjanmaan murteet vaihtelivat ja  tuntu on kotoinen.

Enni osaa ja kansa lukee !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25824
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #62 : 20.09.19 - klo:13:32 »
Olen kirjasta lukenut vasta n. 100 sivua. Huumoriakin löytyy kun pohjalaisten uho ja isänmaallisten karjalaisten veri nousi pintaan sivuilla joissa linnotusmiehet ynnä sankari-perhe käyvät ' ryssää härnäämässä' Rajajoen sillalla.

 Se oli ilm. linnoitustöiden kannalta suotavaa maanpuolustushengen nostattamiseksi, ja mahdollisesti tositapahtumiin perustuva, kuten ' ryssän kuukin', tarkkailulennossa oleva suuri ilmapallo jossa yöllä paloi punainen lyhty ja päivällä kiikaroi sotilas.

Palkaa eivätvapaaehtoiset  saaneet, ruokapalkalla töitä paiskittiin niin kaivantoja tehden kuin majoittajatalon heinätöissäkin auttaen.

Karjalan jääkärien marssia laulettiin mm. Rajajoen sillalla.

https://www.youtube.com/watch?v=OFhJWG-dl8c

70. Karjalan jääkärien marssi

[Marssisävelmä 1790-luvulta. Elli Hällström, 1873-1955.
Puolustusvoimien perinnemarssi ja Pohjois-Karjalan Prikaatin kunniamarssi.]

1. Kaunis Karjala,
isiemme maa,
työhön, jaloon taisteluun sun poikajoukkos' saa.
Henkemme uhratkaamme,
kansamme ja synnyinmaamme
onni ja vapaus kun vaativat vaan.
Työhön, työhön nuoret sotijat.
taistoon, taistoon mielet uljahat,
nyt vapaan Suomen uusi huomen
loistaa jo yli koko Karjalan maan!

2. Into nuorekas,
käsi voimakas.
Usko vahva oikeuteen meidät voittoon vie.
Herraan me luottakaamme,
häneltä me voiton saamme,
vääryyttä vastahan käy taistomme tie.
Työhön, työhön j.n.e.

3. Jos on osa se,
että kaadumme
taistelussa oman maan ja kansan puolesta,
sankarikuolemamme
todistavat maailmalle:
kuntoa vieläkin on Karjalassa.
Työhön, työhön j.n.e.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)