Suo, Jeesus, hellä mieli
ja ystäväisi kieli
alati ollaksemme
lohduksi toisillemme.
Pois ota mestarointi
ja tuomitseva sointi
minunkin äänestäni
ylhäinen Ystäväni.
On väsynyttä monta,
heikkoa, toivotonta,
ihmisten sanat kovat
kun heitä lyöneet ovat.
Lohduttajamme hyvä,
suo rauha enentyvä,
sen virrata suo meihin
ja meistä uupuneihin.
SV 183*
Olen lukenut psalmia 118. Se on kiitos- ja juhlavirsi. Sitä lukiessani en voi vättää ajatusta: tuona kaukaisena aikana, jolloin tämä runo syntyi, ei ollut sen helpompaa kuin nykyisinkään hoitaa sananpalvelijan tehtäviä. Miksi muuten kirjoittaja olisi keskelle ihanaa ylistyslaulua sijoittanut kummallisen maininnan: "Niinkuin mehläiset he minua piirittävät" Ps 118:12. Silloinkin ilmeisesti oli, ei vain harrasta kirkkokansaa, vaan myöskin pisteliäitä arvostelijoita.
Lapsuudessani kotonani oli mehiläisiä. Isäni hoiti niitä. Kun mehiläiset parveilivat, ne olivat hoitajalleen vihaisia. Ne ahdistivat ja pistivät säälimättä. Eräänä sunnuntaiaamuna, kun isäni oli mentävä kirkkoon saarnaamaan, hänen kasvonsa olivat niin pöhöttyneet, että hänen oli vaikea nähdä eteensä.
Tuntuu toisinaan siltä, kuin me kirkon miehet nykyisin olemme keskellä äkäistä mehiläisparvea. Varsinkin puheitamme arvostellaan ankarasti.
Kun isäni hoiti mehiläisiään hän yritti karkottaa niitä kimpustaan puhaltelemalla piipusta savua niiden silmille. Se oli kuitenkin heikonlainen keino. Parempi oli liikkua rauhallisesti ja määrätietoisesti pistoista piittaamatta.
Luulen, että tässä on meille jotakin oppimista. Vuosituhansien takainen veljemme neuvoo: "Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan. Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voisivat ihmiset minulle tehdä?" Ps 118:5,6. Jos tuomme esiin evankeliumin hyvät uutiset, yksinkertaisesti, Raamatun totuutta noudattaen, ei meidän tarvitse pelätä eikä olla huolissamme ainakaan omaan persoonaamme kohdistetusta arvostelusta. Ottakaamme arvostelusta oppia.
Jaakko Haavio
*180