Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku.
Eli: hyvä itsetunto on yksilöllinen, ehkä yleisistä arvostuksista poikkeavien päämäärien asettamista ja rohkeutta pitää niistä kiinni.
Pidä vain kiinni päämääristäsi - hyvä, mikäs siinä. Se että tämän perusteella vielä olisit "hyvä Benkku" riippuu varsin suuresti siitä, millaisia nämä yksilölliset, ehkä (?) yleisistä arvostuksista poikkeavat päämäärät ovat.
Milloin olet "hyvä Benkku"? Päätätkö ihan omin päin, että minä olen hyvä joskin toimintani hieman poikkeaa "yleisesti arvostetuista päämääristä"? Murhakin poikkeaa "yleisesti arvostetuista päämäärästä". Mutta erityisen nerokkaana yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon osoituksena sitä ei pidetä.
Yleisesti ihmiset arvostavat todellakin niin naiiveja asioita, kuin sovinnollisuutta, ystävällisyyttä, kohteliasta käytöstä, pyrkimystä siihen, että he edes jossakin määrin jättävät jälkeensä muutakin kuin poltettua maata ja mielipahaa. Kovasti taidetaan arvostaa niinikään pyrkimystä korjata, selittää, sovittaa, lisätä ymmärrystä, kantaa omaa kuormaansa ja vileä edes sormenpäällä auttaa toistakin. Nykyisin myös netikettiä, hyvää käytöstä keskustelupalstalla. Mutta hivenen nöyryyttä se kysyy.
Onhan se tavallaan persoonallista - julistautua kaikista ihmisistä riippumattomaksi, yksilölliseksi olennoksi, jolla on kaiketi sitten oikeus toimia kuinka hyvänsä - pääasia siis, että on "yksilöllinen". Tämä ilmiö kyllä tunnetaan, eikä siinä totisesti tarvita mitään korkeakouluopintoja. Näitä omien halujensa totueuttajia osuu useammankin ympäristöön. Suuresti persoonallisiahan he ovat - toinen asia on se, mitä he saavat aikaan. No - kukin tavoitteensa mukaan tietysti.
Pääasia siis on se, että hyväksyy itsensä, käyttäytyi sitten kuinka tahansa? Toteutti omia mielihalujaan kuinka hyvänsä? Siis - sinä olet tätä mieltä? Ymmärsinkö oikein?