Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se,
on Hengen viitoittama
sen joka askele.
Mutta - onko tämä kaikki, vanhat öljypuut ja yrttitarhan polku, vain tunnekylläistä viihdettä, hengellistä hekumaa, johon haluamme hetkeksi tuudittautua? Vai mikä on tarkoituksemme, kun lähdemme vaelluksellemme?
Kun käymme Getsemaneen, muistakaamme ensin erästä toista yrttitarhaa, Paratiisia, josta Raamatun alkulehdillä kerrotaan. Se kylpi auringossa. Siellä oli ihmiskunnan hymyilevä lapsuus. "Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää". Rohkenenpa sanoa: Jumala hymyili Paratiisissa. Kunnes sitten - me otimme ohjat omiin käsiimme ja rikoimme Jumalan tahdon. Sukumme karkotettiin Paratiisista. "Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä."
Jaakko Haavio