Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV  (Luettu 10035 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8441
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #120 : 09.01.20 - klo:06:26 »

   Thomas Mann`in Pyhä syntinen on kuin lukisin ensimmäisen kerran, vaikka se on ilmestynyt suomeksi jo vuonna 1964 ja ollut jo 50 vuotta hyllyssämme, johon se on tullut vaimoni kapioiden mukana, sillä hän on saanut sen sulholtaan vuonna 1966, minkä todisteena on ensilehdellä: "Tämän kirjan sain Pekalta kesällä -66", ja seuraavalla sivulla hänen nimensä.
   Alun 30 sivun pyörittelyn ja taustaselvittelyjen jälkeen romaani iskee ytimeen: sukurutsaan. Herttuan kuoltua hänen kaksoislapsensa yhtyvät ja tytär tulee raskaaksi. Mitä sitten tapahtuu...? Yli viidenkymmenen vuoden takaa muistan hämärästi että päähenkilö muuttuu kiveksi. Onko muistikuvani oikea jää nähtäväksi.

Kirjan takasivulla todetaan, että Vuosisatamme suurimpiin kuuluva kirjailija antaa tässä harvinaislaatuisessa romaanissaan benediktiinimunkki Clemens Iiriläisen kertoa eräänlaisen Oidipus-tarun nykyajan ihmiselle "huvitukseksi ja mielenylennykseksi armontäyteiseen loppuun saakka". Teos perustuu 1200-luvun alussa eläneen saksalaisen Hartmann von Auen runokertomukseen, joka puolestaan pohjautuu vielä vanhempaan ranskalaiseen tarinaan. Arkaluontoisen aiheensa käsittelyssä Thomas Mann on yltänyt poikkeukselliseen taiteelliseen tehoon ja katsomukselliseen avaruuteen, mikä todistaa hänen luomisvoimansa elävyydestä vielä sangen korkeassa iässä. Ajattelijana ja näkijänä hän lähestyy teoksessa niitä rajoja, joita inhimillinen ajattelu ei ole kyennyt ylittämään.

"... minulle tutustuminen tähän hänen viimeisimmäksi suomennettuun teokseensa on ollut eräs vaikuttavimpia tähänastisista kirjallisista elämyksistä."                                                                                                                                                                                                                                         

                                                                                                                                                                                                     Satu Waltari


Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katso! Etkö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa/kauhavan_herattajajuhlat_2020/

NYT Nimees Kokoon Tulleina
https://www.youtube.com/watch?v=79WBtRxrPPE

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26610
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #121 : 09.01.20 - klo:14:55 »
Nyt löysin ensimmäisen uuden kiinnostavan mystikon, naismystikon lisäksi josta en ollut kuullut ennen Lauri Maaralan kirjaa.

Hän on Pohjois-Ranskassa n. 1250-luvulla. ja 1.kesäkuuta 1310 Pariisissa roviolla poltettu Marguerite Porete.

Hänen vapauden asiansa on läheinen itselleni, samoin Mestari Eckartin kanssa samaa puhunut  ei-mitään-ihminen.

Valitettavasti hänen kirjaansa ei ole suomennettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marguerite_Porete


Tyhjennä itsesi, löydä itsesi , ja Jumala .
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10617
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #122 : 11.01.20 - klo:23:04 »
Aikani ratoksi Pat Conroyn Etelän tuulet, ensimmäisistä AIDS-potilaista. Löytyi kaapista, olen vissiin joskus ostanu kirjaston poistomyynnistä. Lukeehan tätä. Aika kevyellä kädellä piirretty tarina ja jonkinlaista huumoria. Luulen kuitenkin että aids tässä on käännättänyt kirjan suomeksi, vaikka paikoin etenkin alkupuolella on jännää luonnonkuvausta.  Ilmeisen symbolista, tai ainakin yritystä. 

Ihan okei, joskaan ei järin antava.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8441
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #123 : 18.01.20 - klo:09:13 »

   Kuuntelija
           Tove Jansson: Valitut novellit

Gerda-täti oli huolehtinut kaikista ja kaikesta, mutta sitten hänen otteensa herpaantui.



Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katso! Etkö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa/kauhavan_herattajajuhlat_2020/

NYT Nimees Kokoon Tulleina
https://www.youtube.com/watch?v=79WBtRxrPPE

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10617
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #124 : 18.01.20 - klo:17:58 »
Aikani ratoksi Pat Conroyn Etelän tuulet, ensimmäisistä AIDS-potilaista. Löytyi kaapista, olen vissiin joskus ostanu kirjaston poistomyynnistä. Lukeehan tätä. Aika kevyellä kädellä piirretty tarina ja jonkinlaista huumoria. Luulen kuitenkin että aids tässä on käännättänyt kirjan suomeksi, vaikka paikoin etenkin alkupuolella on jännää luonnonkuvausta.  Ilmeisen symbolista, tai ainakin yritystä. 

Ihan okei, joskaan ei järin antava.

Korjataan käsitys. Jotenkin haparoivan lapsuuskuvauksen -- tai mikäs siinä -- no, sen  jälkeen Conroy pääsee vauhtiin kuvatessaan toverusten aikuisuutta. Siitä hän leipoo retrospektion jälkinuoruuteen ja tässä saa tempaistua lukijan mukaan. Siitä hän lipuu edelleen, ja saa tarinan monet juonikäänteet koottua, ja loppu on varsin häkellyttävä, ehkä vähän kliseinen mutta hauska --- kirjassa on riittävästi perversioita, häiriintyneitä puolisoita, loppujen lopuksi ihmiset valitsevat kohtalon, joka  määräytyi jo kun heidän elämästään ensimmäistä kertaa heitettiin arpaa ja viimeistän kun he syntyivät.  Siis juttu joka tarjosi niin paljosti mietittävää ja hauskaa sukeltelua, että seuraavaksio ihminen haluaa ehdottomasti tarttua James Joyceen ja lukea Finnegan´s waken -- ainakin jos on soittanut samannimistä irkkubiisiä ja vielä muistaa sanat.

Vuorovetten prinssi pitäisi lukea uudelleen, muistelen etten hullaantunut siitä niin kuin tästä, ehkä aika vain oli epäsopiva. Tässä henkiökuvaus saa kaiken mokomin olla epäuskottavaa niin pitkään kuin siinä on totuuden siemen, itämiskelpoinen. T

Tyylillisesti tulee paikoin mieleen John Irwing. Tykkäsin ensimmäisestä suomennetusta sen hupsun nurinpäin käännetyn kaukoputken tai hassun kaleidoskoopin kaltaisuudessa, mutten jaksanut  lukea siltä istumalta enempää.

Jukra. Olipa minulla lystiä. Viime yö meni, kun lopettelin tätä. On tässä yksi AIDS-potilas, kyllä vain, mutta kun kuvittelee että jaha, nyt tarina kääntyy tälle uralle ja seuraa puolimielenkiintoinen kerronta -- selviytymistarina, kasvukertomus, mitä tahansa mistä en nyt tahdo edes kuulla --- seuraa käänne ja käänne ja käänne. Lopussa paras  osoittautuu pahimmaksi, joksikin joka selittää Leon vanhemman, kauniin ja säteilevän isoveljen itsemurhan, eli mysteeriä haudotaan kauan. 

Elämä tuntuu täyteläisemmältä nyt. 

parasta kaikesta, tämä kertoo ryhmästä. Lasten, teinien, aikuisten ystäväjoukosta.  Minulla on toivoa. Näitä löytyy kotimaisilta niin vähän. Suomi piehtaroi kasvukertomuksissa ja selviytymistarinoissa, yhden ihmisen ilottomassa maailmassa, jonka ainoa dialogi on vuoropuhelu vietin ja yliminän välillä. Jokseenkin.  ;)
« Viimeksi muokattu: 18.01.20 - klo:18:10 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.