Itsetunnosta...

[santtu-62]

Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku Itsetuntoa on se, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia minä näe itse itsessäni...

... Kävisi oppikirjaan tällaisenaan.

Ei ole oppikirjasta, eikä tule oppikirjaan.

Itsetunto on itsenäisyyttä oman elämäni ratkaisuissa ja riippumattomuutta muiden mielipiteistä.

[Pirska]

Ihan aluksi haluan huomauttaa, että suurinta osaa tämän ketjun kirjoituksista en ole jaksanut lukea.

Itsetuntoa voi olla sekä tervettä että epätervettä. Terve itsetunto on mielestäni sitä, että tietää mitä osaa ja myöntää sen, mutta ei leuhki sillä eikä paina muita alas. Ei tee ongelmaa siitä, mitä osaa huonommin kuin toiset. Toisin sanoen tuntee oman arvon ja antaa arvon myös toisille.

[santtu-62]

Ihan aluksi haluan huomauttaa, että suurinta osaa tämän ketjun kirjoituksista en ole jaksanut lukea.
Itsetuntoa voi olla sekä tervettä että epätervettä. Terve itsetunto on mielestäni sitä, että tietää mitä osaa ja myöntää sen, mutta ei leuhki sillä eikä paina muita alas. Ei tee ongelmaa siitä, mitä osaa huonommin kuin toiset. Toisin sanoen tuntee oman arvon ja antaa arvon myös toisille.

Eli kykenet ihailemaan toista ihmistä ja asettamaan itsellesi auktoriteetja ilma, että olisit riippuvainen hänestä tai että hänen olemassaolo olisi Sinulle uhka.
 

[Leena]

Eli kykenet ihailemaan toista ihmistä ja asettamaan itsellesi auktoriteetja ilma, että olisit riippuvainen hänestä tai että hänen olemassaolo olisi Sinulle uhka.
 

Niinpä. Ja mahdollisesti, mahdollisesti ottamaan huomioon sen, että kyllä joka iikkä kykenee olemaan toiselle uhka. Ja usein onkin. Kaiken saa hajalle, jo jatkuvalla nälvimiselä, mitätöimällä, asenteellisella ja ohjelmallisella ilkeydellä.

Ehjäksi sitä vain ei jonkin rajan ylityttyä enää ihmisvoimin tehdä.  Niin ystävyydessä kuin rakkadessakin on rajoja joiden ylitys merkitsee tätä: Ole nyt sitten itse itsellesi kylliksi- - olit niin perusteellisesti oma itsesi, että karkoitit lopulta kaikki luotasi.  Niin - on harhaluulo olettaa että kaikki voidaan kestää, kaikki npitäisi kestää tai ihmisillä olisi velvollisuus kestää kenenkään taholta mitä hyvänsä. Ei missään nimessä ole.  Kaiken saa hajalle. 

Näissä tilanteissa, joissa itset nto on pakottanut hajottamaan kaiken ja istutaan raunioilla,  yhteinen vihollinen on enää ainut, joka yhdistää ihmisen toiseen. Mutta se solidaarisuus on onnetonta, sillä viha on äärimmäisen epätoivoinen yhdistäjä. "Vaivatun Sielun" tarjoama viisaus olisi sille sitten se ainut lääke. 

[santtu-62]

Ihan aluksi haluan huomauttaa, että suurinta osaa tämän ketjun kirjoituksista en ole jaksanut lukea.

Itsetuntoa voi olla sekä tervettä että epätervettä. Terve itsetunto on mielestäni sitä, että tietää mitä osaa ja myöntää sen, mutta ei leuhki sillä eikä paina muita alas. Ei tee ongelmaa siitä, mitä osaa huonommin kuin toiset. Toisin sanoen tuntee oman arvon ja antaa arvon myös toisille.

Eli kykenet ihailemaan toista ihmistä ja asettamaan itsellesi auktoriteetja ilma, että olisit riippuvainen hänestä tai että hänen olemassaolo olisi Sinulle uhka.
 

Epäilen ja väitän että tällä planeetalla ei ole ihmistä joka olisi näin täydellinen , viitaten nimimerkki "Pirskan" viestiin. Itsetunto ei muodostu vain yhdestä osasta ja kukaan meistä ei ole täydellinen ja jos on niin haluan nähdä sen ihmisen.

Itsetuntoon kuuluu myös:

Se ,jos tekee jonkin asian huonosti ei tarkoita sitä että olisi huono ihminen.

[Leena]

Hienoa Benkku. Rohkaiseva ja lohduttava on näkemyksesi. Käsivi oppikirjaan tällaisenaan.

Miksikäs ei --- jos on hyvä siten että sille on vähäisiäkään perusteluja. Mitä tuumit, Riitta-mummi: Kun Hitler totesi ilman muuta olevansa hyvä - kun Kaikkiivaltiaskin oli peräti pelastanut hänen henkensä, ja kolmasti - - olisitko jakamassa sen ajatuksen? Minä olen hyvä, minä, Adolf Hitler. Maailman paras Adolf Hitler ja toisten on oltava samaa mieltä!  Jumalakin on!

Ei ole pienintäkään aihetta syöksyä suin päin toteamaan että olen hyvä sejase. Ei kerta kaikkiaan. Se jos mikä on äärimmäistä ja vaarallista itsepetosta.

Tänne kuuluttaisin sitä itsetutkistelua, jota jossakin ennätin jo vähän kritisoida - kyllä nyt muutin mieleni. Psykopaatithan ovat ensimmäisinä huutamassaa kunka hyviä he ovat - ja jokaisessa meistä taitaa asua myös se pieni natsi. Sen aisoissa pitäminen olisi terveellistä - ei kukaan ole suinpäin hyvä ja kaikissa toimissaan hyväksyttävä. Johan on jutut. Menen tästä ampumaan naapurin - ei kun kotiin huokaamaan että kiitos Herralle, minä olen hyvä!  

Se olisi niin peräti ihanaa - minä olen hyvä tällaisenaan. Mutta kun en ole, ellei minussa asu pienintäkään halua korjata rikkomaani - ainakin, kunnes toinen ilmoittaa että kitos mutta ei kiitos. Sitten sinä et muuta voi kuin surra!

Muusta on kysymys, kun ihminen on valmis sanomaan: Niin - täällä on muitakin. Yritän ottaa heitä hieman huomioon ja piittaan rahtusen verran heidän mielipiteistään ja tunteistaan. Epäonnistun - mutta yritän korjata. Tämä perustus kestää - jos Jumala saa minua siinä auttaa.

[Pirska]

Eli kykenet ihailemaan toista ihmistä ja asettamaan itsellesi auktoriteetja ilma, että olisit riippuvainen hänestä tai että hänen olemassaolo olisi Sinulle uhka.
 

Kirjoitin itsetunnosta passiivimuodossa, en yksikön ensimmäisessä persoonassa.

[Leena]

Itsetuntoon kuuluu myös:

Se ,jos tekee jonkin asian huonosti ei tarkoita sitä että olisi huono ihminen.

Pirskan määritelmä oli yksinkertainen ja selkeä.

Tämä on jo hieman muuta:  Kun teen jonkin asian huonosti, minä kai sentään yritän korjata sen. Millainen itsetunto on ihmisellä joka ei edes yritä! Onko hän niin "huono" ettei kumminkaan voi vai niin "hyvä" että toiset pitäkööt hyvänään?

Siis:  Minä olen hyvä ihminen, saan sitten aikaan mitä tuhoa tahansa! Korjaamaanhan minä en nöyrry - minähän olen HYVÄ IHMINEN!

On se juttu että joku on "hyvä ihminen" tässä syntisten sekalaisessa sakissa - jossa kai bsentään joskus edes harjoitellaan haparoiden jotakin: Pahoitinko mielesi...olen pahoillani...särjinkö ikkunasi...anteeksi...KORJATAAN!

[santtu-62]

Holokaustinen aika oli ihmisen historiassa musta hetki, mutta ei se musta hetki ole meissä ihmisissä mihinkään  hävinnyt. emmekä ole siitä mitään oppineet. Ihmettelen vain sitä , eikö jokaisella ihmisellä ole yksilöllinen  itsetunto ja omaa itsetuntoaan voi kohentaa ajattelemalla esimerkiksi:

Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku.

Eli: hyvä itsetunto on yksilöllinen, ehkä yleisistä arvostuksista poikkeavien päämäärien asettamista ja rohkeutta pitää niistä kiinni.
Eikä tällä ole mitään tekemistä ”Kolmannen valtakunnan” kanssa, mutta jos joku kokee että holokaustisen ajan ihmiset kuuluvat tämän päivän itsetunnon käsitteeseen, niin kyllä minun henkilökohtaisesti todettava että en saa mahtumaan aihetta millään sisälle itsetuntoon.

[Leena]

Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku.

Eli: hyvä itsetunto on yksilöllinen, ehkä yleisistä arvostuksista poikkeavien päämäärien asettamista ja rohkeutta pitää niistä kiinni.

Pidä vain kiinni päämääristäsi - hyvä, mikäs siinä. Se että tämän perusteella vielä olisit "hyvä Benkku" riippuu varsin suuresti siitä, millaisia nämä yksilölliset, ehkä (?)  yleisistä arvostuksista poikkeavat päämäärät ovat.

Milloin olet "hyvä Benkku"?  Päätätkö ihan omin päin, että minä olen hyvä joskin toimintani hieman poikkeaa "yleisesti arvostetuista päämääristä"? Murhakin poikkeaa  "yleisesti arvostetuista päämäärästä".  Mutta erityisen nerokkaana yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon osoituksena sitä ei pidetä.

Yleisesti ihmiset arvostavat todellakin niin naiiveja asioita, kuin sovinnollisuutta, ystävällisyyttä, kohteliasta käytöstä, pyrkimystä siihen, että he edes jossakin määrin jättävät jälkeensä muutakin kuin poltettua maata ja mielipahaa.  Kovasti taidetaan arvostaa niinikään pyrkimystä korjata, selittää, sovittaa, lisätä ymmärrystä, kantaa omaa kuormaansa ja vileä edes sormenpäällä auttaa toistakin. Nykyisin myös netikettiä, hyvää käytöstä keskustelupalstalla.  Mutta hivenen nöyryyttä se kysyy.

Onhan se tavallaan persoonallista - julistautua kaikista ihmisistä riippumattomaksi, yksilölliseksi olennoksi, jolla on kaiketi sitten oikeus toimia kuinka hyvänsä - pääasia siis, että on "yksilöllinen". Tämä ilmiö kyllä tunnetaan, eikä siinä totisesti tarvita mitään korkeakouluopintoja. Näitä omien halujensa totueuttajia osuu useammankin ympäristöön. Suuresti persoonallisiahan he ovat - toinen asia on se, mitä he saavat aikaan. No - kukin tavoitteensa mukaan tietysti.

Pääasia siis on se, että hyväksyy itsensä, käyttäytyi sitten kuinka tahansa? Toteutti omia mielihalujaan kuinka hyvänsä? Siis - sinä olet tätä mieltä? Ymmärsinkö oikein?

[santtu-62]

Ihmettelen vain sitä , eikö jokaisella ihmisellä ole yksilöllinen  itsetunto ja omaa itsetuntoaan voi kohentaa ajattelemalla esimerkiksi:
Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku.

Eli: hyvä itsetunto on yksilöllinen, ehkä yleisistä arvostuksista poikkeavien päämäärien asettamista ja rohkeutta pitää niistä kiinni.

Oman itsetunnon kehittyminen etenee koko elämänkaareni, mutta miten?
Esimerkiksi tarkkailemalla itse itseäni, tieto ihmisten käyttäytymisestä, avoimuus ihmissuhteissa, arvio omista heikkouksista ja vahvuuksista, itsensä kehuminen ja hemmottelu, vastuun ottaminen omasta elämästänsä jne.
Ja oma ajattelutapa… näin syntyy muutosta.

Niin … huono itsetunto …alhainen itsekunnioitus voi olla myös ihmisellä tapa puolustaa itsekeskeisyyttä.
Mihin kuuluu esimerkiksi muiden ihmisten manipulointi vihaamalla itseään ja jatkuva oman itsensä alentaminen sekä aliarvioiminen.  Tähän mahtuu asenne ”selviän kaikesta” ja sekä myös ”en pysty mihinkään”. Näiden kahden äärimmäisyyden läpi nöyryys murtautuu, kun tunnustamme itsellemme ” minä pystyn”.

Nimimerkki ”Leena”, nämä olivat minun vastaukseni käsitteestä itsetunnosta. Näin lopuksi voisin todeta että koska Sinun ja minun ajatusmaailma on niin kaukana kuin olla ja voi. Niin katson että omalta osaltani keskustelu itsetunnon käsityksestä päättyy tähän. Toiseksi kyllä tälle foorumille me mahdumme molemmat vaikka emme pitäisikään toistemme mielipiteistä.  Keskustelualueen ”ylilyönteihin” puutuu ylläpito, nimimerkillä kokemusta on. Joten minun ei tarvitse kysyä foorumin ylläpidolta mitä minä ”tekisin Sinun ” kanssasi. Itsehän neuvoit meitä kaikkia hyppäämään epämiellyttävien nimimerkkien viestien yli.  Nyt me molemmat emme noudattaneet hyvää neuvoasi ja viimeiseksi voisin todeta että minun mielestäni kaikesta huolimatta keskustelualue on erinomainen kasvunpaikka ihmiselle.

ps .Viha on tunne (ei toimintatapa) jolla on monia ulottuvuuksia.
 

[Leena]

Benkku elää sitkeästi siinä uskossa, että teema olisi vain häntä ja nimimerkki Leenaa varten - jonka hän kertaalleen jo julisti tuntevansakin. Itse aloitin keskustelun Jampen kommenttien perusteella , ja edelleen kaipaisin hieman toistenkin näkökulmia. Kyse taisi alkujaan olla körttien itsetunnosta ja sen oletetusta heikkoudesta? Olisikohan tästä puhuttavaa? Kuulisin kyllä mielelläni näkemyksiä muiltakin kuin Benkulta. Ne on jo useaan kertaan kuultu, ennen ja jälkeen ns. jäähyjen, joten enempää en kyllä kaipaakaan. En toden totta. Ne itkut on itketty.

................................................................

Mietin tuota lähtökohtaa tosi usein. Siionin virret korostavat ihmisen syntisyyttä, heikkoutta ja sitä tosiasiaa, että hiljaista pitelee Jumalan kasvojen edessä.  Kyllä olen sitä mielessäni kysellyt, onko tässä kaikki - toisaalta ne ovat kuin jatkuvaa sen myöntämistä ja siihen myöntymistä, että mitään vietävää ei Jumalalle ole - enintään omat mokat. Muistelen joskus lukemaani Mannermaan kirjaa Lutherin uskontulkinnasta ("Kaksi rakkautta") ja jotenkin on, kuin näitä Siikkareita opetellessani saisi olla sillä paikalla helpottavan rehellinen. Se on  toinen asia, että ihmisten kesken korjaamisen paikalla korjataan. Muuten menee maailmanmeno ihan muussiksi. Rakkain kai on se "kun kristityn on nimi mulla" jota äitini lauloi --- mahtaakohan enää edes muistaa. Joskus itsetunnosta puhuttaessa puhutaan myös jostakin joka on kuin majakka merellä. Sitä ei tavoita, eli hyväksi ei tultu - muutoinhan purjehtii kivikkoon - mutta ilman sen valoa ei menty mihinkään.

[santtu-62]

...Itse aloitin keskustelun Jampen kommenttien perusteella , ja edelleen kaipaisin hieman toistenkin näkökulmia. Kyse taisi alkujaan olla körttien itsetunnosta ja sen oletetusta heikkoudesta?

Kiusaus oli niin suuri että en voi olla kommentoimatta Sinun viestiäsi.

Minä käsitän kyllä että olet osallistunut keskusteluun Itsetunnosta hieman aikaisemmin eli 03.04.10 - klo:08:34:

Tuskin se nyt itsetuntoa kokonaan vei, pelotti kyllä. Täällä on pakko ajatella, ja täältä saa ajatuksia. Jos ei synny omaa tekstiä, niin tämä on hyvä doping siihen. Kun vain viitsisi sitten häipyä kans.

Tämä ei ole ilkeyttä eikä piikittelyä vaan toteamus, sillä me ihmiset kaikissa omavoimaisuudessaan erehdymme jostain syystä ja aina tulee muistihäiriöitä, itse kullekin. Käsitän myös että ”körtti” on ihminen siinä kuin kuka tahansa tämän maapallon ihminen.
Toisaalta päivän mietelause voisi olla tänään tässä ja nyt: "se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään…"

ps. Itsetunto teema ei ole todellakaan pelkästään minua varten vaan kyllä kaikilla keskustelualueen ihmisillä on oikeus osallistua keskusteluun. Kaikkia ihmisiä ei kaikki asiat kiinnosta, valinta.
Itse olen vaan kiinnostunut aiheesta koska joudun kohtaamaan erilaisia ihmisiä…kahdeksan tunnin aikana.  Enkä kiellä etteikö käsite anna minulle itsellenikin paljon. Mutta, mutta … niin kuin sanoin asia on minun osaltani loppuun käsitelty,
ja toivon että tämän muistaisin.

[vaivattu sielu]

Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

[santtu-62]

Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

"Jumala loi meidät omaksi kuvakseen..."
Miksi me ihmiset sitten sanomme että Jeesus on hyvä ja täydellinen, aika vaikea kertoa ihmisellä joka kärsii itsetunnossaan...
Vai onko meissä ihmissä vain pahaa, väitän että näin ei ole. Vaan meissä on sekä hyvä että paha.
Vai mitä "vaivattu sielu"