Aamuhartaus 27

[Pena]

Sisältö on arvokkaampi kuin muoto.

Raamatunkäännöksessä 92 on huomioitu kunkin Raamatun kirja oma tyyli. Ei ole pyritty mihinkään 'raamatulliseen kieleen'. Pidän sitä hyvänä ratkaisuna, jossa muotokin palvelee sisältöä.

[Riitta-mummi]

Jopa niinkin, että Luuk. 2 alku on menettänyt sen Joulun tunnun mikä 33/38 jouluevankeliumissa on.

1Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. 2Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. 3Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.


Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. 2Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 3Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

Mutta voimmehan pitää muistissa lapsena tai myöhemmin oppineemme , rakastamamme lauseet. Niin minä teen, sillä tietty muoto on tallentunut ja sitä käyttää vaikkapa rukouksessa.

[Pena]

Kirkonkäynti on Suomessa vähäistä. Lukuunottamatta suuria juhlia, kuten Joulua, Pitkäperjantaita ja Pääsiäistä eivät kirkot useinkaan ole täynnä. Yllättävän pieni on kirkossa säännöllisesti käyvien prosenttiluku seurakuntalaisten kokonaismäärästä. Johtuuko tämä uskonnollisen elämämme laimeudesta, luonteemme erakkoisuudesta, radion levinneisyydestä tai mistä, lienee vaikeata selvittää. Mutta varmaa on, että paljon menetämme, kun laiminlyömme yhteisen jumalanpalveluksen oman seurakuntamme piirissä.

Jaakko Haavio

[Pena]

Tietysti voimme sanoa: pääasia jumalanpalveluksessa on sanan saarna, ja senhän voimme kuulla kirkkoon menemättäkin. Myös kirkkomusiikki kantautuu kuultavaksemme kotiimme, jos sitä haluamme kuunnella. Ja kuitenkin - sanottakoon se kaikella painolla - oikeaan jumalanpalvelukseen kuuluu myös rakkaus omaa kirkkoa ja näkyvää seurakuntaa kohtaan. Pyhää Ehtoollistakaan emme voi nauttia kirkkoon menemättä. Sairaat ovat poikkeus.

Jaakko Haavio

[Pena]

Kai olemme huomanneet, mitä Raamatussa kerrotaan Vapahtajamme kirkkotavoista?
Lepopäivänä hän tapansa mukaan meni synagoogaan - sen ajan kyläkappeliin - ja nousi lukemaan. Kahdentoista ikäisenä hän kotiutui niin hyvin Jerusalemin temppeliin, ettei malttanut muiden mukana edes sieltä ajoissa poistua. Toisaalta kerrotaan, miten hän pyhää kiivautta täynnä karkotti temppelialueelta sellaisen menon, joka oli omiaan alentamaan jumalanpalveluksen arvoa.
Jeesus osoittautui kansansa parhaitten perinteiden vaalijaksi. Jumalanpalvelus, sen uhrit ja virret, sen sananluku ja sen kaikkinainen kauneus, oli vallannut hänen sydämensä. Tämä oli hänen Isänsä huone. Täällä hän viihtyi. Tämän puolesta hän taisteli, säilyttääkseen kaiken pyhänä ja loukkaamattomana.

Jaakko Haavio

[Pena]

Apostoli Pietari sanoi kauniisti: "Kristus jätti meille esikuvan, että me vaeltaisimme kuin hän vaelsi." Emme kaikki pääse kirkkoon ensi sunnuntaina - mutta jos pääset, niin mene, ja Jumala on sinua siunaava tämän sanan mukaisesti: "Yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin muualla tuhat."

Jaakko Haavio

[Pena]

Kirkon puussa on paljon kuivia, jopa lahoja oksia. Kirkon ruumiissa on paljon halvaantuneita jäseniä.
1. Kor. 11:30:ssa on varsin merkillinen johtopäätös: "Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, a moni on nukkunut pois." Seurakunnan heikkouden syyn Paavali näkee olevan siinä, ettei Pyhä Ehtoollinen ole seurakunnan elämässä sillä tilalla, missä sen tulisi olla.
Ainoa todellinen elämän voima kirkolle ja sen jäsenille on sanassa ja sakramenteissa ja niiden oikeassa käytössä.

Jaakko Haavio

[Pena]

Kirkollinen harrastus ei riitä, jos varsinainen elämän lähde, Kristus, jää kaukaiseksi. Hänestä taas saamme osaa vain sanan ja sakramenttien välityksellä.
Näiden kautta, näissä, Herra tulee seurakuntansa keskelle sitä hoitaen ja raviten. Kirkon heikko tila korjaantuu vain siten, että Jumalan sana asetetaan seurakunnan elämän keskeiseksi ohjeeksi ja Herran Pyhä Ehtoollinen saille arvosijalle, jolle se kuuluu.

Jaakko Haavio

[Pena]

"Getsemaneen kulkekaa,
nähkää Jeesus kyynelissä.
Maassa maaten vaikertaa
kärsimyksen syvyyksissä
siellä hän, ken auttaa muita,
tuskan tuleen tuomituita."

Getsemane - tämä nimi oli aikoinaan aivan arkinen paikannimi. Se merkitsee suomeksi Öljypuristamoa. Se on nimi monien kaltaistensa joukossa. Mutta sellainen se ei ole enää. Siinä on pyhyyden hohde. Beetlehen ja Golgata voivat korkeintaan kilpailla sen kanssa pyhyydessä.
Getsemane-nimi on lähtemättömästi syöpynyt sydämeemme. Getsemanen yrttitarha on paikka, jossa kristitty sukupolvi toisensa jälkeen on viettänyt kiirastorstai-iltaa. Sen ikivanhojen öljypuiden varjoon mekin nyt hengessä vaeltakaamme!

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

Koskettavin Raamatun kohta oli lapsena minulle juuri Getsemane. Opettaja kertoi ekaluokkalaisille mitä Kristukselle tapahtui kun hän pyysi opetuslapsia rukoilemaan kanssaan Öljymäellä. Ne nukkuivat, Herra oli tuskassa ja hikoili

https://www.youtube.com/watch?v=4xhedG8QQ2k


https://fi.pinterest.com/pin/806496245767230352/

[Pena]

Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se,
on Hengen viitoittama
sen joka askele.

Mutta - onko tämä kaikki, vanhat öljypuut ja yrttitarhan polku, vain tunnekylläistä viihdettä, hengellistä hekumaa, johon haluamme hetkeksi tuudittautua? Vai mikä on tarkoituksemme, kun lähdemme vaelluksellemme?
Kun käymme Getsemaneen, muistakaamme ensin erästä toista yrttitarhaa, Paratiisia, josta Raamatun alkulehdillä kerrotaan. Se kylpi auringossa. Siellä oli ihmiskunnan hymyilevä lapsuus. "Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää". Rohkenenpa sanoa: Jumala hymyili Paratiisissa. Kunnes sitten - me otimme ohjat omiin käsiimme ja rikoimme Jumalan tahdon. Sukumme karkotettiin Paratiisista. "Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä."

Jaakko Haavio

[Pena]

Getsemaneen kulkekaa! Täällä ei paista aurinko, täällä vallitsee yö ja pimeys. Täällä ei kukaan hymyile, ei Jumala eivätkä ihmiset. Täällä kuuluu raskaita huokauksia, täällä putoilevat verikyyneleet öiselle nurmelle. Ja kuitenkin - juuri täältä alkavat ensimmäiset valonsäteet loistaa ihmiskunnan kauhean lankeemuksen yöhön. Me valitsimme tottelemattomuuden ja synnin. Täällä, Getsemanessa, on hän, joka valitsi toisen vaihtoehdon. Meissä voitti oma tahto, Jeesuksessa voitti Jumalan tahto.

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

Minun kauheat syntini

Luther on kuvannut Jeesuksen Getsemanen tuskaa tähän tapaan: ”Kun me olemme
äärimmäisen sokeita omille synneillemme, emmekä osaa niitä edes katua, niin kuin tulisi,
Jeesus joutui ottamaan kantaakseen Getsemanessa myös meidän syntiemme
syyllisyyden – Hän näki ja näkee ne kaikki ja tuli murheelliseksi niiden käsittämättömästä
suuruudesta.”
Jeesus tiesi, miten käsittämätön ruumiillinen ja henkinen ja ennen kaikkea hengellinen
kärsimys Häntä odottivat, jos ja kun Hän suostuisi kulkemaan ristin tien meidän
syntiemme sijaiskärsijänä. Kysymys oli niin syvästä tuskasta Isän hylkäämänä Jumalan
pyhän tulen polttaessa Hänen sydäntään, että sen syvyydessä ilmaistun rakkauden
suuruutta saamme ihmetellen ylistää koko pitkän iankaikkisuuden verran emmekä silti
pääse milloinkaan sen rakkauden pohjaan asti.

[Pena]

Jeesus nousi ja "meni tapansa mukaan Öljymäelle", Getsemaneen. Miksi sinne? Pyrkikö hän vainoojiaan pakoon? Jos Jeesuksen tarkoitus olisi ollut väistää vaaraa ja kuolemaa, hän ei olisi mennyt Getsemaneen. Evankeliumin kirjoittaja sanoo: "meni tapansa mukaan", ja: "myös Juudas tiesi sen paikan." Jeesus oli usein käynyt täällä rukoilemassa. Nyt hän tieten tahtoen meni surman suuhun.

"Meit ihmiskurjia säälein
hän kulki kuolemaan."

Jaakko Haavio

[Pena]

Seurakseen Jeesus valitsi kolme miestä, samat, jotka olivat olleet hänen mukanaan Kirkastusvuorella. Siellä he olivat saaneet katsella hänen kirkkauttaan ja kuunnella hänen pyhää keskusteluaan Mooseksen ja Eliaan kanssa.
Nyt heille paljastui jotakin vielä suurempaa. He näkivät kärsivän Vapahtajan kirkkauden. Heidät vedettiin mukaan taistelemaan Vapahtajan rinnalla, valvomaan yhdessä hänen kassaan. Heidän oli opittava omassa sydämessään kokemaan sitä tuskan polttoa, joka Vapahtajan sydämessä hehkui. Heidät vihittiin salaisuuteen. He saivat armon olla tuskan todistajina voidakseen, kun aika tuli, kuljettaa viestiä ristin pyhästä rakkaudesta maan ääriin saakka.

Jaakko Haavio