Roomalaiskirje

[kalamos]

Ylpeys synnyttää helposti mielialan,
jossa tuomitaan toisia.

Ja niin juutalaiset
Jumalan valittuna kansana
olivat osin eksyneet
heille annetun lain
perussanomasta eli
Rakkaudesta.

Ja silloin he itse
olivatkin lainrikkojia. 

Ja pakanat,
joilla ei lakia ole,
joita ei koske esimerkiksi
lihan ympärileikkaussäädös,
ovat kuitenkin sydämeltään
ympärileikattuja.

• Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
  joka täyttää lain,
  on tuomitseva sinut,
  joka lainkirjaiminesi
  ja ympärileikkauksinesi
  olet lainrikkoja.
  
  Sillä ei se ole juutalainen,
  joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
  eikä ympärileikkaus se,
  joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
  
  vaan se on juutalainen,
  joka sisällisesti on juutalainen,
  ja oikea ympärileikkaus
  on sydämen ympärileikkaus
  Hengessä, ei kirjaimessa;
  
  ja hän saa kiitoksensa,
  ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.

Tähän asti olemme päässeet
Jumalan evankeliumin
ensimmäistä varsinaista opetusosiota
Synti ja Sovitus

Israel oli
Jumalan valittuna kansana
varjeltu
synnin aiheuttamalta täystuholta
heille annetun lain kautta.

Jumalan ja Israelin kansan
välinen liitto
oli heille ylpeyden aihe.

Sen tarkoitus oli kuitenkin pitää
heidät nöyryydessä,
jotta paholainen ei saa heitä valtaansa
ja he voivat täyttää sen tehtävän,
joka Jumalalla heitä varten on.

Nyt Jumala on solminut
Israelin kansan kanssa
jo toisen liiton.
Uuden ja paremman.

Ja siitä pääsevat osalliseksi
myös pakanat.
Me emme ole vaivaa nähneet,
ja kuitenkin pääsemme
osalliseksi tästä uudesta liitosta.

Ja nyt on sellainen vaara olemassa,
että me ylpistymme.

Israel on kuitenkin Jumalan silmäterä.
Voi meitä, jos väheksymme heitä.

• Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
  tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
  
  Paljonkin,
  kaikin tavoin;
  
  ennen kaikkea se,
  että heille on uskottu,
  mitä Jumala on puhunut.

Jumalan Sana on
varjeltunut meille
heidän kauttaan.

• Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia?
  Ei kai heidän epäuskonsa
  tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi?

Jumala on antanut Israelille monenlaista.
Uskonut sen heille. Se on heidän ja pysyy.

Israel on jalo puu.
Me olemme vain oksastettuja siihen.

Oli tuo puu millainen tahansa,
niin Jumala on aina uskollinen.

Paavali käyttää adjektiivia

ἀληθινός
alēthinos

tosi
totuudellinen
aito
oikea

• Pois se!
  Olkoon Jumala totinen,
  mutta jokainen ihminen valhettelija,
  niinkuin kirjoitettu on:
  
  "Että sinut havaittaisiin
  vanhurskaaksi sanoissasi
  ja että voittaisit,
  kun sinun kanssasi oikeutta käydään".

Siis vaikka me ihmiset
olemme monesti väärämielisiä
niin Jumala on aina oikeamielinen.
Myös väärämielisiä kohtaan.

• Mutta jos meidän vääryytemme
  tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
  mitä me siihen sanomme?
  
  Ei kaiketi Jumala ole väärä,
  kun hän rankaisee vihassansa?
  
  Minä puhun ihmisten tavalla.

Jos näin ei olisi,
niin sitten ei olisi ketään,
joka voisi tuomita väärät.

Ja jopa paholainen
saisi ikuisesti riehuta
keskuudessamme.

• Pois se!
  Sillä kuinka Jumala silloin
  voisi tuomita maailman?

Mutta nyt kun väärämieliset
tuomitsevat,
niin asiat menevät ihan sekaisin.

Paavalia oli siis syytetty
vääräksi ja valehtelijaksi.

Väärän opin levittäjäksi.

Paavali ei puolustaudu niinkuin
normaali ihminen tekisi.

Paavali vain kysyy:

• Mutta jos meidän vääryytemme
  tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
  mitä me siihen sanomme?
  ---
  Sillä jos Jumalan totuus
  tulee minun valheeni kautta
  selvemmin julki hänen kirkkaudekseen,
  miksi sitten minutkin
  vielä syntisenä tuomitaan?

Paavali ei puolustaudu
vaan jatkaa edelleen
toistaen hänestä esitettyjä
valheellisia väittämiä:

• Ja miksi emme tekisi,
  niinkuin herjaten
  syyttävät meidän tekevän
  ja niinkuin
  muutamat väittävät meidän sanovan:
  
  "Tehkäämme pahaa,
  että siitä hyvää tulisi"?
  
  Niiden tuomio on oikea.

Näiden
herjaajien ja
väärän todistuksen antajien ja
valhettelijoiden
tuomio on oleva oikea.

Jumala on oleva oikeamielinen.
Mutta me emme ole.

• Miten siis on?
  Olemmeko me parempia?
  Emme suinkaan.
  
  Mehän olemme edellä osoittaneet,
  että kaikki,
  niin hyvin
  juutalaiset kuin kreikkalaiset,
  ovat synnin alla,
  
  niinkuin kirjoitettu on:
  
  "Ei ole ketään vanhurskasta,
  ei ainoatakaan,
  
  ei ole ketään
  ymmärtäväistä,
  
  ei ketään,
  joka etsii Jumalaa;
  
  kaikki ovat poikenneet pois,
  kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
  
  ei ole ketään,
  joka tekee sitä,
  mikä hyvä on,
  ei yhden yhtäkään.
  
  Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
  kielellänsä he pettävät,
  kyykäärmeen myrkkyä
  on heidän huultensa alla;
  
  heidän suunsa on
  täynnä kirousta ja katkeruutta.
  
  Heidän jalkansa
  ovat nopeat vuodattamaan verta,
  
  hävitys ja kurjuus
  on heidän teillänsä,
  
  ja rauhan tietä
  he eivät tunne.
  
  Ei ole Jumalan pelko
  heidän silmäinsä edessä."

Aiemmin oli esillä ympärileikkauksesta,
että jo VT:n sivuilla korostetaan
huulten, korvien ja sydämen
ympärileikkausta.

Kun näin ei ole tapahtunut,
niin seuraukset ovat tuossa.

Meidän puhe-elimemme
tuottavat sellaista  myrkkyä,
kuin tuossa on kuvattu.

Korvamme ovat kykenemättömiä
kuulemaan ja ymmärtämään
Rauhan Sanomaa.

Ja sydämemme ei suinkaan rakasta,
vaan vaatii kostoa.

Mutta Jumala
on toisenlainen kuin me.

Mutta nyt me tiedämme
millaisia me olemme.

Israelin kansan ylpeys
eli lakiliitto,
oli siunaukseksi siinä mielessä,
että sen avulla
kansa voisi nähdä syntinsä
ja pidättäytyä sen tekemisestä.

Se ei kuitenkaan onnistunut.
Laki ei vapauttanut synnin kahleista.

Sydämen ympärileikkaus
jäi tekemättä.

• Mutta me tiedämme,
  että kaiken,
  minkä laki sanoo,
  sen se puhuu lain alaisille,
  
  että jokainen suu tukittaisiin
  ja koko maailma
  tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
  
  sentähden,
  ettei mikään liha
  tule hänen edessään vanhurskaaksi
  lain teoista;
  
  sillä lain kautta
  tulee synnin tunto.

Mutta nyt Uudessa liitossa
Jumalan Vanhurskaus
on ilmoitettu toisella tavalla
kuin lain kautta.


Room 3:1-20

Room 2:27-29

[Riitta-mummi]

Tuossa Paavali puhuu minustakin ! Hän osoittaa mitä pahaa minussa on, ainakin jos koetan täyttää lain kirjaimen.

Hävettää oikeastaan kirjoittaakaan enemmän, se on jo ylpeyttä. Mutta onnekseni minulla on usko Kristuksen armotalouteen, pelastukseen ilman tekoja.

Ylistän kaikkivoipaa Kuningastani !

[kalamos]

Olemme edenneet huippupisteeseen
Roomalaiskirjeen ensimmäisen osion
Jumalan Evankeliumi
keskimmäisen osion 
Synti ja Sovitus
keskimmäiseen osaan
Jumalan Vanhurskaus

Tiedämme jo, että
Jumala on Totinen
ja jokainen ihminen on valhettelija; 
me olemme väärämielisiä
ja Jumala on oikeamielinen; 
me olemme epäuskoisia
ja Jumala on uskollinen.

Kaikki niin juutalaiset
kuin kreikkalaiset ovat
- jumalattomia
- tuomittavia
- lainrikkojia

Mutta Jumalan uskollisuuden tähden
meille on tarjolla Jumalan vanhurskaus.

• Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
  josta laki ja profeetat todistavat,
  on ilmoitettu ilman lakia,
  
  se Jumalan vanhurskaus,
  joka uskon kautta
  Jeesukseen Kristukseen
  tulee kaikkiin ja kaikille,
  jotka uskovat;
  sillä ei ole yhtään erotusta.
  
  Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
  ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
  
  ja saavat lahjaksi vanhurskauden
  hänen armostaan
  sen lunastuksen kautta,
  joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
  
  jonka Jumala on asettanut
  armoistuimeksi
  uskon kautta
  hänen vereensä,
  
  osoittaaksensa vanhurskauttaan,
  koska hän oli jättänyt rankaisematta
  ennen tehdyt synnit
  
  jumalallisessa kärsivällisyydessään,
  osoittaaksensa vanhurskauttaan
  nykyajassa,
  sitä,
  
  että hän itse on vanhurskas
  ja vanhurskauttaa sen,
  jolla on usko Jeesukseen.

Meille on siis avattu
Uskon ovi.
Me voimme käydä
tuosta ovesta sisälle.
Tai sitten
jäädä sen ulkopuolelle.

Jos käymme tuosta ovesta sisälle,
niin tulemme tilaan,
jossa meitä ympäröi
tuon oven takana asuva Usko.
 
Ja tuon oven sisäpuolella
täytymme itsekin
jokaisella hengenvedolla tuosta
Jeesuksen Uskosta.

Siis me tulemme osallisiksi
Jeesuksen Uskosta ja Vanhurskaudesta.

Me vain astuimme sisään
avatusta Ovesta.

Ja näin ihmisen pahin heikkous
eli ylpeys on eliminoitu.

• Missä siis on kerskaaminen?
  Se on suljettu pois.

Jotta ymmärtäisimme,
kuinka totaalisesti
kerskaamisen mahdollisuus
on raivattu pois tieltä,
täytyy palata vielä
edeltävään jakeeseen,
jonka kaksi viimeistä sanaa
eivät olleet Raamattulainauksessani
ihan kohdallaan.

• ...usko Jeesukseen. V

Alkutekstin mukaan tuo jae
kuitenkin päättyy ilmaisuun:

• ... uskosta Jeesuksen.

Vanhoissa käännöksissä tuon
jakeen sanoma on tavoitettu.

UT 1548

• iotca ienyet olit Jumalan kerssimisen ala/
  Ette hen telle aijalla osottais/
  sen Wanhurskaudhen
  ioca henen edhesens kelpa Senpäle/
  ette henen ainoan pite Wanhurskan oleman/
  ia sen Wanhurskauttaman/
  ioca Jesusen Uskosta on.

KR 1642

• Jotca tähän saacka jäänet olit
  Jumalan kärsimisen ala/
  että hän tällä ajalla taridzis/
  sen wanhurscauden/
  joca hänen edesäns kelpa/
  että hän ainoa wanhurscas olis
  ja sen wanhurcaxi tekis/
  joca Jesuxen uscosta on.

Biblia 1776

• Joita Jumala kärsinyt on,
  osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla:
  että hän itse vanhurskas olis
  ja sen vanhurskaaksi tekis,
  joka Jesuksen uskosta on.

Aapeli Saarisalo

• osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa,
  niin että Hän itse on vanhurskas
  ja vanhurskauttaa sen,
  joka on Jeesuksen uskoa.

Asia täsmentyy sitten
seuraavassa jakeessa,
jonka alkuosa jo vilahtikin.

• Missä siis on kerskaaminen?
  Se on suljettu pois.
  
  Minkä lain kautta?
  Tekojenko lain?
  
  Ei,
  vaan uskon lain kautta.

Laki tarkoittaa
Jumalan säätämystä.

Usko on Jumalan järjestys
eli Jumalan laki.

Ja siihen meidän tulee
alistua ja nöyrtyä.

Mutta uskokaan ei ole ansio.
Meillä ei ole mitään,
millä voisimme kerskata.

Me emme voi tehdä mitään tekoa,
joka oikeuttaisi meidän pelastukseen,
vaan aivan päinvastoin.

Kun Jumalan hyvyys
vetää puoleensa,
niin me vain
lakkaamme vastustamasta.
Päästämme irti.

Ja silloin Jumalan vetovoima
imaisee meidät uskon ovesta sisälle
Jumalan läsnäoloon.

Emme siis voi ylpeillä edes sillä,
että meillä oli usko.
Sekään ei ole
meidän aikaansaannoksemme.
Se oli Jumalan teko.

Johannes on tallentanut
Jeesuksen omat sanat:

• Se on Jumalan teko,
  että te uskotte häneen,
  jonka Jumala on lähettänyt

Jatketaan Paavalin opetuksella
Jumalan Vanhurskaudesta
Jeesuken Uskosta.

• Niin päätämme siis,
  että ihminen vanhurskautetaan
  uskon kautta,
  ilman lain tekoja.

Juutalaiset kuitenkin ajattelivat
jotenkin siihen tapaan,
että Jumala on vain heidän Jumalansa,
ja he ovat vanhurskaita,
kun täyttävät Mooseksen lain.

Ja näinhän Paavalikin oli ajatellut,
ja päässytkin hyvin pitkälle
lain vanhurskaudessa
ollen siihen nähden nuhteeton.

Mutta nyt hän oli kohdannut
Jeesuksen,
ja paljon korkeamman
ja täydellisen lain
eli Jumalan järjestyksen,
joka on tarjolla jokaiselle ihmiselle.

Ja Paavali oli asetettu
pakanain apostoliksi.

• Vai onko Jumala
  yksistään juutalaisten Jumala?
  
  Eikö pakanainkin?
  On pakanainkin,

Mutta sitten Paavali tekee
kuitenkin pienen eron
juutalaisen ja pakanan välillä.

Paavali käyttää
eri prepositiota sanalle usko
ympärileikattujen
ja toisaalta
ympärileikkaamattomien
kohdalla.

ek pisteos = uskosta
dia tes pisteos = uskon kautta

• koskapa Jumala on yksi,
  joka vanhurskauttaa
  ympärileikatut
  uskosta
  ja
  ympärileikkaamattomat
  uskon kautta.

Otetaan sama kirjaimellisesti
käännettynä:

• jos kerran yksi Jumala,
  joka vanhurskauttaa
  ympärileikkauksen
  uskosta
  ja
  esinahan
  kautta uskon.

Ja sitten Paavali päättää
katkelman kysymykseen:

• Teemmekö siis lain mitättömäksi
  uskon kautta?
  
  Pois se!
  Vaan me vahvistamme lain.

Siis usko vahvistaa lain.
Ei suinkaan kumoa sitä.

Mutta miksi ympärileikatut
vanhurskautetaan uskosta
ja
ympärileikkaamattomat
uskon kautta?

Vastauksen siemen löytyy
saman luvun alusta.

• Mitä etuuksia on siis
  juutalaisilla,
  tai mitä hyötyä
  ympärileikkauksesta?
  
  Paljonkin, kaikin tavoin;
  ennen kaikkea se,
  että heille on uskottu,
  mitä Jumala on puhunut.

Myöhemmin Roomalaiskirjeessä
Paavali aloittaa kolme lukua pitkän
selvityksen Israelin asemasta näin:

• Minä sanon totuuden Kristuksessa,
  en valhettele
  - sen todistaa minulle
  omatuntoni Pyhässä Hengessä -
  että minulla on suuri murhe
  ja ainainen kipu sydämessäni.
  
  Sillä minä soisin itse olevani
  kirottu pois Kristuksesta
  veljieni hyväksi,
  jotka ovat minun sukulaisiani
  lihan puolesta,
  ovat israelilaisia:
  
  heidän on
  lapseus
  ja kirkkaus
  ja liitot
  ja lain antaminen
  ja jumalanpalvelus
  ja lupaukset;
  heidän ovat isät,
  ja heistä on Kristus lihan puolesta,
  hän, joka on yli kaiken,
  Jumala,
  ylistetty iankaikkisesti, amen!

Siis heidän on
lapseudesta alkaen kaikki
nuo yhdeksän asiaa,
joista keskimmäisenä
eli huippukohdassa on
lain antaminen.

Ja tuon lain vahvistaa usko.
Ja itse asiassa heidät
varjeltiin lain alla
uskoa varten,
kuten Paavali kijoittaa Galatalaisille.

• Mutta ennenkuin usko tuli,
  vartioitiin meitä lain alle suljettuina
  uskoa varten,
  joka oli vastedes ilmestyvä.

Ja sitten tuo
usko ilmestyi
ympärileikatuille.

Mutta Israel jäi kiinni lakiin,
joka oli vartioinut heitä
uskon ilmestymistä varten.

Eli laki oli ympärileikannut heidät,
mutta Jumalan vanhurskaus,
joka tulee lahjana,
kun käymme uskon ovesta sisälle, 
ei heitä tavoittanut.

Israel oli saanut kaiken
uskoa varten.
Ja kun usko tuli,
he eivät ottaneet sitä vastaan.

Kysymys on tietenkin
Jeesuksen tulemisesta.

Ja kun he eivät ottaneet
Jeesusta vastaan,
niin he eivät saaneet
myöskään Jeesuksen uskoa.

Jeesus eli Jumalan Sana
sii tuli taivaasta Isän tyköä
maan päälle
ja asettui lihaan
ja asusti Israelin kansan
eli omiensa keskellä
kuten Johannes toteaa
evankeliuminsa johdannossa.

Kirkastettu Jeesus
meni takaisin Isän luo,
mutta Sana
eli suuri ilosanoma
eli Evankeliumi
jäi maan päälle.

Jumalan Sanan eli Jeesuksen
kautta usko tavoittaa nyt ihmiset. 

Jos Jumala ei olisi
kyennyt varjelemaan kansaansa
uskon ilmestymistä varten,
ei meille pakanoillekaan
olisi tarjolla mitään ilosanomaa.

Mutta nyt pakanoillekin
on avattu uskon ovi,
jonka kautta pääsemme sisälle
Jumalan Valtakuntaan.

Ja tästä Luukas on tallentanut
Paavalin ja Barnabaan raportin siitä,
kuinka ..

• Jumala oli ollut heidän kanssansa
  ja tehnyt suuria
  ja kuinka hän oli
  avannut pakanoille uskon oven.

Ja seuraavaksi onkin sitten
Roomaiskirjeessä eli
Jumalan Evankeliumissa vuorossa
... Usko ...
ja aloitamme laskeutumisen
vuoren huipulta, jolla nyt olemme
Jeesuksen Vanhurskauden ja Uskon
täyttäminä.

Ja Paavali on johdattava
meidät taas Genesiksen alkulähteille
Uskon Isän Aabrahamin helmaan.


Room 3:21-31

Room 3:1-2
Room 9:1-5
Ap.t 14:27
Gal 3:23
Joh 6:29
Joh 1:14

[Riitta-mummi]

Kiitos jälleen !

Lain määräyksiin ja kiemuroihin eksyneet eivät ole löytäneet tätä yksinkertaista totuutta:  Yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyön ansiosta, ilman mitään omia yrityksiä meille annetaan vanhurskaus.

Eikä se ovi ollut, ainakaan minulle, kovin ahdaskaan. Hätä oli niin suuri kuolemanpelossa, että tarvitsin Jeesuksen !

Jos Israel olisi löytänyt Messiaansa, ei tapahtuisi sitä mitä Palestiinassa nyt tapahtuu !

[kalamos]

Olemme käyneet läpi
Paavalin opetusta
Synnistä ja Sovituksesta
siihen kuuluvien
aihealueiden keskimmäiseen
eli huippukohtaan saakka
tarkastellessamme viimeksi
Jumalan Vanhurskautta,
joka on nyt ilmoitettu meille
ilman lakia eli uskon kautta.

Se, että meillä
ollenkaan on Raamattu
eli Kirjoitukset,
perustuu Aadamin lankeemukseen.

Aadamin varsinainen lankeemus
oli epäusko eli epäluottamus
Jumalan Sanaan ja
hänelle säädetyn kieltolain motiiveihin.

Aadam nieli käärmeen syöttämän epäilyn,
että Jumala pihtaa heiltä
kaikkitietävyyttä ja jumalankaltaisuutta.

Ja kun sitten aloitettiin
korjaamaan
ensimmäisen Aadamin rikkomusta,
ja maailmaan piti tuoda
Viimeinen Aadam,
niin kaikki alkoi
Uskon Isä Aabrahamin
kutsumisella ulos
epäjumalan palveluksen keskeltä.

Ja nyt kun Syntiä ja Sovitusta
koskeva osio on edennyt
lakipisteeseen ja alkaa laskeutuminen
vuoren toiselle puolelle,
Paavali alkaa lähemmin tarkastella
Israelilaisten esi-isää Aabrahamia.

• Mitä me siis sanomme
  esi-isämme Aabrahamin
  saavuttaneen lihan mukaan?

Paavali on jo tehnyt selväksi,
että kerskauksen mahdollisuus
on kokonaan suljettu pois.

• Sillä jos Aabraham on
  teoista vanhurskautettu,
  on hänellä kerskaamista,
  mutta ei Jumalan edessä.

Aabrahamin teot eivät
ansaitse plussapisteitä,
kuten tulemme huomaamaan
Raamattupiirissämme Genesis.

Paavali itse vastaa
suoraan kysymyksensä näin:

• Sillä mitä Raamattu sanoo?
  
  "Aabraham uskoi Jumalaa,
  ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".

Paavali viittaa
Genesiken lukuun 15.
Aabrahamin teot tuon jälkeenkään
eivät vielä olleet uskon mukaisia.

Mutta jos Aabraham ei olisi
tuossa tilanteessa
nostanut katsettaan taivaalle,
ja saanut lahjaksi Jumalalta uskoa,
eivät asiat koskaan
olisi edenneet siihen,
että Jumala olisi voinut
toteuttaa lupauksensa.

Nyt se oli mahdollista.
Ei tekojen vaan uskonkatseen tähden.

• Mutta töitä tekevälle
  ei lueta palkkaa armosta,
  vaan ansiosta,
  
  mutta joka ei töitä tee,
  vaan uskoo häneen,
  joka vanhurskauttaa jumalattoman,
  sille luetaan hänen
  uskonsa vanhurskaudeksi;

Jumala joutui myöhemmin
vielä vahvistamaan
Aabrahamin ja Saaran uskoa,
mutta tuo usko oli joka tapauksessa
jo otettu vastaan.

Ja niin Jumala saattoi toimia
armonsa eli suosionsa pohjalta,
vaikka Aabrahamin teot eivät
oikeuttaisi siunaukseen.

• niinkuin myös Daavid
  ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
  jolle Jumala lukee
  vanhurskauden ilman tekoja:
  
  "Autuaat ne,
  joiden rikokset ovat
  anteeksi annetut
  ja joiden synnit
  ovat peitetyt!
  
  Autuas se mies,
  jolle Herra ei lue syntiä!"

 

Daavidin syntien huiput
jokainen muistaa.

Mutta Aabrahamin kohdalla
ne ovat vähän piilossa.
Niistä myöhemmin tuossa
toisessa Raamattupiirissämme.

Mutta siis kukaan meistä ihmisistä
ei saavuta vanhurskautta tekojen kautta.

Mutta me saamme sen lahjaksi
uskon kautta.
Joka sekin on lahja yksin armosta.

• Koskeeko sitten tämä
  autuaaksi ylistäminen
  ainoastaan ympärileikattuja,
  vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
  
  Sanommehan:
  
  "Aabrahamille luettiin
  usko vanhurskaudeksi".

Onko
Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin
Jumala
ainoastaan Israelin Jumala.

Vastaus yllättää pakanankin.
Aabraham ei ollut ympärileikattu
vielä tuossa vaiheessa.
Vasta kaksi lukua myöhemmin
eli ympärileikkauksen liitto
astuu voimaan vasta
Genesiksen luvussa 17.
Ja niin Paavali kysyy:

• Kuinka se sitten siksi luettiin?
  Hänen ollessaanko ympärileikattuna
  vai ympärileikkaamatonna?
  
  Ei ympärileikattuna,
  vaan ympärileikkaamatonna.

Ja niin me ymmärrämme,
mitä tarkoittaa sanonta
Uskon Isä
tai
Paljouden eli kansojen Isä.

• Ja hän sai ympärileikkauksen merkin
  sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
  joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
  
  että hänestä tulisi kaikkien isä,
  jotka ympärileikkaamattomina
  uskovat,
  niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
  
  ja että hänestä tulisi
  myöskin ympärileikattujen isä,
  niiden,
  jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
  vaan myös vaeltavat
  sen uskon jälkiä,
  mikä meidän isällämme Aabrahamilla
  oli jo ympärileikkaamatonna.

Olemme
Paavalin opetusosiossa
Synti ja Sovitus
päässeet huippukohdan
Jumalan Vanhurskaus
jälkeiselle rinteelle,
joka vie meitä vauhdilla
ihanaan Sovitukseen.


Room 4:1-12

[Riitta-mummi]

mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen
uskonsa vanhurskaudeksi;

Tämä on löytö jonka tein körttiläisyydessä. Olin ollut uskovaisten tapaan lain noudattaja, ja ihmisten opettama hyviin tekoihin ja niistä kerskaamiseen.
7.7.2007 koitti vapaus  tästä:

Mutta töitä tekevälle
ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,

Mutta kiitos Herran, nyt on näin:


"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat
anteeksi annetut
ja joiden synnit
ovat peitetyt!
----

Nyt on Kristuksen taivaaseen astumisen muistopäivä. Häntä palvelkaamme.

Körttifoorumia ajatellen, jos tämä loppuu kesäkuussa varojen puutteeseen, tai 'alustan' vanhenemisen vuoksi, niin ei hätää, me saamme jotakin muuta tehtävää.

Olin jo löytänyt toisen hengellisen foorumin, Puimatanteree, jossa ystävämme kalamos myös kirjoittaa. Ajattelinkin että s i n n e, jos Luoja suo. Mutta näyttää olevan samanlainen 'pohja' Puimatantereellakin.

Herra Jumala, Pyhä Isämme, Kristus Vapahtajamme ja Pyhä Henki opastajamme, anna meille sitä mitä Sinä tahdot !

R-m

[kalamos]

Synti ja Sovitus on nyt teemana
Paavalin kirjeessä roomalaisille.

Tuo kirje on Jumalan evankeliumi.
Jumalan Hyvä Sanoma.

Synti ei sinänsä ole hyvä,
ja se onkin kauhistuttanut
kirjeen lukijan ja kuulijan
heti kättelyssä 
alkulauseen ja -tervehdyksen jälkeen.

Mutta jos ei olisi syntiä,
ei tarvittaisi Evankeliumiakaan.

Ja siksi Paavalin kokonaissanoma
kantaa nimeä Jumalan Evankeliumi.

Olemme kuitenkin päässeet
jo jyrkän ylämäen huipulle
ja olemme nyt tietoisia
synnin kaikesta kauheudesta.
Ja olemme laskeutumassa
sovituksen alarinteelle.

Viimeksi tarkastelimme Uskoa, 
joka luetaan meille Vanhurskaudeksi.

Tämä oli kovasti tarpeen,
kun ensin olimme
Paavali alkusanojen jälkeen
lukeneet synnin kauheuksista
ja lain säätämistä tuomioista.

Tuo kaikki oli loogista.
Mutta nyt Paavali lähestyy
kovastikin epäloogista asiaa
Jumalan Evankeliumissa.

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Paavalilla on haastava ongelma.
Ei niinkään syntisestä maailmasta
vaan juutalaisista.

Jumalan Hyvä Sanoma
olisi helppo kertoa
synnin syvyydessä rypevälle.

Mutta miten armon palaset
saadaan loksahtamaan paikoilleen
uskonnollisen ihmisen sydämessä.

Tämä ongelma toistuu yhä uudestaan.
Ensin Paavali kauhistutti uskonnolliset
kertomalla ihmisten tekemistä
kaikkein kauheimmista synneistä.

Mutta sitten järkytti
nämä uskonnolliset toteamalla,
että he tekevät itse samoin.

Ja nyt on vuorossa uusi järkytys.

Lupaus siitä,
että Aabraham perii maailman,
annettiin jo ennen lakia.

• Sillä se lupaus,
  että Aabraham oli perivä maailman,
  ei tullut hänelle
  eikä hänen siemenelleen
  lain kautta,
  vaan uskonvanhurskauden kautta.

Aabraham perii maailman.
No tämä selvä.

Aabrahamille syntyi
Iisak. 

Iiisakille syntyi
Jaakob eli Israel.

Tässähän on perillisten joukon alku.
Ja Israelille annettiin laki.
Joka sen pitää, on vanhurskas.

Ongelma on vaan siinä,
että kuten kirjeessä on jo
vahvasti osoitettu,
kukaan ei ole sitä pitänyt
yhtä Siementä lukuun ottamatta.

Alkutekstissä käytetään sanaa
σπέρμα (sperma) yksikössä.

Siis tuo yksi Siemen
olisi Vanhurskas.

Mutta
mikä se uskonvanhurskaus
oikein on.

No se on sama,
joka Aabrahamilla oli.

Lakiahan ei ollut olemassakaan,
kun Aabraham uskoi Jumalan Sanan,
ja Jumala luki sen
hänelle vanhurskaudeksi.

Eli Aabrahamin vanhurskauden
perustana ei voinut olla laki,
vaan lupaus ja usko siihen.

Siis ei niin,
että perillisiä ovat vain ne,
joilla on laki.

• Sillä jos ne,
  jotka pitäytyvät lakiin,
  ovat perillisiä,
  niin usko on tyhjäksi tehty
  ja lupaus käynyt mitättömäksi.

Perillisiä ovat ne,
joilla on usko lupaukseen Siemenestä.

Tuo usko horjui.

Samoinkuin ensimmäinen ihmispari
järkeili ja söi
väärästä siementä tekevästä puusta,
järkeili Saarakin
epätoivoisessa tilanteessa
tarjolle synnin hedelmän.

Ja samoinkuin Aadam suostui
Eevan tarjoukseen,
Aabraham suostui Saaran tarjoukseen.

Mutta tuosta nautinnosta
ei syntynyt luvattua Siementä.

Siitä syntyi vihan hedelmä
eikä Rakkauden hedelmä.

Tästä enemmän aikanaan
Genenis -Raamattupiirissämme.

Mutta joka tapauksessa
Saaran järkeilemä hedelmä
synnytti katkeraa surua
niin Saaralle kuin Aabrahamillekin
ja myöhemmin syntyneelle
Lupauksen hedelmälle.

• Sillä laki saa aikaan vihaa;
  mutta missä lakia ei ole,
  siellä ei ole rikkomustakaan.
  
  Mitä varten sitten on laki?
  Se on rikkomusten tähden
  jäljestäpäin lisätty
  olemaan siihen asti,
  kunnes oli tuleva se siemen,
  jolle lupaus oli annettu

Siis lain järkeily on loppujen lopuksi
ihan jotain muuta kuin ylpeyden aihe.

Laki saattaa meidät jokaisen
Tuomarin eteen tuomittavaksi.

Eli roomalaisten tuli nyt ymmärtää,
että laki ei ole siunauksen avain.

Siunaus on siinä Siemenessä,
johon on kätketty lupaus.

Lupauksen lunastamiseen
riittää usko.

Aabraham ei muuta voinut tehdä.
Yritti kyllä vaimon neuvosta,
mutta siitä ei seurannut siunausta
vaan katkera suru.

Siis laki on tarpeen
saattamaan meidät
uskomaan lupaukseen
Siemenestä.

Jälkeenpäin lisätty laki
ei horjuta lupausta.

Emme pelastu lain tekoja tekemällä.
Siis emme pelastu itsemme kautta.

Me pelastumme
Jumalan armosta/suosiosta.

Ja tämä Jumalan armo
tulee osaksemme uskosta.
Samasta uskosta,
joka Aabrahamilla oli.

Se usko ei ole lähtöisin
Aabrahamista
saatikka meistä itsestämme.

Se on lähtöisin Siemenestä,
joka on istutettu
meidän sydämeemme.

Tämä Siemen vaikuttaa
Elämän ihmeen meissä,
jotka olemme kuolleet synteihimme.

• Sentähden se on uskosta,
  että se olisi armosta;
  
  että lupaus
  pysyisi lujana
  kaikelle siemenelle,
  ei ainoastaan sille,
  joka pitäytyy lakiin,
  vaan myös sille,
  jolla on Aabrahamin usko,
  hänen,
  joka on meidän kaikkien isä
  
  - niinkuin kirjoitettu on:
  
  "Monen kansan isäksi
  minä olen sinut asettanut"
  
  - sen Jumalan edessä,
  johon hän uskoi
  ja joka kuolleet eläviksi tekee
  ja kutsuu olemattomat,
  ikäänkuin ne olisivat.

Loppujen lopuksi lupaus,
joka annettiin Aabrahamille,
oli lupaus myös
hänen Siemenelleen.

Tämä Siemen eli luvattu Messias
tulisi perimään maailman.

Ja me Hänessä olemme
myös perillisiä.

Meillä on siis Jumalan lupaus
Siemenestä, Jumalan Pojasta,
joka on Pääperillinen ja perii Sinutkin.

Ja Hän panee sen toimeksi
perunkirjoituksessa,
kun Hänen Testamenttiaan luemme.

Kun kuulemme sen,
niin meissä syntyy usko.
Meille käy kuin Aabrahamille.

• Ja Aabraham toivoi,
  vaikka ei toivoa ollut,
  ja uskoi tulevansa
  monen kansan isäksi,
  tämän sanan mukaan:
  
  "Niin on sinun
  jälkeläistesi luku oleva",
  
  eikä hän heikontunut uskossansa,
  vaikka näki,
  että hänen ruumiinsa oli kuolettunut
  - sillä hän oli jo noin satavuotias -
  ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
  
  mutta Jumalan lupausta
  hän ei epäuskossa epäillyt,
  vaan vahvistui uskossa,
  antaen kunnian Jumalalle,
  
  ja oli täysin varma siitä,
  että minkä Jumala on luvannut,
  sen hän voi myös täyttää.
  
  Sentähden se luettiinkin
  hänelle vanhurskaudeksi. 

Ja Sinäkin saat olla yksi perillinen
yksi uskon jälkeläinen,
jolle usko luetaan vanhurskaudeksi.

• Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä
  ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
  
  vaan myös meidän tähtemme,
  joille se on luettava,
  kun uskomme häneen,
  joka kuolleista herätti Jeesuksen,
  meidän Herramme,
  
  joka on alttiiksi annettu
  meidän rikostemme tähden
  ja kuolleista herätetty
  meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Room 4:13-25

[Riitta-mummi]

Olen seurannut vuosikymmeniä Israelin palattua Palestiinaan heidän ikiaikaista vihaansa Hagarin pojan Ismaelin jälkeläisiä kohtaan. Olen luullut sen johtuvan vain Saaran mustasukkaisuudesta Hagaria kohtaan.  Tässä on totuuden siemen:

Mutta joka tapauksessa
Saaran järkeilemä hedelmä
synnytti katkeraa surua
niin Saaralle kuin Aabrahamillekin
ja myöhemmin syntyneelle
Lupauksen hedelmälle.

Järkeilemällä saatu hedelmä on hapan. Sitä hapanta hedelmää israel maistaa vieläkin kunnes löytää Lupauksen heldelmän.

Kun he löytävät Messiaansa, silloin voimme puhtain sydämin siunata Israelia.

[Riitta-mummi]

Lisään vielä havainnon: Eivät vain juutalaiset ole Abrahaminm lapsia, kaikki ovat, mekin.

[kalamos]

Neljä lukua vielä ja
sittten tulee Paavalin tarkka selvitys
Israelin roolista.

Mutta nyt käsitellessään
Jumalan evankeliumia 
Paavali on edennyt niin pitkälle,
että hän voi siirtyä
siihen lopputulemaan,
että me kaikki
niin Israel kuin pakanatkin
tulemme uskosta vanhurskaiksi.

Ja usko perustui
Jumalan lupaukseen
Aabrahamille Iisakista,
joka oli hänkin sen esikuva,
joka oli tuleva.

Kunpa ehtisin jatkamaan tuota
Genesistä. Mutta käydään
nyt läpi tätä Roomaiskirjettä.

Laki ja paljon paljon muuta on annettu
nimenomaan Israelille.
Pelastus on siis juutalaisista,
kuten Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle.

Ja nyt Jumalan kansan Israelin kautta
tulleessa pelastuksessa on siis
kysymys tosiasiasta,
joka ei perustu meidän ansioihimme.

Me saamme elää
Hänen vanhurskaudessaan.

Kaikki, mitä tästedes
tapahtuu elämässämme
ja uskonvaelluksessa
tapahtuu Jeesuksen kautta.

Me emme enää ole Jumalan vihollisia
vaan meillä on rauha Jumalan kanssa.

Me olemme yhtä Jumalan kanssa
Jeesuksen kautta.

• Koska me siis olemme
  uskosta vanhurskaiksi tulleet,
  niin meillä on
  rauha Jumalan kanssa
  meidän Herramme
  Jeesuksen Kristuksen kautta,
  
  jonka kautta myös olemme
  uskossa saaneet
  pääsyn tähän armoon,
  jossa me nyt olemme,
  ja meidän kerskauksemme on
  Jumalan kirkkauden toivo.

Kysymys on
Jumalan armosta/suosiosta.

Meidän tähtemme
Kirkkauden Herra
on ristiinnaulittu.

Ja me olemme nyt osallisia
Jumalan Kirkkaudesta.

Se merkitsee meillekin tässä ajassa
pahan ja pimeän maailman keskellä
monenlaista kärsimystä.

Ja meidän kerskauksemme
alkaakin niiden osallisuudesta
eikä suoraan siitä kirkkaudesta,
joka meihin ilmestyy silloin,
kun Kirkkauden Herra ilmestyy
ja vie meidät Kirkkauteensa
ja kirkkauden toivomme toteutuu.
Mutta tähän toivoon
kuuluu matkalla siihen
kärsimykset,
ja siksi nekin ovat kerskauksemme.

• Eikä ainoastaan se,
  vaan meidän kerskauksenamme
  ovat myös ahdistukset,
  sillä me tiedämme,
  
  että
  ahdistus saa aikaan
  kärsivällisyyttä,
  
  mutta
  kärsivällisyys
  koettelemuksen kestämistä,
  
  ja
  koettelemuksen kestäminen
  toivoa;
  
  mutta toivo ei saata häpeään;
  sillä Jumalan rakkaus
  on vuodatettu meidän sydämiimme
  Pyhän Hengen kautta,
  joka on meille annettu.

Jumala on Rakkaus
ja Jumalan Rakkaus on jo
vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta,
joka asuu meissä.

Eli Jumalan Valkeus
on jo täyttänyt sydämemme,
ja tämä
Jumalan Kirkkauden tunteminen, 
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittää valoansa
meidän kauttamme.

Mutta tämä aarre
on meillä saviastioissa,
että tuo suunnattoman suuri voima
olisi Jumalan
eikä näyttäisi tulevan meistä.

Ja siksi me olemme
kaikin tavoin ahdingossa
varsinkin,
jos haluamme
antaa itsemme
eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
Hänen palvelukseensa,
josta Paavali kertoo
sitten kirjeen viimeisessä osassa.

Ja tietenkin paholainen
kaikin tavoin muutenkin
vihaa Jumalan lapsia,
ja haluaa masentaa
Jumalan rauhasta osallisia.

Ja rauhan tilan
saa rikki helpoiten syyttämällä.
Ja se onkin helppo nakki.

Kenessä ei olisi,
mistä syyttää.

Mutta Kristuspa
olikin jo kuollut
meidän edestämme,
kun olimme vielä
jumalattomia, syntisiä
ja suorastaan Jumalan vihollisia.

• Sillä meidän vielä ollessamme heikot
  kuoli Kristus oikeaan aikaan
  jumalattomien edestä.
  
  Tuskinpa kukaan käy kuolemaan
  jonkun vanhurskaan edestä;
  hyvän edestä joku mahdollisesti
  uskaltaa kuolla.
  
  Mutta Jumala osoittaa
  rakkautensa meitä kohtaan siinä,
  että Kristus,
  kun me vielä olimme syntisiä,
  kuoli meidän edestämme.

Olemme siis täysin ansiotta
yksin armosta pelastetut
ja syyttömiksi julistetut
jo alun alkaen.

• Paljoa ennemmin me siis nyt,
  kun olemme vanhurskautetut
  hänen veressään,
  pelastumme hänen kauttansa vihasta.
  
  Sillä jos me silloin,
  kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
  tulimme sovitetuiksi
  hänen kanssaan hänen
  Poikansa kuoleman kautta,
  
  paljoa ennemmin me pelastumme
  hänen elämänsä kautta nyt,
  kun olemme sovitetut;
  
  emmekä ainoastaan sovitetut,
  vaan vieläpä on Jumala
  meidän kerskauksemme
  meidän Herramme
  Jeesuksen Kristuksen kautta,
  jonka kautta
  me nyt olemme sovituksen saaneet.

Paavali on selvästikin
jo maalisuoralla,
mitä tulee selvitykseen koskien
Syntiä ja Sovitusta.

Ja tuo maalisuora,
joka johtaa meidät maaliin,
onkin sitten nimeltään
ihan yksinkertaisesti
Armo.

Room 5:1-11

[Riitta-mummi]

Kun tai jos olemme kohdannet Kristuksen , olemme tulleet tuntemaan kaiken kirkkauden sekä uskomisessa että näkemisessäkin.



Kaikki, mitä tästedes
tapahtuu elämässämme
ja uskonvaelluksessa
tapahtuu Jeesuksen kautta.

Me emme enää ole Jumalan vihollisia
vaan meillä on rauha Jumalan kanssa.

...

Tämän tulemme tuntemaan uskon elämässä. Se ei ole kaikki auvoa. !

Eikä ainoastaan se,
vaan meidän kerskauksenamme
ovat myös ahdistukset,
sillä me tiedämme,

että
ahdistus saa aikaan
kärsivällisyyttä,

mutta
kärsivällisyys
koettelemuksen kestämistä,

ja
koettelemuksen kestäminen
toivoa;

mutta toivo ei saata häpeään;
sillä Jumalan rakkaus
on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta,
joka on meille annettu.

[kalamos]

Kirjeen alkulause paljasti
Jumalan Evankeliumin ihanuuden.

Tarvitsemme sitä synnin tähden. 
Synnin ja kuoleman lain on täytyttävä.

Suuri Ilosanoma on se,
että Jeesus on täyttänyt tuon lain
meidän edestämme.

Syntielämä on takana.
Me olemme täytetyt Kirkkaudella,
joka on kuitenkin vielä vähän piilossa
Saviastioissamme.

Yhdeksän kohdan osio
Synti ja Sovitus
tulee päätökseensä.

Se alkoi jumalattomuudesta
ja päättyy Armoon.

Ensin Paavali kertaa vielä
kaiken tähänastien
alkaen ihmisen jumalattomuudeta
ja siitä seuraavasta tuomiosta.

• Sentähden,
  
  niinkuin
  yhden ihmisen kautta
  synti tuli maailmaan,
  ja synnin kautta kuolema,
  
  niin
  kuolema on tullut
  kaikkien ihmisten osaksi,
  koska kaikki
  ovat syntiä tehneet 

Jakeen ensimmäinen palanen
Sentähden
viittaa
kaikkeen edellä olevaan
tuossa luvussa
ja oikeastaan
kaikkeen edellä olevaan
koko Roomalaiskirjeessä.

Koska me siis olemme
uskosta vanhurskautetut,
meillä on rauha
eikä enää vihollisuus
Jumalan kanssa …

Olemme vanhurskautetut
hänen veressään …
Uskon kautta Hänen vereensä.

Kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan
Hänen Poikansa kuoleman kautta …
jonka kautta nyt olemme saaneet sovituksen.

Eli kaikki alkoi
synnin tulemisella maailmaan.

• niinkuin
  yhden ihmisen kautta
  synti tuli maailmaan,
  ja synnin kautta kuolema

Sentähden viittasi
kaikkeen aiemmin kirjoitettuun.

Niinkuin viittaa
ihmiskunnan kantaisän
Aadamin vastuuseen
synnin tulemisesta maailmaan
ja sen seuraamuksiin.

Kukaan muu ei olisi voinut
rikkoa Aadamille annettua kieltolakia
kuin Aadam itse.

Siis synti ei olisi koskaan
voinut tulla maailmaan
kuin tämän yhden ja ainoan
ihmisen kautta.

Ja synnin mukana maailmaan
asteli heti perässä
toinen henkivalta eli kuolema.

Siis koko maailma
oli saanut isännäkseen
uuden valtiaan Aadamin sijaan.

Tämän valtiaan lakeijoita
ovat synti ja kuolema.

Synti ja kuolema siis
hääräsivät nyt kaikkialla
Aadamin hallintaan
annetussa luomakunnassa.

Edes viattomat eläimet
ei edes kasvikunta   
voineet mitään sille,
että elämä oli päättyvä
kuolemaan ja maatumiseen.

Paholainen oli siis nyt
tämän Aadamin haltuun
annetun maailman hallitsija.

Synti ja kuolema
eivät kuitenkaan pääse
riehumaan maailmassa
ihan oman tahtonsa mukaisesti.

Ihminen ei ole pakotettu
olemaan synnin orja.
Ihmisen ei ole pakko
antautua paholaisen palvelijaksi.

Aadamista seitsemäs eli Hanok
eli niin lähellä Jumalaa,
että ei ole vielä nähnyt kuolemaa,
vaan otettiin Jumalan tykö
odottamaan tulevaa tehtäväänsä.

Myöskin Elia otettiin pois
kuolemaa näkemättä.

Pääsääntöisesti kuitenkin on niin,
että jokainen ihminen ja eläin
ja kasvi tulee maaksi jälleen.

Jeesuksen ruumis ei kuitenkaan
nähnyt maatumista.
Eikä Eenokin ja Eliankaan ruumiit
ole sitä näkevä,
kun heidät palvelustehtävänsä lopussa
marttyyreina herätetään eloon
ja kutsutaan taivaisiin
ylösnousemusruumiissaan.
Jerusalemin kaduilta.

Ja jo sitä ennen on
seurakunnan eli uloskutsuttujen
tempauksen yhteydessä tapahtuva niin,
elossa olevat
Jeesuksen Ruumiin jäsenet 
eivä koe maatumista,
vaan kuolema ja ylösnousemus
tapahtuu kirjaimellisesti kääntäen
yhdessä atomivärähdyksessä.

Synti ja kuolema kuitenkin
häärivät edelleen maan päällä.

Mutta koska kaikki ihmiset
ovat samaa lihaa ja luuta kuin Aadam,
niin jokaista meistä
kohtaa ruumiillinen kuolema.

Tämä ruumiillinen kuolema
ei kuitenkaan ole rangaistus.

Se on loppujen lopuksi meidän
pelastuksemme.

Ja siksi Jumala asetti
kerubin vartioitsemaan
Elämänpuun tietä,
ettei ihminen söisi siitä
ja eläisi iankaikkisesti
synnin vallassa.

Aadamia ja Eevaa oli siis
kohdannut hengellinen kuolema.

Ja aivan samoin se kohtaa
meitä Aadamin jälkeläisiä
kutakin vuorollaan.
Ja se tapahtuu samalla tavalla
kuin Aadaminkin kohdalla.
eli rikomme tietoisesti
Jumalan käskyä,
jonka Paavali nostaa esiin
kirjeessään seuraavaksi.

• niin
  kuolema on tullut
  kaikkien ihmisten osaksi,
  koska kaikki ovat syntiä tehneet

Niin / Siten
viittaa menettelytapaan.

Synti tuli meihin
samalla tavalla
kuin se oli tullut Aadamiin.

Se tuli meihin,
kun rikoimme lakia
ja teimme syntiä.

Ja tuo laki,
joka meidät tuomitsee
on kirjoitettuna
meidän sydämiimme.

Aadamista Moosekseen
asti oli aikakausi,
jolloin ei enää ollut
kirjoitettua tai lausuttua lakia.

Aadam oli rikkonut
hänelle säädetyn kieltolain.

Ja kun Israelin kansa
sai lain,
alkoi kuolema niittää satoa
tuon lain nojalla.

Mutta siinä välissäkin
ja jokaisen ihmisen elämässä
kaikkina aikoina
ihmistä ohjaa ihmisen
sisimpään kirjoitettu laki.

• sillä jo ennen lakiakin
  oli synti maailmassa,
  mutta syntiä ei lueta,
  missä lakia ei ole;
  
  kuitenkin kuolema hallitsi
  Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
  jotka eivät olleet syntiä tehneet
  samankaltaisella rikkomuksella
  kuin Aadam,
  joka on sen esikuva,
  joka oli tuleva.

Eli hengellinen kuolema
tuli minunkin osakseni,
kun tein syntiä.

Jokainen meistä on
aikanaan tehnyt väärän valinnan.

Paavali itsekin tunnustaa tuossa
samaisessa kirjeessään myöhemmin,
että synti petti hänet ja tappoi
viitaten VT:n tekstiin:

• He myivät itsensä tekemään sitä,
  mikä on pahaa Herran silmissä,
  ja vihoittivat hänet.

Kun synti pettää meidät,
me otamme vaimoksemme Iisebelin.
Ja silloin ihminen on
Ahabin lailla myynyt itsensä
tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä.

Paavali kertoo,
että kuolema
vapauttaa tuosta avioliitosta.

Me olemme vapaat menemään toiselle.
Ja silloin uuden avioliiton myötä,
synnin ja kuoleman sijaan
hallitsevaksi kuninkaaksi
tulee armo ja elämä.

• mutta missä synti
  on suureksi tullut,
  siinä armo on tullut
  ylenpalttiseksi,
  
  että niinkuin
  synti on hallinnut kuolemassa,
  
  samoin armokin
  hallitsisi vanhurskauden kautta
  iankaikkiseksi elämäksi
  Jeesuksen Kristuksen,
  meidän Herramme, kautta.

Ja tuo on lopputoteamus Paavalilta
opetusosioonsa
Synti ja Sovitus

Ja Kristus kuoli
meidän kuolemamme!

Me olemme nyt
Jeesuksen Kristuksen kuoleman tähden
täysin vapaat
menemään toisen Kuninkaan omaksi.
Meidät upotetaan Hänen kuolemaansa,
ja vanha avioliittomme on mitätöity.

Silloin meidät siirretään
pimeyden vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan valtakuntaan.

Silloin meitä ei enää sido
sen valtakunnan lait,
joihin olimme edellisen
avioliittomme aikana sidotut.

Meidät on vapautettu
synnin ja kuoleman lain alta
Elämän Hengen ja Vanhurskauden
lain alle.

Jeesus on tuon valtakunnan Kuningas,
ja Hän on jo sanonut
”Tahdon”.

Nyt katse on kääntynyt meihin:
Tahdotko sinä ottaa
tämän Jeesuksen Kristuksen …

Jokainen,
joka on ottanut Hänet vastaan,
on tullut Hänen omakseen,
ja siten tullut Jumalan lapseksi.
Siirretty kuolemasta Elämään.

Ja silloin
Kristuksen kuolema
luetaan meidän hyväksemme.
Me olemme Kristuksen kuolemassa
kuolleet entiselle kuninkaallemme.

• Mutta armolahjan laita
  ei ole sama kuin lankeemuksen;
  
  sillä joskin yhden lankeemuksesta
  monet ovat kuolleet,
  niin paljoa enemmän
  on Jumalan armo ja lahja
  yhden ihmisen,
  Jeesuksen Kristuksen,
  armon kautta ylenpalttisesti
  tullut monien osaksi.
  
  Eikä lahjan laita ole,
  niinkuin on sen,
  mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
  
  sillä tuomio
  tuli yhdestä ihmisestä
  kadotukseksi,
  
  mutta armolahja
  tulee monesta rikkomuksesta
  vanhurskauttamiseksi.
  
  Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden
  kuolema on hallinnut yhden kautta,
  niin paljoa enemmän ne,
  jotka saavat
  armon ja vanhurskauden
  lahjan runsauden,
  tulevat elämässä hallitsemaan
  yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Eli ensimmäinen Aadam
on yksin syyllinen siihen,
että paholainen sai hallintaansa
tämän planeetan.

Mutta viimeinen Aadam
on yksin saanut aikaiseksi
pelastuksen paholaisen vallasta.

• Niinpä siis,
  samoin kuin yhden ihmisen
  lankeemus
  on koitunut kaikille ihmisille
  kadotukseksi,
  
  niin myös yhden ihmisen
  vanhurskauden teko
  koituu kaikille ihmisille
  elämän vanhurskauttamiseksi;
  
  sillä niinkuin yhden ihmisen
  tottelemattomuuden kautta
  monet ovat joutuneet syntisiksi,
  niin myös yhden kuuliaisuuden kautta
  monet tulevat vanhurskaiksi.

Ja tuon armon välipalan jälkeen
Paavali palaa lakiin viimeisissä
jakeissa,
jotka jo olivatkin esillä.

• Mutta laki tuli väliin,
  että rikkomus suureksi tulisi ...

Laki ei aiheuttanut syntiä
vaan oli suurennuslasi,
joka paljasti synnin.

Synti oli epäusko
eli epäluottamus Jumalaan
ja usko eli luottamus
paholaisen possessoiman
käärmeen sanaan.

Jos emme luota Jumalaan,
niin joudumme paholaisen valtaan
ikäänkuin avioliiton kautta
ja niine seurauksineen,
jotka paholaisen joukoille tulevat.

Mutta kun olemme Kristuksessa,
niin meitä kohtaa avioero
ja uusi avioliitto,
jossa me olemmekin yhtä Jeesuksen kanssa.

Siirrymme nyt Paavalin kirjeessä
uuteen osioon,
joka selvittää tämän
uuden avaioelämän perusteet.

Room 5:12-21

Gen 5:24
Heb 11:5
2 Kun 17:17

[Riitta-mummi]

Jumalan armo Kristuksessa ( anteeksianto synneistä ) on niin suuri lahja ettei siitä pidä kieltäytyä.
Kun synti painaa, armo tekee vapaaksi .

Kiitos Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki !

[kalamos]

Paavali on ensin selvittänyt jo
Avaussanoissa,
sen pitkässä alkulauseessa
ja sitten tervehdyssanoissa,
mikä on Jumalan Evankeliumi.
 
Ja sitten Paavali on jakanut
tarkan tutkielman
Synnistä ja Sovituksesta
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- JUMALAN VANHURSKAUS
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo

Ja nyt kolmanneksi on vuorossa
Uusi Elämä.

Ja tämä julistus oli kovasti tarpeen,
sillä Paavalin julistama
Jumalan evakeliumi,
jonka hän oli suoraan
Jeesukselta saanut,
hämmensi varsinkin juutalaisia.

Nimittäin tuon
Syntiä ja Sovitusta
koskevan valtaisan opetuksen 
alkaen jumalattomuudesta
ja päätyen armoon
moni oli vääntänyt kieroon.

Ja niin Paavali vielä varmistaa,
että nyt enää ei kukaan
vaan väittäisi sellaista
kuin hänen julistuksensa perusteella
jotkut olivat pilkallisesti sanoneet.

• Mitä siis sanomme?
  
  Onko meidän pysyttävä synnissä,
  että armo suureksi tulisi?

Näin jotkut lakihenkiset pilkkasivat
Paavalin opetusta,
ja osoittivat samalla sen,
että he eivät olleet ollenkaan
ymmärtäneet Paavalin julistamaa
Jumalan Hyvää Sanomaa Kristuksesta.

• Pois se!
  
  Me,
  jotka olemme kuolleet
  pois synnistä,
  
  kuinka me vielä
  eläisimme siinä?

Siis nyt Uudessa liitossa
on kysymys jostain ihan
uudesta ulottuvuudesta.

Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
ja meissä alkaa Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhurskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä

Ja tätä neljän kohdan
selvitystä Uudesta Elämästä
Paavali on nyt aloittamassa
saatuaan valmiiksi
yhdeksän kohdan
selvityksen Synnistä ja Sovituksesta.

Me olemme siis kuolleet
pois synnistä.
Me emme enää elä synnissä.

Me elämme Kristuksessa
ja meidät värjää
jokaista pienintäkin kudosta myöten
Hänen Vanhurskautensa.

Meidät on upotettu Kristukseen
niinkuin värjättävä kangas
upotetaan väriliuokseen.
Ja niin me olemme uusi luomus
Kristuksessa.

• Vai ettekö tiedä,
  että me kaikki,
  jotka olemme kastetut
  Kristukseen Jeesukseen,
  olemme hänen kuolemaansa kastetut?

Ja aivan samoin kuin
me olemme Kristuksessa
paitsi kuolleet synnille
olemme myös haudatut
Kristuksen kanssa.

Ja sitten Jeesus
herätettiin kuolleista.

Isän Kirkkaus jollain tavalla
räjäytti tuon kuolleen ruumiin
eläväksi niin,
että käärinliinoihin jäi valokuva
Jeesuksesta.

Ja samoin me olemme Kristuksessa
herätetyt uuteen elämään
Valkeuden lapsina.

• Niin olemme siis
  yhdessä hänen kanssaan
  haudatut kasteen kautta kuolemaan,
  
  että niinkuin
  Kristus herätettiin kuolleista
  Isän kirkkauden kautta,
  
  samoin pitää meidänkin
  uudessa elämässä vaeltaman.

Me emme siis itsessämme
ole suoriutuneet mistään vaiheesta.

Vaan meidät on upotettu siihen,
mikä tapahtui Golgatalla Pääsiäisenä.

Me olemme Kristuksessa
ja siis itse kukin
yksi ruumiinjäsen Hänessä
ja yhteenkasvaneita Häneen.

• Sillä jos me olemme
  hänen kanssaan yhteenkasvaneita
  yhtäläisessä kuolemassa,
  niin olemme samoin
  myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

Siis me (vanha ihmisemme) emme enää elä.
Me olemme kuolleet Kristuksen kanssa.
Olemme kuolleet synnille.

Jumalan Vanhurskaus
on siis läpivärjännyt meidät,
emmekä enää ole se,
mikä olimme silloin,
kun elimme synnissä.

Me olemme kuolleet synnille.
Tämä on siis fakta eli tosiasia.
Me tiedämme tämän
tuntui miltä tuntui.

• kun tiedämme sen,
  
  että meidän vanha ihmisemme
  on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
  että synnin ruumis kukistettaisiin,
  niin ettemme enää syntiä palvelisi;
  
  sillä joka on kuollut,
  se on vanhurskautunut
  pois synnistä.

Meillä on siis nyt tässäkin lupaus,
joka otetaan vastaan uskolla.

Ja silloin meille konkretisoituu 
Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus
Jumalan armona eli suosiona
meitä kohtaan.

• Mutta jos olemme
  kuolleet Kristuksen kanssa,
  niin me uskomme
  saavamme myös
  elää hänen kanssaan,

Me olemme siis Kristuksessa
Häneen upotettuja
ja yhteenkasvaneita,
ja tiedämme faktan eli
varman tosiasian,
että Kritus ei enää kuole.

• tietäen,
  että Kristus,
  sittenkuin hänet
  kuolleista herätettiin,
  ei enää kuole:
  kuolema ei enää
  häntä vallitse.

Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa.

Me olemme sitä mitä olemme
vain Kristuksessa.

Synnille kuoleminen on tosiasia
vain Kristuksessa
ja sen tähden,
että Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.

• Sillä minkä kuoli,
  sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;
  
  mutta minkä elää,
  sen elää Jumalalle.
  
  Niin tekin
  pitäkää totena,
  että olette synnille kuolleet,
  mutta elätte Jumalalle
  Kristuksessa Jeesuksessa.

Valitettavasti tuota kohtaa
ei pidä lukea vuoden 38 käännöksestä,
vaan mistä tahansa muusta käännöksestä,
joista kaikista käy ilmi,
että ei missään tapauksessa
ole kysymys siitä,
että me pitäisimme itsemme
synnille kuolleina.

Kirjaimellisesti kääntäen Paavali
sanoo:

Lukekaa/Laskekaa
itsenne kuolleiksi synnille.

Me olemme upotetut Kristukseen,
joka on kuollut synnille.
Ja silloin me olemme osalliset
kaikesta siitä, mitä Jeesus on,
mukaanlukien se,
että synti ei enää Häntä hallitse.

• Älköön siis synti hallitko
  teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
  niin että olette kuuliaiset
  sen himoille,
  
  älkääkä antako jäseniänne
  vääryyden aseiksi synnille,
  
  vaan antakaa itsenne,
  kuolleista eläviksi tulleina,
  Jumalalle,
  ja jäsenenne
  vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

Pidämme siis tosiasiana sitä,
että olemme kuolleet synnille.

Ja tämän tosiasian tähden
me voimme antaa
itsemme ja jäsenemme
Jumalan käyttöön
eikä suinkaan antaa
synnin hallita itseämme.

• Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
  koska ette ole lain alla,
  vaan armon alla.

Vastaus on nyt annettu
suorastaan typerään
kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.

Asia on nyt selvä.
Meidän ei pidä pysyä synnissä
eli ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.

Ja vieläpä niin,
että synnin ei pidä meitä
vallitseman.

Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.

Meidä ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.

No vastaus tähän on
tietenkin yhtä selvä
kuin ensimmäiseen kysymykseen.

Vastaus
ensimmäiseen kysymykseen
oli Kristuksessa.

Toiseen kysymykseen vastaus
on oleva Vanhurskaudessa.


Room 6:1-14

[Riitta-mummi]

Monen, uskoviankin, on vaikea todistaa uudestisyntymisestä.  Körteissä siitä ei juurikaan puhuta, sillä ihminen on syntinen hamaan kuolemaan asti.

Minäkään, vaikka se kyllä tapahtui 2.1.1983 en siitä todistanut ennen kuin hiljakkoin täällä kerroin. Muutamalle läheiselle se on ollut tuttua.

En halua sitä kieltää, sillä selvästi minä muutuin, tosin vähitellen.

Raamatun ahmiminen alkoi heti. Suuri huoli puolison sairaudesta kuolemanpelkoineen helpotti. Tuli uusia ystäviä, kirkko tuli rakkaaksi osoitteeksi ja ehtoollisen nauttiminen tärkeimmäksi .

Kaksi kymmentä vuotta olin kirkkokansaa, sitten tapahtui 7.7.2007 se että minusta tuli körttikansaa.

Vaihdoin  farisealaisuuden armonkerjäläisyyteen. Aloin nähdä avarammin. Rakkaus tuli tärkeimmäksi ihmisten välillä, sen vaikutti Kristuksen rakkaus itseäni kohtaan.

Elämä on siitä alkaen kulkenut johdatuksessa. Vähä vähältä on elämän ja kuoleman arvoitus avautumassa.

Kuolemassa on uuden alku, kuten meille on luvattu. Koska Kristus nousi kuolleista, mekin nousemme !

Siigen saakka syntinen R-m