Joku sanoi kerran että körttiläinen itsetunto on todella huono.
Pikkusiskonikin on ihmetellyt kun virsissä veisataan kokoajan kuinka ihminen on kurja syntinen, huono ja paha, mutta toisaalta pitäisi uskoa itseensä ja omata hyvä itsetunto että pärjää maailmassa. Oon aikoinaan rypenyt tosi kovassa synnintunnossa ja tunsin itseni todelliseksi maan matoseksi kauan. Nykyään yritän uskoa ja luottaa itseeni, pitää itseäni enemmän arvossa, tykätä itsestäni. Eikö Jumalakin meitä rakasta ja Hän on luonut meidät joten miten voisimmekaan olla jotain kauhean ala-arvoista
Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku
Itsetuntoa on se, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia minä näe itse itsessäni.
Itsetunto on hyvä silloin kun minun minäkäsityksessä on voitolla positiiviset ominaisuudet.
Minun itsetunnon minäkuva on ”totuudenmukainen”. Hyvien ominaisuuksien lisäksi minä havaitsen ja tiedän heikkouteni.
Heikkouksien ja puutteiden myöntäminen ei romuta minun itseluottamusta.
Heikkouksien myöntäminen ei tarkoita niiden hyväksymistä siten, että niillä voisin selitellä huonoa käytöstäni.
Hyvä itsetunto tarkoittaa minun rehellisyyttä huonojenkin ominaisuuksieni suhteen, ilman , että niiden toteaminen vie minulta itsekunnioitusta.
Itsetunto on itseluottamusta ja itseni arvostamista
Itsetuntoa voidaan nimittää myös itsearvostukseksi, eli en anna esim. loukata itseäni vaan puolustan itseäni ja pidän kiinni oikeuksistani.
Itsearvostusta on kyky että olen myös tyytyväinen omiin suorituksiini.
Itsevarmuutta on vaikkapa se, paljonko uskon voivani ratkaisuillani vaikuttaa elämääni tai miten varma olen kyvyistäni hallita vastaan tulevia asioita ja ongelmia.
Itsevarmuutta on se, etten aina jää miettimään ja katumaan tekemiäni ratkaisuja.
Itseluottamusta on sekin, että uskallan asettaa korkeitakin vaatimuksia itselleni ja ottaa haasteita vastaan.
Itsetunto on oman elämäni näkemistä arvokkaana ja ainutkertaisena
Hyvään itsetuntooni kuuluu nähdä että oma elämäni ainutkertaisena ja että ymmärrän olevani tärkeä sinänsä, tarvitsematta erityisiin suorituksiin tai onnistumisien sitä osoittamaan.
Ajatus oman elämäni tärkeydestä ja ainutkertaisuudesta perustuu sisäiseen itsearvostukseeni ja tunteeseeni, että elämä, jota elän, on OMA elämäni ja siksi tärkeä.
Elämäni arvo ei tule muiden antamasta arvostuksesta.
Näen oman arvoni ja osaamiseni, mutta se ei ole sitä harhaa, että olen ainoa, joka osaa, tai että olen ainoa jota tulee arvostaa.
Ei ole olemassa yhtään menestyksekkään ja onnistuneen elämän mallia, näin ollen joudun arvioissa luottamaan omiin tunteisiini.
Koska itsetuntoni on minun sisällä oleva tunne, se ei ole selitettävissä niillä tapahtumilla tai ominaisuuksilla, joita te näette.
Tyytyväisyys itseeni – ilman että sitä voisi perustella aikaansaannoksilla - vaatii itseltäni paljon.
Itsetunto määritellään itseluottamukseksi ja itsensä arvostamiseksi
