Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV  (Luettu 15598 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8744
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #120 : 09.01.20 - klo:06:26 »

   Thomas Mann`in Pyhä syntinen on kuin lukisin ensimmäisen kerran, vaikka se on ilmestynyt suomeksi jo vuonna 1964 ja ollut jo 50 vuotta hyllyssämme, johon se on tullut vaimoni kapioiden mukana, sillä hän on saanut sen sulholtaan vuonna 1966, minkä todisteena on ensilehdellä: "Tämän kirjan sain Pekalta kesällä -66", ja seuraavalla sivulla hänen nimensä.
   Alun 30 sivun pyörittelyn ja taustaselvittelyjen jälkeen romaani iskee ytimeen: sukurutsaan. Herttuan kuoltua hänen kaksoislapsensa yhtyvät ja tytär tulee raskaaksi. Mitä sitten tapahtuu...? Yli viidenkymmenen vuoden takaa muistan hämärästi että päähenkilö muuttuu kiveksi. Onko muistikuvani oikea jää nähtäväksi.

Kirjan takasivulla todetaan, että Vuosisatamme suurimpiin kuuluva kirjailija antaa tässä harvinaislaatuisessa romaanissaan benediktiinimunkki Clemens Iiriläisen kertoa eräänlaisen Oidipus-tarun nykyajan ihmiselle "huvitukseksi ja mielenylennykseksi armontäyteiseen loppuun saakka". Teos perustuu 1200-luvun alussa eläneen saksalaisen Hartmann von Auen runokertomukseen, joka puolestaan pohjautuu vielä vanhempaan ranskalaiseen tarinaan. Arkaluontoisen aiheensa käsittelyssä Thomas Mann on yltänyt poikkeukselliseen taiteelliseen tehoon ja katsomukselliseen avaruuteen, mikä todistaa hänen luomisvoimansa elävyydestä vielä sangen korkeassa iässä. Ajattelijana ja näkijänä hän lähestyy teoksessa niitä rajoja, joita inhimillinen ajattelu ei ole kyennyt ylittämään.

"... minulle tutustuminen tähän hänen viimeisimmäksi suomennettuun teokseensa on ollut eräs vaikuttavimpia tähänastisista kirjallisista elämyksistä."                                                                                                                                                                                                                                         

                                                                                                                                                                                                     Satu Waltari



Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27777
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #121 : 09.01.20 - klo:14:55 »
Nyt löysin ensimmäisen uuden kiinnostavan mystikon, naismystikon lisäksi josta en ollut kuullut ennen Lauri Maaralan kirjaa.

Hän on Pohjois-Ranskassa n. 1250-luvulla. ja 1.kesäkuuta 1310 Pariisissa roviolla poltettu Marguerite Porete.

Hänen vapauden asiansa on läheinen itselleni, samoin Mestari Eckartin kanssa samaa puhunut  ei-mitään-ihminen.

Valitettavasti hänen kirjaansa ei ole suomennettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marguerite_Porete


Tyhjennä itsesi, löydä itsesi , ja Jumala .
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #122 : 11.01.20 - klo:23:04 »
Aikani ratoksi Pat Conroyn Etelän tuulet, ensimmäisistä AIDS-potilaista. Löytyi kaapista, olen vissiin joskus ostanu kirjaston poistomyynnistä. Lukeehan tätä. Aika kevyellä kädellä piirretty tarina ja jonkinlaista huumoria. Luulen kuitenkin että aids tässä on käännättänyt kirjan suomeksi, vaikka paikoin etenkin alkupuolella on jännää luonnonkuvausta.  Ilmeisen symbolista, tai ainakin yritystä. 

Ihan okei, joskaan ei järin antava.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8744
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #123 : 18.01.20 - klo:09:13 »

   Kuuntelija
           Tove Jansson: Valitut novellit

Gerda-täti oli huolehtinut kaikista ja kaikesta, mutta sitten hänen otteensa herpaantui.




Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #124 : 18.01.20 - klo:17:58 »
Aikani ratoksi Pat Conroyn Etelän tuulet, ensimmäisistä AIDS-potilaista. Löytyi kaapista, olen vissiin joskus ostanu kirjaston poistomyynnistä. Lukeehan tätä. Aika kevyellä kädellä piirretty tarina ja jonkinlaista huumoria. Luulen kuitenkin että aids tässä on käännättänyt kirjan suomeksi, vaikka paikoin etenkin alkupuolella on jännää luonnonkuvausta.  Ilmeisen symbolista, tai ainakin yritystä. 

Ihan okei, joskaan ei järin antava.

Korjataan käsitys. Jotenkin haparoivan lapsuuskuvauksen -- tai mikäs siinä -- no, sen  jälkeen Conroy pääsee vauhtiin kuvatessaan toverusten aikuisuutta. Siitä hän leipoo retrospektion jälkinuoruuteen ja tässä saa tempaistua lukijan mukaan. Siitä hän lipuu edelleen, ja saa tarinan monet juonikäänteet koottua, ja loppu on varsin häkellyttävä, ehkä vähän kliseinen mutta hauska --- kirjassa on riittävästi perversioita, häiriintyneitä puolisoita, loppujen lopuksi ihmiset valitsevat kohtalon, joka  määräytyi jo kun heidän elämästään ensimmäistä kertaa heitettiin arpaa ja viimeistän kun he syntyivät.  Siis juttu joka tarjosi niin paljosti mietittävää ja hauskaa sukeltelua, että seuraavaksio ihminen haluaa ehdottomasti tarttua James Joyceen ja lukea Finnegan´s waken -- ainakin jos on soittanut samannimistä irkkubiisiä ja vielä muistaa sanat.

Vuorovetten prinssi pitäisi lukea uudelleen, muistelen etten hullaantunut siitä niin kuin tästä, ehkä aika vain oli epäsopiva. Tässä henkiökuvaus saa kaiken mokomin olla epäuskottavaa niin pitkään kuin siinä on totuuden siemen, itämiskelpoinen. T

Tyylillisesti tulee paikoin mieleen John Irwing. Tykkäsin ensimmäisestä suomennetusta sen hupsun nurinpäin käännetyn kaukoputken tai hassun kaleidoskoopin kaltaisuudessa, mutten jaksanut  lukea siltä istumalta enempää.

Jukra. Olipa minulla lystiä. Viime yö meni, kun lopettelin tätä. On tässä yksi AIDS-potilas, kyllä vain, mutta kun kuvittelee että jaha, nyt tarina kääntyy tälle uralle ja seuraa puolimielenkiintoinen kerronta -- selviytymistarina, kasvukertomus, mitä tahansa mistä en nyt tahdo edes kuulla --- seuraa käänne ja käänne ja käänne. Lopussa paras  osoittautuu pahimmaksi, joksikin joka selittää Leon vanhemman, kauniin ja säteilevän isoveljen itsemurhan, eli mysteeriä haudotaan kauan. 

Elämä tuntuu täyteläisemmältä nyt. 

parasta kaikesta, tämä kertoo ryhmästä. Lasten, teinien, aikuisten ystäväjoukosta.  Minulla on toivoa. Näitä löytyy kotimaisilta niin vähän. Suomi piehtaroi kasvukertomuksissa ja selviytymistarinoissa, yhden ihmisen ilottomassa maailmassa, jonka ainoa dialogi on vuoropuhelu vietin ja yliminän välillä. Jokseenkin.  ;)
« Viimeksi muokattu: 18.01.20 - klo:18:10 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27777
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #125 : 02.02.20 - klo:18:35 »
Varasin Eero Huovisen kirjan Äitiä ikävä. Olen jonossa 126.

Eero Huovinen on piispanakin aina ensin ihminen. Samoin paavi Franciscus.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16788
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #126 : 02.02.20 - klo:18:56 »
Minulla oli junamatkan lukemisena yksi Mma Ramotswe (Naisten etsivätoimisto nro 1) -kirja. Siinä teki vaikutuksen seuraava kappale: Mma Potokwani päästi oudon äänen - eräänlaisen purkauksen, joka tuli syvältä hänen sisältään. Rintakehästä lähtiessään ääni oli varmaan hyvin vaimea, mutta se kasvoi kymmenkertaiseksi kulkiessaan täti-ihmisen ilmatiehyissä ja kantautuessaan ilmoille tämän huulilta ilmeisen paheksuvana korskahduksena. Se oli hyvin samantapainen kuin se ääni, jonka naaraselefantti päästää varoittaessaan tunkeilijoita tulemasta lähemmäs pienokaistaan, Mma Ramotswe ajatteli jokseenkin ihailevasti.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27777
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #127 : 02.02.20 - klo:20:02 »
Mma Ramotswet, etenkin pari ensimmäistä kirjaa, olivat lempilukemistoani niiden ilmestymisen aikaan. Myöhemmät eivät enää samalla lailla viehättäneet. Botswsnan
maaseutu ja sen vanhat tavat ja tarinat lähes koukuttivat. Konekirjoituskoulu ja autokorjaamokin menettivät alun viehätyksensä. Näinhän tapaa käydä, kun tyyliin tottuu, kiinnostus vähenee.

Ostin jopa rooibos-teetä luettuani 1. osan
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8744
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #128 : 05.02.20 - klo:06:02 »

   "... Professori ja akateemikko Kuusen tutkijanura sisältää suuria tutkimushankkeita, tärkeitä metodisia innovaatioita, työläitä ainesjulkaisuja, loputtomasti detaljitutkimusten oivalluksia, kansainvälistä arvostusta, monia kulttuurin aloja valloittaneen tieteellisen jälkikasvun: kaikkiaan monen elämäntyön ainekset. Kuusen tieteellisen työn rinnalle nousee tässä elämäkerrassa paljon muuta: sanataiteilijan esseitä, kotiseutumiehen ja kulttuuripoliitikon herätyssaarnoja, propagandistin ja kriitikon iskuja, pakinoitsijan iloitteluja, toteutumattomia kirjallisia hankkeita, sensuroituja tekstejä, tilapäisriimittelyjä - kulttuurihistorian ruohonjuuritasoa. Myös Kuusen kaksi runokokoelmaa tutkitaan melko tarkasti. Ne kuuluvat olennaisesti Matti Kuusen 1930- ja 1940-lukuun. Niiden välissä on sota, kaikkeen vaikuttanut kansallinen koettelemus. Kuva olisi vajaa ilman näitä, mutta myös ilman sitä ympäristöä ja niitä vaiheita, joissa tutkittavan persoonallisuus on lapsuudesta lähtien kehittynyt.
   Kuusi oli ja on edelleen tunnettu suomalainen. Elämäkerran tavoitteeksi on muotoutunut jo hahmottuneen kuvan täydentäminen, taustoittaminen, monipuolistaminen ja kyseenalaistaminen. Polun päitä erikoisalojen tutkijoille aukeaa pitkin matkaa. ...

   ... Kirjallisuuden lajina elämäkerroilla on paitsi yhtä ihmistä ja yhtä historiallista ajanjaksoa koskeva myös yleinen, inhimillisesti kantava merkitystasonsa. Yksilöllisinä variaatioina elämäkerrat kerrostavat tietoa siitä, mikä ihmisten elämässä on toistuvaa, analogista, uusiutuvaa. Näin ne osaltaan, yksilöllisen elämän kautta rakentavat myös yleisempää kertomusta ihmisenä olemisesta tässä maailmassa. ..." [Tellervo Krogerus: SANOTTU. TEHTY (s. 15-17) 2014]


Poissa Annikka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 584
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #129 : 12.02.20 - klo:16:36 »
Helena Jouppila - Sanna Wallenius
kirja nimeltään Neloset kertoo Isossakyrössä v. 1951 syntyneistä nelosista, heidän lapsuudestaan.
Media, -sanomalehdet olettaisin- esittivät tuolloin kuvia iloisesti hymyilevistä lapsista, mutta totuus oli toinen.
Lapset kokivat perheväkivaltaa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tilasin kirjan postimyynnistä ja nyt se on tulossa.... yes! Yleensä kyllä olen fiksu ja varaan ja lainaan kirjastosta, kun useimmiten kuitenkin tällaiset kirjat luen vain kerran, mutta tästä oli niin vähän kappaleita ja pitkä varaajien jono = 16 kirjaa ja 409 varausta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #130 : 28.02.20 - klo:01:16 »
Löysin hyllystä iskemättömän Joensuun kirjaston poistokirjan.  Lea Kranz: Menneisyyden varjo.

Ainut kiinnostava oli ajankuva.  Vallankumous Venäjällä on juuri tapahtunut, Inkerinmaalla pelätään mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ikävä kyllä kiinnostava alku peittyy naiiviin sukutragediaan eli ei mitään uutta siinä, teksti on kömpelöä, mutta menihän se. Oli kokonaan hautautunut johkin ja kun kipeenä ei jaksa mihkään kirjastoon eikä muutakaan. Niin että oli kiva löytää lukematon kirja.


Yhä jaksan kehua Riitta Vartin neliosaista sarjaa suurten ikäluokkien kasvusta.  Saisi jatkaa sarjaa.  Mitenkä Orvokin vanhuus?  Saiko se opinnot loppuun? Ikinä? Kaikkee tahtosin hänest tietää ja kavereistaan, kun ei se vallankumous tosissaan sitte tullu. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16788
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #131 : 29.02.20 - klo:15:08 »
Otin bussimatkan ajanvietteeksi P. G. Wodehousen Pip-pip, sir! Jeeves-tarinoiden lukemninen suomeksi ei ole ihan yhtä hykerryttävää kuin englanniksi, vaikka saakin lisähuviksi ilon arvailla, mikä alkuperä on milläkin kummallisella käännöksellä. "Kas niin, kas niin, kas niin!" lienee kuvatun tilanteen mukaan pääteltynä: "Well, well, well!"

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8744
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #132 : 01.03.20 - klo:05:31 »

   "... Kuusen lähdehistoriallisten selvittelyjen ja oivallusten perustana oli sinnikkään tutkimustyön myötä kasvanut arkistojen ja niiden aineistojen tuntemus. Lujan pohjan arkistojen tuntemukselle oli luonut jo hänen lähdekriittinen työnsä Vanhan kansan sananlaskuviisauden parissa. Mutta voihan löytöjään ja salapoliisityönsä tuloksia tietysti nimittää, niin kuin hän teki, sattumiksikin.
   Kuusi saattoi suhtautua julman kriittisesti tutkijoihin, joita ei pitänyt arvossa, kuten edellä Ivar Kemppisen tapauksessa on käynyt ilmi. Mutta hänen artikkeleissaan erottuu myös empatian linja ja tendenssi: hän nosti esiin ja puolusti unohdettuja, väärin ymmärrettyjä ja kaltoin kohdeltuja kansanperinteen kerääjiä ja tutkijoita. Tässä hän koki seuraavansa Viljo Tarkiaista, joka nosti näkyviin unohdettuja kirjailijoita. Esimerkiksi 1700-luvulla eläneestä pastorista ja tilapäisrunoilijasta Mikael Vanoniuksesta kirjoittamaansa artikkelia Kuusi luonnehti "hyvin tarkiaislaiseksi työksi". Eliel Aspelinin ja A.V. Koskimiehen uurastusta suuren sananlaskukokoelman aikaansaamiseksi 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Kuusi puolusti tuolloista kovapintaista järjestelmää vastaan. ..." (Tellervo Krogerus: SANOTTU. TEHTY -  MATTI KUUSEN ELÄMÄ 1914-1998, s. 650)

Jatkuu, jos Jumala suo.


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27777
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #133 : 02.03.20 - klo:15:16 »
Netflix´stä löysin Vilhelm Mobergin kirjoihin Utvandrarna ( Maastamuuttajat, Uudisraivaajat ) perustuvan elokuvasarjan. Katsoin ihaillen, ja heti perään varasin neljä kirjaa tulemaan uudelleen luettavaksi. Siitä on vuosikymmeniä kun ne luin. Elokuva on vuodelta 1971, pääosissa Liv Ullman ja Max von Sydow, sekä Eddie Axberg.  :109:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maastamuuttajat_(elokuva)
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8744
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #134 : 16.03.20 - klo:05:48 »

   Suomen kirjallisuus I: Kirjoittamaton kirjallisuus; toim Matti Kuusi



Sisällys

Kirjoittamattomasta kirjallisuudesta (MK)

Esisuomalainen runous (LH)

Itkuvirsirunous (MK)

Varhaiskalevalainen runous (MK)

Sydänkalevalainen epiikka ja lyriikka (MK)

Keskiajan kalevalainen runous (MK)

Myöhäiskalevalainen runous (MK)

Riimilliset kansanlaulut (MH)

Proosaepiikka (MH - LS)

Lappalainen kansanrunous (EI)

Suomen ruotsinkielinen kansanrunous (JH)

Hakemistot

   Kirjoittajat Matti Hako, Jouko Hautala, Lauri Honko, Erkki Itkonen, Matti Kuusi, Ritva Rainio, Lauri Simonsuuri