Armolahjat taitavat parhaimmillaan olla sellaisia, että lahjan saanut ja sitä käyttävä ei siitä tiedä, vaikka hänen ympäristönsä sen havaitsisikin. Joku voi Riitta-mummin tapaan sanoa, että omistaa kuulemma jonkun lahjan. Silloin ei ole itse sitä huomannut, vaan on saanut toiselta ihmiseltä sen vuoksi kiitoksen. Minä ainakin pitäisin voimakkaita tunteita ja vahvaa tietoisuutta varoituksina siitä, että nyt on joku muu liikkeellä kuin Jumalan salassa toimiva Henki.
Tähän kaipaisin perusteluja. Koska jos näin on, niin esimerkiksi Paavalin kohdalla oli liikkeellä "joku muu".. Raamatun mukaan ja omien kokemuksien mukaan Jumalan Henki ei toimi salassa. Paavali tunnisti väärät henget ja ajoi ne ulos vaikka väkijoukon keskellä.
Tervettä olisi varmaan kehoittaa ihmisiä pyytämään armolahjoja ja samalla kertoa, että niitä sitten saadaan, jos saadaan ja etukäteen ei voi ainakaan kovin varmasti veikata, kuinka tulevaisuudessa tulee käymään.
Tästä olen eri mieltä, vaikkakin viisaasti kirjoitat usein

Raamattu kehoittaa anomaan esimerkiksi viisautta uskoen saavansa, samoin kuin yleensäkin rukouksessa. Ja Jeesus on uskon alkaja ja täyttäjä, luokaamme katseemme Häneen, kehoittaa Raamattu. Silloin ei tarvitse miettiä uskonpuutetta tai muuta vaan jatkaa hellittämättömässä rukouksessa, niin kuin Raamattu kehoittaa ylipäätään rukoilemaan, jos ei näe heti vastausta siihen, mitä on rukoillut Jumalan tahdon mukaan. Jumalan tahto löytyy hyvinkin Raamatusta.
Lisäksi hän myös syytti minua siitä, että minussa on demoneita.
Voiko tuollaista ottaa syytöksenä? Koska jos ihmisessä on demoneita, suurimmassa osassa tapauksia ihminen ei itse sitä tiedosta eikä niitä tarkoituksella ole hankkinut. En ymmärrä, miksi asia otetaan aina niin henkilökohtaisesti, syytöksenä? Sitä en ymmärrä, että JOS kerran hän huomasi sinussa demoneita, miksi vain ilmoitti eikä ajanut niitä ulos? :O
Kerran pizzeriassa käydessämme demoneita oli valkosipulimurskassa, joten sitä ei saanut laittaa pitsalle jne.
Voivoi. Tämä on todella ikävää. Ei henkien erottamisen armolahja noin toimi, oman kokemukseni mukaan. Henkien erottamisen armolahja ei ole sitä varten että nähdään demoneita joka paikassa, ja oman kokemukseni mukaan tiedän ettei valkosipulimurskassa tai missään sellaisessa voi olla demoneita. Henkien erottamisen armolahja ei ole sitä varten että joka puolella nähdään demoneita, vaan oman kokemukseni mukaan sillä voi myös havaita ihmisten sydämen tilan ja asenteet, jos heidän kanssaan juttelee, ja tunnistaa profetian aitouden, jos sitä ei suoraan Jumalan sanalla pysty koettelemaan.. ja monia muita tuollaisia asioita pystyy erottamaan.
Mä väitän myös, että silloin jos pikkulapsi pelkää, niin kyseessä ei ole Jumalan antama armolahja. Olin joskus nauruherätyksen kokouksessa, jossa oli myös eräs äiti kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Kesken ylistystä lähellämme kaatui mies maahan ja alkoi nauraa hervottomasti. Lapset pelästyivät niin että alkoivat itkeä. Enpä oikein usko, että Jumala toimisi näin.
Kyllä varmasti lapset säikkyvät joskus muitakin Jumalan vaikuttamia ilmiöitä, jos eivät ole tottuneet. Raamatussakin on esimerkkejä sellaisista asioista, joista pikkulapset voisivat säikähtää:
1Kun.18:38 Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.
39 Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"
Siinä vain yksi esimerkki mistä pikkulapset voisivat säikähtää, jos eivät ole tottuneet Jumalan asioihin.
Mä ajattelen niin, että jos jollakin on oikeasti armolahja, hänen ei tarvitse elvistellä sillä, eikä kysellä muiden armolahjojen perään. Hän käyttää sitä kaikessa hiljaisuudessa omaksi rakennuksekseen tai ympäristön rakennukseksi. Ei hänellä silloin ole tarvetta sanoa edes, että Jumala sanoi mulle näin, vaan hän tuo asian esiin pohdittavaksi (Raamattu sanoo koeteltavaksi) eli esim. Voisko tää olla näin?
Raamatun esimerkki on toisenlainen. Elvistely on asia erikseen, mutta kuka nyt niillä elvistelisi? En ole vielä tavannut ketään sellaista. Ihan normaalia, sadat miljoonat ihmiset ympäri maailman puhuvat kielillä, joten aika erikoinen pitää olla jos sillä elvistelisi. Profetointikin on niin yleistä ympäri maailman, kuka silläkään elvistelisi? Tai millään muulla armolahjalla? Äkkiä lähtee armolahja pois käytöstä jos sillä alkaa elvistelemään. Eri asia on puhua niistä kuin elvistellä.
Joo, Raamattu kehoittaa koettelemaan profetiat. Miten ne koetellaan? Joku ilmoittaa että Herra näyttää jotain tai sanoo jotain, ja muut sitten tutkivat onko se ensinnäkään Raamatullista, ja myös henkien erottamisen armolahjalla tunnistetaan josko se oli Jumalasta vai ei.
Apt.21:10 Siellä me viivyimme useita päiviä. Niin tuli sinne Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus.
11 Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'."
Tuossa esimerkki ihan uudesta testamentista miten profeetat voivat tuoda asiansa ilmi.
Mun kokemuksen mukaan parhaimmat, aidoimmat ja toimivimmat armolahjat on annettu niille, jotka hädintuskin myöntävät heillä sellaisia olevankaan. Ja ei, minä en kuulu heihin.
Raamatun esimerkkitapaukset sanovat aivan toista.
1Kor.14:18 Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan;
Tuo on vain yksi esimerkki todella useista. Totta kai armolahjoista on hyvä puhua, miten niistä muuten olisi hyötyä seurakunnalle tai evankeliumin työssä? Jos jotakuta Jumala käyttää profetoimaan, niin totta kai se tulee ilmi ja kunnolla.. ja valehteluahan se olisi jos ei myönnä niiden lahjojen olemassaoloa omassa elämässä.
Eiväthän ne ole mitään mitkä tuovat ihmiselle kunniaa, Jumalan armolahjojahan ne ovat. Armolahjat tuovat Jumalan tarkoitusperät ilmi. Armolahjat ovat Jumalan kunniaksi. En ymmärrä miksi ihmiset ajattelevat että joku jolla on armolahjoja ja puhuu niistä, automaattisesti kerskaisi niistä, enkä ymmärrä miksi pitäisi ylipäätänsä olla myöntämättä että Jumala on antanut armolahjoja? Onko se joku nöyryyden mittari? Miksi se olisi, mitä nöyrää siinä on jos saamistaan lahjoista ei puhu kerskaten Jumalasta? Mitä nöyrää siinä on jos niistä puhuu? No, ainakin Jumalasta kerskaaminen lahjojen avulla on suurta nöyryyttä
