Mutta kyllä minua käytännöllinen puolikin kiinnostaa kun nyt kirjaa luin. Rippikoulu on merkinnyt paljon joskin erikoista on tuo että kivaa on ja opetusmetodit taivaalliset, mietin kuin ne voi toteuttaa, mutta neillä kaksi neljästä viihtyi ja kolmas hengaili seukkarilla leirin jälkeen, tavallisesti häntä tosin kuten muitakin seurakunnan nuoria metsästettiin kello kaksi yöllä pitkin kaupunkia
Sitten menee viisi vuotta, he eroavat kirkosta. Mikä tuli?
Kuka hoitaa nuorten opetuksen, jäänee yhdistysten vastuulle ja kustannukset vanhemmille ja kummeille. Kai se jatkuu.
Jotenkin totean olevani sangen pessimisti enkä nyt tiedä miksi. Elämme uusliberalismin aamunkoittoa eikä siihen sovi valtiokustanteiset asiat. Koulukirjat on pitkään pitänyt palauttaa ja sisar valittaa ettei lastentarhassa ole leikkivälineitä.