Kielilläpuhumisketju. Puhutko kielillä? Mitä hyötyä on kielilläpuhumisesta?

[karjalaisenkyösti]

Eli että jos julkisesti kielilläpuhutaan, jonkun pitäisi osata samantien selittää ja suomentaa, muuten ei taida olla Jumalasta.

Se taisi olla niin, että jos ei ole selittäjää, niin sitten pitää puhua itsekseen.
Selittäjän puute ei tarkoita sitä, että kielilläpuhuminen olisi epäaitoa.
Eikä varmaan selittäjän läsnäolokaan takaa kielilläpuhumisen aitoutta.

[sadetta]

Olen kuullut myös joidenkin tuskailevan itseään, kun ei sitä kielilläpuhumista vain kuulu, vaikka seurakunta sitä kehottaa rukoilemaan ja itse sitten on rukoillut ja rukoillut polvensa verille. Jos Jumala ei annakaan kaikille samaa? (No ei tietenkään anna.)

Vielä semmoinen, että ehkäpä jotkut yrittävät itse mongertaa jotain, jotta seurakunnassa hyväksyttäisiin joukkoon. Tuli mieleen se Penan mainitsema tv-ohjelma, missä tietty joukko 'puhui kielillä', siis koko porukka, ilman suomennoksia.

[karjalaisenkyösti]

MIten niin ei ole armolahja, jos on itse hankittu/opittu taito, Köysti?

Jos joku pitää työnsä & yrittämisensä tuloxia armolahjoina, niin suotakoon se hänelle.
Jos joku sattuisi itse yrittämään kielilläpuhumista (tai mitä tahansa muuta toimintaa) ilman mitään sen kummempaa lahjaa ja kuvittelee sitä armolahjaksi, niin suotakoon se hänelle.

Itse ymmärrän lahjan käsitteen siten, kuin aiemmin jo täällä kerroin.
Suvaitsevana ihmisenä minun on helppo hyväksyä, että joku muu on toisuskoinen, eikä minua yhtään suututa, jos joku toisin uskoo.

[sadetta]

Se taisi olla niin, että jos ei ole selittäjää, niin sitten pitää puhua itsekseen.
Selittäjän puute ei tarkoita sitä, että kielilläpuhuminen olisi epäaitoa.
Eikä varmaan selittäjän läsnäolokaan takaa kielilläpuhumisen aitoutta.

Voi olla noin. Mutta jos joku puhuu kielillä eikä kukaan selitä, niin osaako puhuja lopettaa, tajuaako selittäjän puuttumisen? Tai miksi sitten puhuu.. En voi väittää mitään, kun ei ole tietoa, siis faktaa. En väitä kaiken kielilläpuhumisen olevan itsekeksittyä, mutta itselläni ei ole kokemusta. En muista, olenko livenäkään kuullut.

[sadetta]

Miksei kielitaito olisi armolahja? Miksi mikä tahansa lahjakkuus ei olisi sellainen? Taidot opitaan, mutta joiltakin se sujuu muita nopeammin, helpommin ja paremmin. Kielellisesti lahjakkaille kielitaito on mielestäni Jumalalta saatu lahja.

Jos joku pitää työnsä & yrittämisensä tuloxia armolahjoina, niin suotakoon se hänelle.

  Jaa, onko kaikki mitä tahansa..

[karjalaisenkyösti]

Minä olen varmaan ollut jo ennen synymääni olevista ajoista lähtien yhteisöissä, joissa puhutaan kielillä varsin runsaasti.
Muutamassa harvassa vuosikymmenessä juttu on minulle tullut vähintäänkin pintapuolisesti tutuksi.
Mukaan mahtuu tietysti myös varsin hassujakin kokemuksia, joskin tällä foorumilla niiden kertominen olisi vähän samaa, kuin heittäisi bensaa tuleen tai sitten se on bensan heittämistä laineille.

Koska tutustumiseni aiheeseen ei ole tuon pidempi, niin en kovin paljon pysty asiasta sanomaan ja jätän varsinaisen opetuspuolen niille, joilla on vankempi kokemus & tietämys asiasta.
Asia kuitenkin kiinnostaa minua ja toivoisin, että totuus tästäkin asiasta minulle vielä aukeaisi.
Arvailut & "minusta näyttää" -totuudet kuitenkaan eivät juuri minun tiedonnälkääni ikäväkyllä auta.
En tiedä, auttavatko ne jotakuta toista - jos auttavat, niin auttakoot.

[karjalaisenkyösti]

Mutta jos joku puhuu kielillä eikä kukaan selitä, niin osaako puhuja lopettaa, tajuaako selittäjän puuttumisen?

Pitäisi osata ja pitäisi tajuta.
Luultavasti sellaiset tilanteet olla harvassa, että osaamis/tajuntakyky on mennyt.

Se vaikutta paljon näihin asioihin, minkälaista opetusta kielilläpuhuja on saanut.

[karjalaisenkyösti]

MIten niin ei ole armolahja, jos on itse hankittu/opittu taito, Köysti?

Siitä vain sitten ahkeroimaan ja armolahjoja ansaitsemaan.
Kannattaa varmaan aloittaa suurimman armolahjan ansaitsemisesta, eli pelastuksesta taikka uskosta Kristukseen, mikäli uskoo, että ei vielä sitä lahjaa omaa.
Kun on tuon lahjan saanut, siitä on sitten hyvä edetä seuraavien lahjojen hankkimiseen/opiskelemiseen.

[sadetta]

Minä olen varmaan ollut jo ennen synymääni olevista ajoista lähtien yhteisöissä, joissa puhutaan kielillä varsin runsaasti.
Muutamassa harvassa vuosikymmenessä juttu on minulle tullut vähintäänkin pintapuolisesti tutuksi.

Jokaisella juurensa.

Mukaan mahtuu tietysti myös varsin hassujakin kokemuksia, joskin tällä foorumilla niiden kertominen olisi vähän samaa, kuin heittäisi bensaa tuleen tai sitten se on bensan heittämistä laineille.

Minua kiinnostaa!

Asia kuitenkin kiinnostaa minua ja toivoisin, että totuus tästäkin asiasta minulle vielä aukeaisi.
Arvailut & "minusta näyttää" -totuudet kuitenkaan eivät juuri minun tiedonnälkääni ikäväkyllä auta.
En tiedä, auttavatko ne jotakuta toista - jos auttavat, niin auttakoot.

Minuakin kiinnostaa totuus.

[karjalaisenkyösti]

Minua kiinnostaa!

Voisinhan ainakin yhden körttimielisen tapauksen kertoa, joka liittyy profetoimiseen.
Kerran Helsingin Saalem seurakunnassa päiväkokouksessa eräs henkilö alkoi profetoimaan kaikenlaisia tuomion sanoja seurakunnalle.
Olin silloin järjestyksenvalvojavuorossa muutaman muun henkilön kanssa.
Seurakunnan johdolta taisi tulla pyyntö, että profeetta poistetaan salista.
Koska juuri minulta puuttui armolahja, jonka avulla pystyy erottamaan oikeat ja väärät profetiat, annoin muiden järjestyksenvalvojien mennä hakemaan profeetta pois.
Se oli hassunkurinen näky, kun kovalla äänellä kehoituksia ja varoituksia puhuvaa henkilöä poistetaan salista.

[armonkerjäläinen]

Tässä asiassa ei varmaankaan päästä mihinkään tolkkuun toisia loukkaamalla. Pahoillani omasta osuudestani. Kiinnostaisi kuulla sinun kokemuksiasi konkreettisissa erillistapauksissa.

[karjalaisenkyösti]

Tässä toinen hauska kokemus.
Yhteen aikaan oli sellainen muoti-ilmiö, että uskonnollisissa tapahtumissa puheltiin eri eläinten äänillä.

Olin vapaakirkon kesäjuhlilla Pohjois-Karjalassa eräässä uskonnollisessa kokouksessa.
Ihmisjoukosta takaani alkoi kuulua koiran haukuntaa.
Taisin teeskennellä ärtyisää nuorta miestä ja katsoin räväkästi taakseni, että millainen henkillö siellä nyt puhuu koiran kieltä.
Koin mukavan positiivisen psyykenmaailman tunteen, kun huomasin, että siellä yleisön joukossa olikin jollain Sanan kuulijalla koira muassa.
Tuli mukava ja hauska olo ja ei yhtään haitannut nuo muutamat harvat ja mukavat haukahdukset.
Rupesi melkein naurattamaan.
Nauraminen on hyvä aasinsilta erääseen muoti-ilmiöön, eli siihen, että uskonnollisissa kokouksissa oli tapana naureskellä suurin joukoin varsin kovaäänisesti.
Nauraminen (ivanaurua lukuunottamatta) on varmaan eräs hauskimmista harrasteista, minkä ihminen tietää.
Se vapauttaa ihmistä ja sen tiedetään jopa lupaavan pitempää ikää.

[sadetta]

Nauraminen on hyvä aasinsilta erääseen muoti-ilmiöön, eli siihen, että uskonnollisissa kokouksissa oli tapana naureskellä suurin joukoin varsin kovaäänisesti.

Oho, ihan uutta minulle!    Mitä puhuja siihen? Vai muulloinko naureskeltiin??

Nauraminen (ivanaurua lukuunottamatta) on varmaan eräs hauskimmista harrasteista, minkä ihminen tietää.
Se vapauttaa ihmistä ja sen tiedetään jopa lupaavan pitempää ikää.

..ja treenaavan vatsalihaksia!

[karjalaisenkyösti]

Oho, ihan uutta minulle!    Mitä puhuja siihen? Vai muulloinko naureskeltiin??

Puhuja saattoi myös välillä naurahdella kesken puhettaan ja jatkaa puhettaan taas.
Naurulle oli hyvin tilaa ennen ja jälkeen saarnojen.
Kyllä sitä saarnankin aikana naurettiin, joskin varmaan ei kovin pitkiä naurunpyrähdyksiä.

Joskus kauan sitten olimme Viisveisaajan kanssa eräässä uskonnollisessa kokouksessa, jossa eräällä puhujalla oli tapana kesken puhettaan kiekaista oikein kunnolla ja äänekkäästi ja sen jälkeen jatkaa puhettaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kiekaisu saattoi muistaakseni tulla jopa välillä kesken lausetta ja lause sitten jatkui kiekaisun jälkeen.
Tämä, että kiekaisut olivat keskellä lausetta, teki minuun vaikutuksen, koska en muista, että kiekaisulausesista olisi tullu mitenkään keskeneräisiä.

Viisveisaaja yhdesä vaiheessa ryhtyi pyörittämään päätä ja totesi asian olevan kummallista ja poistui eteisen puolelle.
Minä halusin kuulla saarnan loppuun.
Aikaa on kulunut niin paljon, että en saarnasta muista muuta, kuin nuo kiekaisut.

[sadetta]

....eräällä puhujalla oli tapana kesken puhettaan kiekaista oikein kunnolla ja äänekkäästi ja sen jälkeen jatkaa puhettaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kiekaisu saattoi muistaakseni tulla jopa välillä kesken lausetta ja lause sitten jatkui kiekaisun jälkeen.

Usko(nno)llinen tehoste???

Viisveisaaja yhdesä vaiheessa ryhtyi pyörittämään päätä ja totesi asian olevan kummallista ja poistui eteisen puolelle.
Minä halusin kuulla saarnan loppuun.

Meitä on joka junaan ja asemalle ja vieläpä aseman taakse.