Kirjoittaja Aihe: Kielilläpuhumisketju. Puhutko kielillä? Mitä hyötyä on kielilläpuhumisesta?  (Luettu 50306 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10553
Sanojen takana on paljon.
🇫🇮

Poissa Frank

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 133
Kun Pyhä Henki kosketti ihmisiä väkevällä voimallaan Telppäsniityllä, niin he puhuivat kielillä. Tästä katsotaan körttiläisyyden saaneen alkunsa.
« Viimeksi muokattu: 04.09.10 - klo:13:07 kirjoittanut Frank »

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10553
Kun Pyhä Henki kosketti ihmisiä väkevällä voimallaan Telppäsniityllä, niin he puhuivat kielillä. Tästä katsotaan körttiläisyyden saaneen alkunsa.

Paavo toppuutteli, ei hyväksynyt kielilläpuhumista. Hän oli vastuussa kansanjohtajana evankeliumin levittämisestä. Näin hänelle tuli henkilökohtaiseksi ongelmaksi äänekkäät unissasaarnaajat yms., jotka hajoittivat puhtaan sana julistusta.
🇫🇮

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Lainaus käyttäjältä: sadetta
Olen kuullut, että pitää rukoilla itselleen esim. juuri kielilläpuhumista.

Oikein olet kuullut ja sekin on totta, että jos paljon rukoilee ja yrittää ansaita tuota lahjaa ja sitten kun ei onnistukaan sitä ansaitsemaan kovista ponnistuksista huolimatta, niin voi tulla hirveän paha olo sekä ahdistusta.
Tuonkaltaiset ongelmat tulevat epäterveestä opetuksesta, mm. siitä, että Jumalan Pyhän Lain käskyjä vesitetään, jonka kautta Jumalan tarjoama Ansioton Armokin vesittyy. Tervettä olisi varmaan kehoittaa ihmisiä pyytämään armolahjoja ja samalla kertoa, että niitä sitten saadaan, jos saadaan ja etukäteen ei voi ainakaan kovin varmasti veikata, kuinka tulevaisuudessa tulee käymään.

Myös yhteisössä, jossa kaikki kilvan pitävät esillä omaa nöyryyttään ja huonouttaan, saattaa myös yhtä hyvin ahdistua, jos yrityksistään huolimatta ei tunne päässeensä yhtä pitkälle nöyryydessä kuin nuo muut.
Jos näin käy, niin siinäkin on syy opetuksessa. Tulisi opettaa, että nöyryys on hyvä asia ja siihen tulee pyrkiä, mutta siitä ei välttämättä tarvitse tehdä ainakaan aina liian suurta julkista numeroa ja että ihminen kelpaa Kristukselle aivan sellaisenaan ylpeänä ja joskus turhan väkevänäkin uskovaisena.

Poissa Frank

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 133
Paavo toppuutteli, ei hyväksynyt kielilläpuhumista.
Paavo siis vastusti Pyhää Henkeä??? :107:

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Tervettä olisi varmaan myös opettaa, että eivät kaikki Jumalan antamat lahjat ole "armolahjoja" siinä merkityksessä, kuin kristillisessä uskossa niitä nimitetään ja että Jumala siis jakaa armostaan myös tavallisia lahjoja ihmisille, kuten terveyttä, hyvinvointia, ruokaa, ystäviä, erilaisia hyödyllisiä taipumuksia.
Jos yhteisöllä on taipumusta nähdä kaikki lahjat "armolahjoina" ja nähdä joka ikisen kiven takana vain "armolahjoja", on hyvä varmuuden vuoksi esimerkkien avulla kertoa esim, että kun aurinko aamulla nousee, niin se on Jumalan lahja ihmiskunnalle Jumalan armosta, mutta kyseessä ei ole Raamatun mainitsema "armolahja", vaikka se ihmiselle tuleekin ilman omia tekoja ja ansioita.
On myös hyvä huomioida se, että välillä on mahdotonta sanoa jostain asiasta, että onko kyseessä armolahja, vai tavallinen Jumalan lahja vaiko itse hankittu asia. Jos on hyvä kahvinkeittäjä, niin oleellista on se, että tiedostaa asian ja käyttää taitoaan omaxi ja muiden hyväxi ja kiittää kahvinkeittohyvyydestään Jumalaa.
Kyllä se kahvi kahvi-ihmisille maistuu yhtä hyvin (ja tuo juojille hyvää mieltä), oli keittäjällä sitten lahja, armolahja vaiko muuten hankittu taito.

Jo, jos nyt sitten kuitenkin haluaa uskoa, että ympärillä on pelkästään vain armolahjoja miljoonittain, niin liekö siitä ainakaan välitöntä haittaa kenellekään, jos ei uuvu niiden lahjojen painon alle.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Paavo siis vastusti Pyhää Henkeä??? :107:

Paavo vastusti yltiöpäistä hurmoksellisuutta.

Hei köpi, mää jo tuola aikasemmin siteerasin rippiraamattuni sanastoa ja siinä sanottiin että armolahja on suomeksi Jumalan antama lahja. Miks siihen kuuluis vaan tietynlaiset lahjat?
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Tämän Saliksen julkituoman tekstin selitys on seuraava: Siitä ei ole mitään hyötyä, jos vain puhutaan kielillä.
Kielilläpuhumisen lisäksi pitää ehdottomasti olla myös ilmestyksiä, tietoa, profetiaa sekä opetusta.
Mainittakoon vielä, että kyseinen teksti ei väheksy mitään näistä viidestä asiasta, vaanennemminkin  painottaa, että tarvitaan terve tasapaino.

kyösti kaapo karjalainen
selkeän selittäjän sukua
tekstin tarmokas takoja
loihe sanan lausumahan
oikeaa uskoa oikomahan
tervehen opin opastaja
suurehen tekstin tietäjä
Acta, non verba.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Varsinainen tekstin tuottaja, kun onnistuu saamaan asiansa runomuotoon ja vielä siten, että kaikki rivit ovat kutakuinkin saman pituisia.
Siitä syntyy kaunis neliö taikka suorakulmio.
Vaikuttavaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10553
Tuop on suuri sumentaja
väärän vänkyrän takoja
Loihe lorua lausumahan
päätänsä seinään takomaan

Ilmoisna ikänä juttelee
keskenkasvuista keskustelee
etsii jyvää juuresta
hakee hankmoa suurta
jolla kitkeä kipuja
karttoa kaiken pahoa

ylisuurella älyllä
taitavalla takapajulla
vitsaa vääntää päätä kääntää
ei tule valmista
ei tule  kaunista

vaan kummoista jorinaa jolkuttaa.
🇫🇮

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Hei köpi, mää jo tuola aikasemmin siteerasin rippiraamattuni sanastoa ja siinä sanottiin että armolahja on suomeksi Jumalan antama lahja. Miks siihen kuuluis vaan tietynlaiset lahjat?

Lainaan täällä olleen wikipedian linkin takaa takstiä:
Lainaus
Armolahja (kreikaksi kharismata) on kristinuskon ekklesiologiaan liittyvä teologinen käsite ja käytännön seurakuntaelämään liittyvä Raamatun opettama ilmiö, joka merkitsee Pyhän Hengen lahjoittamaa erityistä kykyä hengelliseen palveluun. Raamatussa armolahjalla viitataan Jumalan ihmiselle armosta antamaan lahjaan, ei siis palkkioon tai ihmisen omaan ominaisuuteen. Armolahjoista käytetään kristinuskossa myös nimitystä henkilahjat, koska Pyhä Henki jakaa niitä ihmisille tahtonsa mukaan.

Kun lukee tuota wikipedian tekstiä eteenpäin, niin siitä toki käy ilmi, että asiaa voi ymmärtää myös laajemmin.
Ymmärretään armolahja sitten miten tahansa, niin rippiraamattusi on oikeassa: ne ovat Jumalan antamia.

Poissa vaivattu sielu

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 612
Puhun kielillä, puhun kieliä, opiskelen kieliä ja kielenpäälläni pyörii sanoakin jotain aiheesta, mutta...
Kieleni on myös ongelmallinen, kuten Raamattu sen ilmaisee: "Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän!" [Ps. 12:4,5; Sananl. 12:18, 15:2] Jaak. 3:5
Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Tuli tuosta edellisestä tekstistä mieleen eräs vuokralaiseni, jolla oli aina miljoonaluokan suuria suunnitelmia ja hän oli niistä innoissaan, mutta sitten tahtoi (ja välillä jäikin) nämä pienemmät maanläheiset asiat jäädä hoitamatta, kuten vuokran maksut.

Poissa Sarai

  • Kotimatkalla
  • Viestejä: 309
Mä uskon, että on armolahjoja ja lahjoja. Mä uskon myös, että "oikeita" armolahjoja ilmenee lähinnä silloin, kun tilanne sitä ehdottomasti vaatii. Esim. opetuslapset saivat kielillä puhumisen voidakseen viedä evankeliumia muun kielisille. Tai jossain todella vakavassa tilanteessa rukoilija voi saada armolahjana oikeat sanat rukoillessaan jonkun henkilön puolesta. Uskon myös, että valitettavan iso osa ns. armolahjoista ei ole todellisia armolahjoja, vaan ihmisten itsensä "tekemiä".

Vielä suurempi ongelma kuin luulotellut armolahjat, on oikeiden (ja miksei niiden väärienkin) armolahjojen väärinkäyttö. Armolahjat annetaan aina rakennukseksi ja hyödyksi, joten jos niitä käytetään lyömäaseena toista ihmistä vastaan, mennään pahasti pieleen. Karismaattisissa piireissä tällaista lyömistä saattaa olla jollekin jo se, että häneltä kysytään, puhuuko hän jo kielillä. Vielä törkeämmästä väärinkäytöstä on itsellänikin kokemusta, kun exälläni oli (en tiedä oliko) henkien erottamisen armolahja. Hän heitti milloin minkäkin lautasen tai villapaidan tai nojatuolin roskiin, koska siinä oli demoneita. Lisäksi hän myös syytti minua siitä, että minussa on demoneita. Kerran pizzeriassa käydessämme demoneita oli valkosipulimurskassa, joten sitä ei saanut laittaa pitsalle jne. Tällainen on omiaan hajottamaan läheisten psyykettä ja sielua.

Mä väitän myös, että silloin jos pikkulapsi pelkää, niin kyseessä ei ole Jumalan antama armolahja. Olin joskus nauruherätyksen kokouksessa, jossa oli myös eräs äiti kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Kesken ylistystä lähellämme kaatui mies maahan ja alkoi nauraa hervottomasti. Lapset pelästyivät niin että alkoivat itkeä. Enpä oikein usko, että Jumala toimisi näin.

Mä ajattelen niin, että jos jollakin on oikeasti armolahja, hänen ei tarvitse elvistellä sillä, eikä kysellä muiden armolahjojen perään. Hän käyttää sitä kaikessa hiljaisuudessa omaksi rakennuksekseen tai ympäristön rakennukseksi. Ei hänellä silloin ole tarvetta sanoa edes, että Jumala sanoi mulle näin, vaan hän tuo asian esiin pohdittavaksi (Raamattu sanoo koeteltavaksi) eli esim. Voisko tää olla näin?

Mun kokemuksen mukaan parhaimmat, aidoimmat ja toimivimmat armolahjat on annettu niille, jotka hädintuskin myöntävät heillä sellaisia olevankaan. Ja ei, minä en kuulu heihin.

Poissa vaivattu sielu

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 612
Mä uskon, että on armolahjoja ja lahjoja. Mä uskon myös, että "oikeita" armolahjoja ilmenee lähinnä silloin, kun tilanne sitä ehdottomasti vaatii. Esim. opetuslapset saivat kielillä puhumisen voidakseen viedä evankeliumia muun kielisille. Tai jossain todella vakavassa tilanteessa rukoilija voi saada armolahjana oikeat sanat rukoillessaan jonkun henkilön puolesta. Uskon myös, että valitettavan iso osa ns. armolahjoista ei ole todellisia armolahjoja, vaan ihmisten itsensä "tekemiä".

Vielä suurempi ongelma kuin luulotellut armolahjat, on oikeiden (ja miksei niiden väärienkin) armolahjojen väärinkäyttö. Armolahjat annetaan aina rakennukseksi ja hyödyksi, joten jos niitä käytetään lyömäaseena toista ihmistä vastaan, mennään pahasti pieleen. Karismaattisissa piireissä tällaista lyömistä saattaa olla jollekin jo se, että häneltä kysytään, puhuuko hän jo kielillä. Vielä törkeämmästä väärinkäytöstä on itsellänikin kokemusta, kun exälläni oli (en tiedä oliko) henkien erottamisen armolahja. Hän heitti milloin minkäkin lautasen tai villapaidan tai nojatuolin roskiin, koska siinä oli demoneita. Lisäksi hän myös syytti minua siitä, että minussa on demoneita. Kerran pizzeriassa käydessämme demoneita oli valkosipulimurskassa, joten sitä ei saanut laittaa pitsalle jne. Tällainen on omiaan hajottamaan läheisten psyykettä ja sielua.

Mä väitän myös, että silloin jos pikkulapsi pelkää, niin kyseessä ei ole Jumalan antama armolahja. Olin joskus nauruherätyksen kokouksessa, jossa oli myös eräs äiti kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Kesken ylistystä lähellämme kaatui mies maahan ja alkoi nauraa hervottomasti. Lapset pelästyivät niin että alkoivat itkeä. Enpä oikein usko, että Jumala toimisi näin.

Mä ajattelen niin, että jos jollakin on oikeasti armolahja, hänen ei tarvitse elvistellä sillä, eikä kysellä muiden armolahjojen perään. Hän käyttää sitä kaikessa hiljaisuudessa omaksi rakennuksekseen tai ympäristön rakennukseksi. Ei hänellä silloin ole tarvetta sanoa edes, että Jumala sanoi mulle näin, vaan hän tuo asian esiin pohdittavaksi (Raamattu sanoo koeteltavaksi) eli esim. Voisko tää olla näin?

Mun kokemuksen mukaan parhaimmat, aidoimmat ja toimivimmat armolahjat on annettu niille, jotka hädintuskin myöntävät heillä sellaisia olevankaan. Ja ei, minä en kuulu heihin.

Viisasta tulkintaa...
Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.