Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV  (Luettu 14484 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27560
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #90 : 01.11.19 - klo:18:08 »
Luen nyt Antti Tuurin kirjaa Levoton mieli. Se on erään taiteilijan muotokuva Tuurin hiljaisella sala-huumorilla höystettynä.

Tuttujakin tapaa, esim. Oskar Paarman ( aiemmin Broms ) joka oli arkkipiispa Jukka Paarman isä. Tunsin Jukka Paarman sekä edesmenneen Matti Paarman jonka astmakohtaus koitui kuolemaksi. Oskar Paarma oli taiteilija Arvid Bromsin pikkuserkku, joka suostui vihkimään taiteilijan viidenteen avioliittoon Lappajärven kirkkoherran kieltäydyttyä.

Se että vaiettu salaisuus Jussi Jurkan isyydesrä on ollut jo iltapäivälehtien lööpeissä ei juuri hätkähdytä tämäntapaisen ihmisen ympyröissä.
...

Annikan kirjavinkkiä, Benedicta Idefeltin kirjaa löytyy Lahden ja Hollolan kirjastoissa molemmissa 2 kpl. Olen lukenut ko kirjan vuosikymmeniä sitten. Myös toisen ent. nunnan,  Riitta Lemmetyisen kirjan olen lukenut. Eikö tämän jälkimäisen isä ollutkin Kotkan seudulla kauan papin virassa. ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)


Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #92 : 01.11.19 - klo:21:39 »
No nih!  Kiitokseni, joskin tuolla Antikka.netissä on tilaus jo tekeentymässä, tiedä vaikka olisi löytynyt, mutta eksyin seikkailemaan radioareenan dokkareiden ihmemaahan. Muuten hyviä mutta toimittajat kälättävät asiantuntijan puheen päälle siinä määrin, ettei asiasta kuule oikeastaan mitään.  Antikvaari.fi nautatuote  on yhtä tuttu mutta hitaampi toimimaan, kun kirjoja ostaa useamman.  Jotain olen osaamassa vaikka linkit YouTubeen menetin kun siellä viimeksi tehtiin isompi versionvaihto ja kirjautumisen muutos. Oli töitä vielä tehtävä siinä, eli minua rääkättiin niin monelta suunnalta.
Riitti pitkälle kun hallitsi kaupungin ja sieltä terveydenhuollon verkkojen jokaisen versiovaihdoksen.m
:icon_biggrin:

Suurin ja levein hymy Kontulan palvelukeskuksen kirjastosta. Toivon että sen sielä saa tänne meille. Laitoskirjastoista ei aina lainata yksityiseen käyttöön. Sairaalakirjastoa käytin, kun kuuluin henkilökuntaan, sitten en saanut sieltä enää lainata. Se kuuluu potilaille ja henkilökunnalle. Mutta yritetään.
« Viimeksi muokattu: 01.11.19 - klo:21:49 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27560
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #93 : 14.11.19 - klo:13:08 »
Kiitän PekkaV:tä joka innosti lukemaan Antti Tuurin uusimman, Levottoman mielen.

Taiteilija Arvid Broms oli todellinen levoton mies joka kierteli monet kymmenet paikkakunnat  aina tutustuen uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Taiteen ystäviä löytyi myös monista itselleni tutuista paikoista aina Lahtea, Nastolaa ja Kortesjärveä myöten.
Seinäjoella olen asunut yhden talvikauden kirjakaupan yläpuolella.

Viimeisillä voimillaan Broms maalasi Kortesjärven Säästöpankin 50-vuotisjuhliin tilatun taulun. Tätini oli työssä mainitussa pankissa vuosikymmeniä, myös noiden juhlien aikaan.
Kirjan mukaan viimeinen julkinen maalaus tuli Lappajärven Kantakrouvin seinään ja se esittää kolmiosaisesti Lappajärven ominaispiirteitä aina ankkurin ympäri kiertynyttä kuhaa myöten. Tämä siksi että Ruotsin kuninkaan Kustaa III pöydässä piti aina olla Lappajärven kuhaa ( ja satakuntalaista sahtia ).

Kirja on kiinnostava monella tavoin. Vuosikymmenien kuva suomalaisessa kulttuurissa, pohjalaisessa autokaupassa, mutta ennenkaikkea Arvid Bromsin kirjavassa ja surunvoittoisessakin elämässä viisine vaimoineen, Jussi-pokineen, punaviinipulloineen ja sielunmaisemineen.

Kiitos taas Antti Tuuri !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8671
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #94 : 14.11.19 - klo:17:32 »
   
Jahka saan:


Surullinen pianisti
Ishiguro, Kazuo

Jonotusnumero: 14


Merenpeitto
Jalonen, Olli

Jonotusnumero: 6


"KIITOS ETÄHERÄTTÄJÄJUHLISTA!"

https://herattajajuhlat.fi/

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27560
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #95 : 14.11.19 - klo:18:02 »
Tartuin heti tyttäreltä saamaani Pajtim Statovcin Tiranan sydämeen. Bollakin on hänellä, saan sen myöhemmin. Arveltiin molemmin sitä Finlandia palkittavaksi. :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8671
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #96 : 20.11.19 - klo:05:02 »

   Antti Heikkinen: Maaseudun tulevaisuus

"Olipa kerran

Kylän nimi oli Nasaretti. ... oli kastettu Vapahtajan mukaan ... 1800-luvun toisella vuosikymmenellä. Siihen saakka kylä oli tunnettu virallisissa kartoissa ja papereissa Pentukivenä ...

Kylän uudelleenkastamisen vuosina puhalsivat niillä main hengellisen herätyksen tuuloset. Kaikenikäiset ... kokoontuivat katumaan syntejään isommilla sakeilla ja katumustoimia johti milloin kukakin kirkonpalvelijain joukkoon kuulumaton maallikkopuhuja. Etumaisena pyöri Varpaisjärvellä ja sittemmin Nilsiässä asustellut Löyhkä-Paavo Ruotsalainen, korkonimensä mukaan vouhkana. Hän ei ollut uuttera työhommiin eikä joukkonsa elättämiseen, mutta sanaa hän osasi selittää mukavasti ja hänen edessään tavallisen rahvaan oli soma itkeämouruta pahuuttaan ja iloita saarnaajan nakkelemista armosanoista. …



"KIITOS ETÄHERÄTTÄJÄJUHLISTA!"

https://herattajajuhlat.fi/

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27560
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #97 : 20.11.19 - klo:07:07 »
Kiitos taas. Varasin oitis. Niteitä 25 varauksia 9, tulenee pian.   :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15532
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #98 : 22.11.19 - klo:14:19 »
Luen Sven Lokan trilogian Muurmannin suomalaisia viimeistä osaa, kun muuttolintu ei palaa. Kaksi ensimmäistä osaa ovat Muurmannin suomalaisia ja missä on muuttolinnun kotimaa. Nämä ovat painetut Suomessa. Tekstiä on helppo lukea.
Lokan ensimmäinen kirja Kaamos ja valo painettiin neukuissa ja sen kirjan teksti on "hymyillen luettava", sillä tasaisin väliajoin oli kirjailijan kirjoitettava jotakin kapitalismin nurjuudesta ja sellaisesta, että kirja sai painoluvan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27560
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #99 : 28.11.19 - klo:11:54 »
Tartuin heti tyttäreltä saamaani Pajtim Statovcin Tiranan sydämeen. Bollakin on hänellä, saan sen myöhemmin. Arveltiin molemmin sitä Finlandia palkittavaksi. :023:

Ja niin kävi että Bolla ( käärmeentapainen olio )vei voiton Finlandiassa. Pahuus ja synkkyys on nyt läsnä kirjallisuudessa.

ESSn kolumnisti, kulttuuriavotelija, tästä kirjoitti ja totesi että kansa lukee kuitenkin Enni Mustosta mieluummin. Samalla hän haikali huumorin perään, jota Antti Heikkisen Maaseudun tulevaisuudellaan edustaa. Se kirja on tulossa minulle Mukkulan kirjastoon. Haen sen huomena ja siirrän  Tiranan sydäntä tuonnemmaksi. Se ei oikein ole viihdyttävä sekään, vaikka on kyllä mielenkiintoinen matka mieliin. :017:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8671
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #100 : 04.12.19 - klo:11:48 »

   Pajtim Statovcin Bollassa kuvataan sodan ja miehen suhdetta. Homous esiintyy kiihkeänä intohimona ja rakkautena, heterous rinnastuu perhe-elämään ja sotaan. Sota tuhoaa sekä rakastetun että perhe-elämän. Päähenkilö selviää koettelemuksista opiskelemaan lääkäriksi, mikä vertautuu valoisaan tulevaisuuteen. Romaanin kaari vaikeuksien kautta voittoon todistaa jälleen, että toivo kantaa, elämä voittaa, kuolema on välivaihe.


   
"KIITOS ETÄHERÄTTÄJÄJUHLISTA!"

https://herattajajuhlat.fi/

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27560
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #101 : 04.12.19 - klo:13:16 »
Kylläpä ääneen nauraminen tekee välillä hyvää ! Aukasee röörit ja hölvää mieltä.
Kiitos kuuluu Antti Heikkisen mainiolle kertomukselle Jälsinkankaan Nasaretin kylän elämästä ja ihmisistä asioineen.

Maaseudun tulevaisuus ei ole ainakaan tähän mennessä tummasävyinen, vaan hyvin ihmisillinen kaikkine raadollisuuksineen.

Kaiken vitsailun takana on autioituva yläsavolainen kylä ja maisemissa toilailevat immeiset.
Tämä kirja on hauska ja helppolukuinen ainakin Pajtim Statovciin verraten.

Me vuorotellaan Matin kanssa, luetaan ja nautitaan lukemisen hauskuudesta. :023:
 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #102 : 08.12.19 - klo:16:42 »
Hesarissa hyvä kirjoitus häpeästä: https://www.hs.fi/elama/art-2000005816579.html

Poimin siitä yhden kappaleen:

Sanojana sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.

Minua hämmentää, kuinka häpeästä ja syyllisyydestä usein puhutaan kuin ne olisivat sama tunne. Haluaisin tuosta lainauksesta korostaa viimeisen lauseen. Lisäksi jatkaisin (omana mielipiteenäni), että kokemus omasta ihmisarvosta on edellytys sille, että voi kokea teoistaan syyllisyyttä. Siis se, että ylipäätään voi kokea olevansa ihmisyhteisön tasavertainen jäsen, jonka teoilla on muille jotain väliä.

Evankeliumeissa on monta kohtaa, joissa Jeesus sanoillaan nostaa tasavertaiseksi muiden joukkoon jonkun halveksutun, poistaa häpeän. Virallinen oppi puhuu kuitenkin syyllisyydestä vain.

Viljamaa itsekin sotkee nämä ihan iloisesti, tai toimittaja sotkee luultavammin.  Yhdestä teosta tai väärin motiivein tehdyistä ratkaisuista, etenkin milloin niillä on vaikutusta muihin, tunnetaan toivottavasti syyllisyyttä.  Syyllisyys ohjaa korjaamaan, sopimaan, ainakin toimimaan seuraavalla kerralla oikein, ellei muuten niin syyllisyyttä välttääkseen.

Häpeä ja häpäisy tulee yhteisön tasolta, vanhempien, ryhmän, koululuokan, perheen, työyhteisön, herätysliikkeen, seurakunnan, minkä tahaan.   Luther taisi kokea itse tykönään syyllisyyttä.  Syyllisyys pelkää korkeamman rangaistusta eli kadotustuomiota ja se varmasti vaikutti --- tavallista se oli kun kansa oli niin kieli pitkällä aneisiin. 

Pelätty rangaistus kyllä saattaa olla häpäisy.

Nämä kaksi affektia ovat konstikkaita ja ne kietoutuvat monin tavoin toisiinsa. Nöyryytetty kokee syyllisyyttä ja pyytelee anteeksi, pelästyy tehneensä väärin, jos hän oman kehityksensä kautta on päätynyt pikemmin siihen.  Hän ei siis häpeä, hänen ihmisarvoaan vedettiin lokaan ehkä, mutta ei se vaurioitunut. Jos sitä olisi oikein oikein sinut itsensä kanssa, jos vielä saisi kuin Strömsössä elää yhteisössä, joka olisi realistinen mutta tukisi, , hoksaisi sanoa,  mitä minä nyt oikein tein pahasti, selittäkääs, vai teettekö te täällä jotain hupsua ja siitäkös palkka maksetaan. Sitäkö te opiskelette.  Tai jotain.

Mitä pienemmästä ihmisestä on kyse sitä helpommin nämä sotkeutuvat. Jatkuva häpäisy estää ihmisen kasvun, se on varmaa.  Näistä koulussa monin tavoin halvennetuista, hakatuista, tavaroitten tuhoamisen kokeneista minulle ehti tulla outo kokemus työssä.  Niistä luuli kun aloitti, että nehän on tuoreita skitsofreenikoita. Kun ne tutki kelvollisesti, ei ne mitään vaikeasti sairastuneita olleet, ja nehän spontaaniparani kun tila ymmärrettiin, viimeistään psykoterapiassa.  Siis täydellisesti, kun psykiatrinen sairaus on toista ja pahempaa.  Ei ole kyseessä mikään pikku  "koulukiusaaminen", vaan kulttuurinen vakava erehdys ja vaarallinen laiminlyönti.

90-luvulta  on häpeä ollut erittäin framilla, sen valtakausi tutkimuksessa levisi parinkymmenen vuoden kuluttua teologian puolelle.   Nyt se on sitten saavuttanut toimittajat.

---------------------

Häpäisystä tulisi kai saarnata sitä lain saarnaa sille ihmiselle joka on me kaikki. 

Häpeästä vapauttaminen on vaikeampaa.  En tiedä mitä seuraa jos ruvetaan julistelemaan anteeksiantoja häpeävälle. Mitä hän saa anteeksi?  Minkä raiskauksen uhri saa anteeksi --- hän häpeää.  Hänen syyllisyytensä, uhrin syyllisyys aina, koettaa löytää, mitä itse teki väärin.  Hän ei sano, tein väärin sitä ja sitä kohtaan kun minä...   Mukana on aina erikoinen yritys saada tapahtunut pyyhittyä pois:  Jos olisin mennyt bussilla töistä kotiin, näin ei olisi tapahtunut, jos olisin fillaroinut toista reittiä... 

En tiedä onko se pelkkää itsesyytöstä. Yritys saada mennyt tapahtumattomaksi on erittäin inhimillistä.

Sama pätee vanhempiin joiden lapsi sairastuu ja ihan somaattisesti, vaikka diabetekseen.Mitä me tehtiin väärin?  Syitä etsitään kissain koirain kautta.  Johtuiko se siitä, että me alettiin rakentaa taloa?  Joskus se johtaa syyttelyihin --- puolison, omaisten, päiväkodin työntekijöiden, lääkärin nyt ihan varmasti, jos näin on tyyli ja tapa.  Sekin on kasvusta kiinni, mihin jäätiin tällä kerralla nalkkiin eli kuka teki väärin kun ikkuna jotenkin hajosi.

-------------------

Oppi sijaiskärsijästä kehittyi varhaiskirkon ajalla, en toiaan osaa sanoa minkä verran Jeesus puhui itsestään uhrilampaana.  Evankeliumeihin on kirjoitettu varhainen oppi mukaan. En tiedä.  Se varmasti on totta, että hän riisui häpeästä paljon ihmisiä joihin ei toisin suhtauduttukaan kuin häpäisemällä ja huvin vuoksi kivittämällä... Tai kun tarvittiin syyllinen, niin luulen, ihminen on aina ollut sellainen.

Kun Jeesus käski synnitöntä heittää ensimmäisellä kivellä sitä huoraa, niin monikohan kivittävistä hurskaista miehistä mahtoi olla sen asiakkaita??  Paras tapa päästä pahasta itsessään, on saada se paha lähistöltään pois. Vähän vain toimimatonta. 

----------------------

Näistä voisi pitää sen "lain saarnan"!  Ei luettelemalla kuinka monta homoa Jumala tänäänkin tuomitsi kadotukseen tai sillai.

_____________________

Olen kuullut jo niin monta saarnaa häpeästä, että hohhhoijaa. Kyllä se elää ja voi hyvin, kuka niitä "virallisia oppeja" jostain reformaatioajalta penkoo. 
« Viimeksi muokattu: 08.12.19 - klo:16:57 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #103 : 08.12.19 - klo:17:13 »
Pihkatappi lähtee.  ;)
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1460
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #104 : 09.12.19 - klo:20:24 »
Luin junareissun ratoksi Heather Morrisin Auschwitzin tatuoijan. Jostain on matkaan tarttunut Shlomo Venezian Sonderkommando. Lähtee lukuun seuraavaksi. Ja teemassa pysyäkseni, näyttää olevan hyllyssä vieressä joku sotavankeudesta kertova opus.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa