Aamuhartaus 27

[Pena]

Entä ihminen? Tietysti olosuhteissa voi ihminen näyttää hyvinkin tärkeältä. Päinvastoin kuin linnulla on ihmisellä kullakin persoonallinen ulkomuotonsakin. Ihmisestä voi hyvällä koulutuksella kehittyä etevä taitaja erityisillä, paljon älyä vaativilla aloilla. Jollekin "suurmiehelle" pystytetään muistomerkki hänen kuoltuaan.
Ja kuitenkin - suuren maanjäristyksen aikana kullakin ihmisellä on sama kohtalo. Sodan tykkitulessa kyyristelimme kaikki kuopissamme ja eriarvoisuus oli kuin poispyyhkäisty. Ja, aivan rauhanomaisissakin oloissa, esim matkoilla ollessamme, voimme äkkiä havaita: enpä taida ollakaan mitään erityistä! Kuljen suurissa vieraissa kaupungeissa, lentoasemien loputtomilla käytävillä, tuhantisessa, satatuhantisessa ihmisvirrassa, harmaana varpusena kaltaisteni joukossa. Kukaan ei tunne minua, minä en tunne ketään. Juuri silloin tulee sydämeen uskon sana: Jumala tuntee minut! Hän on rengastanut muuttolintunsa. Hän pitää minusta huolen! Enkö iloitsisi siitä!

Jaakko Haavio

[Pena]

Uskollisuus on sitä, että on rehellinen, ei sano muuta, kuin mitä ajattelee, eikä ajattele muuta kuin mitä sanoo, tekee mitä lupaa eikä milloinkaan petä toisen luottamusta. Uskollinen ystävä on rinnallamme vielä silloinkin, kun olemme erehtyneet tai langenneet syntiin, kun muut halveksivat meitä ja jättävät meidät. Avioliitto perustuu nimenomaan uskollisuuteen. Uskottomuus on sen hauta.
Jumala on uskollinen. Raamatussa puhutaan paljon Jumalan uskollisuudesta. Hän on luvannut pitää meistä, lapsistaan, huolen koko elämämme ajan, ja hän pitää myös. Saamme luottaa Jumalan lupauksiin.

Jaakko Haavio

[Pena]

Kuitenkin meidän on tarkoin huomattava, mitä Jumala on luvannut ja mitä hän ei ole luvannut. Niinpä hän ei ole luvannut meille rikkautta. Hän voi antaa sitäkin, mutta hän ei ole sitoutunut niin tekemään. Hän ei liioin ole luvannut meille hyvää ja kunnioitettua asemaa maallisessa yhteiskunnassa. Ei liioin terveyttä. On ihmisiä, jotka sairastavat lähes koko ikänsä ja kuitenkin ylistävät Jumalan uskollisuutta.
Jumala on luvannut meille jotakin sellaista, jota hän aina antaa, jos vain haluamme sen vilpittömästi omistaa.

Jaakko Haavio

[Pena]

Hän lupaa ja antaa hyvän omantunnon. Synti on vihollisemme. Synti tahraa sydämemme. Olomme on tuskainen ja levoton, kun omatuntomme syyttää meitä synnistä. Mutta Herra lupaa: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
Jumala on uskollinen anteeksiantaja. Hän armahtaa tuhlaajapoikaa "kun tämä vielä kaukana oli". Jeesuksen ristinuhrin tähden hän antaa kaikki syntimme anteeksi.

Jaakko Haavio

[Pena]

Ja vielä: Hän on rinnallamme kiusauksen hetkellä. "Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."
Jumala on uskollinen meitä kohtaan. Olkaamme me myös uskolliset puolestamme hänelle! "Ole uskollinen kuolemaan asti", hän meitä kehottaa, ja lupaa: "niin minä annan sinulle elämän kruunun".
Ja ihmeellisintä on tämä: "Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena, sillä itseänsä kieltää hän ei saata."

Jaakko Haavio

[Pena]

Kun luen Raamattua, törmään tuontuostakin kohtiin, jotka saavat minut herkälle, liikuttuneelle mielelle. Eräs tällainen kohta on 1. Moos. 8:1: "Jumala muisti Nooaa."
Nämä sanat paljastavat Jumalan sydämen.
Luonnonvoimat olivat raivonneet. Kauhistuttava katastrofi oli kohdannut asuttua maailmaa. Laajat alueet olivat tuhotulvan alla. Nooan arkki purjehti kuohuvalla ulapalla kuin lastu laineilla. Mutta - Herra muisti Nooaa.
Herra muisti pientä ihmistä, lastua laineilla. Tämä on meidän hyvä pitää mielessämme.

Jaakko Haavio

[Pena]

Ajan aallot ankarasti lyövät. Kansojen meri pauhaa. Ihminen tuntee monesti olonsa aivan turvattomaksi erilaisten voimien myllerryksessä, ajan tuulten heiteltävänä, ristipaineiden puristuksessa. Teen niin tai näin, aina epäonnistun, hän toivottomana toteaa.
Mutta - "Jumala muisti Nooaa". Jumala pitää mielessään minut.

Jaakko Haavio

[Pena]

Vanha kristillinen kasteteologia on yhdistänyt vedenpaisumuksen vedet pyhän kasteen vesiin. "Minut kuin Nooan pelastaa", veisaamme kastevirressä*. Herra muisti minua jo elämäni aamuna, nosti helmaansa ja pelasti. Sain paikan turvallisessa aluksessa - kirkon laivassa, tässä pyhässä arkissa, jonka perämiehenä on Kristus itse.

Jaakko Haavio

*virsikirjassamme 215

[Riitta-mummi]

Minulla oli vahva uni tai näky toiseen laivaan siirtymisestä juuri silloin kun uskon tie avauti.

Hyppäsin pois sellaisesta 'loistoristeilijästä' jossa viini virtasi ja soitto soi. Uin rannalle josta näin hiljaisesti lipuvan pienemmän laivan. Sen matkustajat olivat rauhallista tavallista väkeä. Se laiva haki minut, pääsin pelastusalukseen.
...

Kun kastehetkellä olen voinut nähdä jälkeläisteni , etenkin kastettavan lapsen, otettavan tämän saman laivan matkustajaksi, on tuntunut turvalliselta.

Vesi on kaiken elämän ehdoton elementti.

[Pena]

"Jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskoville joka päivä kaikki synnit anteeksi", näin olemme lukeneet lapsuutemme oppikirjasta, Katekismuksesta.
Herra muistaa minua. Hän varjelee ja pelastaa kaikesta pahasta. Ja mikä parasta, hän ei lue minulle rikkomuksiani tuomioksi, vaan lahjoittaa minulle loputtoman armonsa jokaisena elämäni päivänä.

Jaakko Haavio

[Pena]

"Jo vaietkoon vaikerrus, itku." Näin veisataan hautausvirren* sanoin, näin on aina veisattu. Otaksun kuitenkin, että siellä, missä maan poveen kätketään läheinen henkilö, on vaikea pidättää kyyneleitä. "Sanaton suru, suurin suru", näin muistan monessa kuolinilmoituksessa lukeneeni.
Voisin sanoa teille: Itketään vain, se helpottaa. Voisin myös nostaa varottaen sormeni ja sanoa: Itkekää nyt kylliksi, mutta älkää missään tapauksessa jääkö hellimään suruanne. Ryhdistäytykää, reipastukaa! Surunne menee kyllä ohi. Teitä tarvitaan, työ ja velvollisuudet kutsuvat. Ei elämä tähän lopu.
Jos näin opettaisin, tuskin menettelisin Jeesuksen esikuvan mukaan. Jeesuksesta kerrotaan, että hänkin itki, kun kuolema riisti häneltä rakkaan ystävän. Raamatun lyhin lause: "Ja Jeesus itki" on hyvä viesti surutaloon ja mieleen painamisen arvoinen meille kaikille.

Jaakko Haavio

*virsikirjassamme 242

[Pena]

Jeesus itki sitä, että kuolema on niin kova. Voi olla, että kuolema joskus, jossakin tapauksessa, on lempeä, toivottu, odotettukin. Parantumatonta tautia pitkät ajat sairastanut on kärsimyksen koulussa valmistunut lähtöön. Sekä hän että hänen läheisensä kokevat kuoleman tulon vapautuksena. Mutta useimmissa apauksissa kuolema on outo ja pelottava asia. Se katkoo hellät siteet. Se särkee elämän onnen.
Me rakastamme elämää. Me viihdymme hyvin täällä vastoinkäymisistämme ja monista hankaluuksista huolimatta. Mutta lähtökäskyn tullessa meidän on alistuttava kuoleman mahtavan majesteetin edessä ja poistuttava polultamme.

Jaakko Haavio

[Pena]

Jeesus itki Lasaruksen haudalla. Ei ole ihmeellistä eikä asiaankuulumatonta, että teillä on itketty näinä aikoina. Mutta - pyydän korostaa tätä - kun Raamattu sanoo: "Ja Jeesus itki", se ilmaisee näillä sanoin, miten syvää myötätuntoa Vapahtajamme tuntee kaikkia kuoleman koskettamia kohtaan.

Jaakko Haavio

[Pena]

Lasaruksen sairauden aikana lähetettiin Jeesukselle sana: "Se, joka on sinulle rakas, sairastaa." Kun Jeesus itki Lasaruksen haudalla, sanottiin: "Katsokaa, kuinka rakas hän oli hänelle."
Olkaa varmat, että myös teidän rakkaanne oli Jeesukselle rakas. Hän seisoi hänen vierellään hänen elämänsä viimeisinä, vaikeina hetkinä. Kuinka hän olisi hyljännyt hänet, jonka hän kerran, pyhän kasteen hetkellä, tunnusti omakseen?
Mutta hän, Herra Jeesus, jää myös teidän luoksenne, jotka nyt tunnette kalvavaa ikävää ja joiden elämä on autio ja tyhjä. Hän itkee itkevien kanssa.

Jaakko Haavio

[Pena]

Mutta ei vain tätä. Jeesus on enemmän kuin vain osaaottava, hyvä ihminen. Hän on kuoleman voittaja. Hän herätti Lasaruksen haudasta. Mutta, kysyt, mitä meitä auttaa se, mitä silloin, kauan sitten tapahtui? Rohkenen sanoa: Auttaa, auttaa paljonkin. Lasaruksen herättäminen on ennustus siitä, mitä kerran, päivien lopulla on tapahtuva. Jeesus herättää silloin rakkaamme ja meidät kaikki elämään ja riemun.

Jaakko Haavio