Kirkon ja valtion suhteissa on varmaan historian kuluessa nähty kaikkea mahdollista. Roomassakin kirkko oli välillä ankarasti valtion vihollisena vainottu ja sitten myöhemmin valtiollinen laitos, joka puolestaan vainosi vääräoppisia. Oikea tapa rakentaa kirkon ja valtion suhteet taitaa riippua olosuhteista, niin kirkosta kuin valtiosta. Pari sataa vuotta sitten tilanne oli hyvin toisenlainen kuin nyt. Maamme oli lähinnä ortodoksisen suurruhtinaan hallitsema luterilainen maa. Juutalaiset ja tataarit taisivat olla ensimmäisiä toisuskoisia. Vapaat suunnat muuttivat kristillisyyden kuvaa kirjavammaksi. Vapaa-ajattelijoiden historiasta en tiedä tarkemmin. Radikaali työväenliike saattoi käyttää raamatullisia kielikuvia, mutta suhtautui usein torjuvasti kirkkoon, joka ymmärrettiin pääoman aseman tukipylvääksi.
Nykyinen tilanne moniarvoisessa Suomessa kannattaa arvioida huolellisesti ja pohtia sitten, onko kirkon ja valtion suhde muutettava toiseksi.