Aamuhartaus 27

[Pena]

Ja niin "Jeesus alkoi vapista ja tulla tuskaan". Tällä merkillisellä sanonnalla Raamattu ilmasee sen, ettei Jeesus vienyt Getsemaneen mukanaan kärsimystä, vaan se laskettiin hänen kannettavakseen täällä. Hänet johdettiin Getsemaneen suorittamaan suurta loppututkintoa ennen ristin uhria. Raamatussa todellakin sanotaan: "Hän, vaikka oli Poika, oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi". Getsemanessa käytiin varsinainen päätaistelu Jeesuksen ja pimeyden voimien välillä. Ristinkuolema oli johdonmukainen seuraus voitosta, jonka Jeesus Getsemanessa oli jo saavuttanut.

Jaakko Haavio

[Pena]

Jeesus meni Getsemaneen taistelemaan meidän puolestamme. Mutta hän odottaa, että me osallistuisimme tähän taisteluun kokemalla jotakin hänen tuskastaan maailman synnin tähden.

"Kun näin nähdä, kuulla saan
Vapahtajan ristintiestä,
miten kuolintuskassaan
vielä muisti murhamiestä,
tiedän, että Jeesukseni
kuoli minun hyväkseni.

Salli ristin sanomaan
toivoni mun täällä panna,
ja kun kuljen kuolemaan
lepo haavoissasi anna.
Hoivassas on kuolo kuni
lyhyt, rauhallinen uni."

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

VK  79  Oi Jeesus, lähde autuuden

https://www.youtube.com/watch?v=d7sU43D5_qY

1.
Oi Jeesus, lähde autuuden,
mun elämäni iäinen,
sä kärsit ristinkuoleman
mun edestäni katkeran.

2.
Sä kärsit kaiken vaivani,
mun tuskani ja haavani,
kun sinut, Jeesus, ruoskittiin
ja puolestani tuomittiin.

3.
Nuo kädet, jotka vaivasta
auttoivat monta sairasta,
on lyöty puuhun nauloilla,
nyt veri tiukkuu haavoista.

4.
Nuo jalat uupumattomat
vain rauhan teillä kulkivat.
Nyt riippuvat ne ristillä
nauloilla lävistettyinä.

5.
Oi Jeesus, suusi suloinen
toi meille toivon, autuuden.
Nyt tuskassaan se juoda saa
vain sappea ja etikkaa.

6.
Vaan miksi kärsit vaieten,
viaton Jeesus, piinan sen?
Teit kaiken laupeudesta,
pelkästä rakkaudesta.

7.
Kun ihmisparkain hukkuvan
näit valtaan synnin, kuoleman,
et jäänyt taivaan kunniaan,
vaan riensit meitä auttamaan.

8.
Näin täytit, Jeesus, raskaan työs.
Nyt kääntynyt on meihin myös
ristisi uhrin siunaus
ja Isän armo, rakkaus.

9.
Siis nöyrimmän nyt kiitoksen
sinulle annan, armoinen,
kun ristinkuolemallasi
näin maksoit syntivelkani.

10.
Suo seurata nyt sinua
uskossa, rakkaudessa,
vain jäljissäsi vaeltaa
ja tahtoasi noudattaa.

11.
Kun synti syttyy mieleeni
ja tahtoo voittaa sieluni,
suo silloin ristin juurella
piinaasi, Jeesus, muistella.

12.
Sun ristis olkoon ainoa
tienviittaajani matkalla,
ain aurinkona päivällä
ja yöllä kuuna, tähtenä.

13.
Se oikealle ohjatkoon,
pois harhateiltä johtakoon,
maailma ettei eksytä,
pois tyköäsi viehätä.

14.
Se olkoon turva tuskissa,
varustus vahva vaaroissa,
maan päällä suurin iloni
ja kuollessakin toivoni.



Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1702.

[/i]

[Pena]

Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivä, Pitkäperjantai, oli suurten ihmeitten päivä.
Silloin toteutuivat Vanhan testamentin profeettojen ennustukset. Sekin, mitä Jesaja oli julistanut Herran kärsivästä Palvelijasta, kävi viimeistä piirtoa myöten toteen. "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."

Jaakko Haavio

[Pena]

Apostolien julistuksen pääsävel on täsmälleen tämä sama. "Pois se minusta", kirjoittaa Paavali, "että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä."
Kerran, kun meidän vuoromme tulee siirtyä ajasta iäisyyteen, me lopullisesti ymmärrämme, mitä meidän hyväksemme Golgatalla tapahtui. Nyt voimme vain nöyrästi kumartua Ylösnousseen Herran edessä ja kiittää häntä hänen sovintouhristaan, haavoista, jotka hän meidän tähtemme sai.

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

Vanhaksi tultua on tullut ymmärrys kuinka Hän on A O, Hän on kaikki, kun muut jättävät, tai kaikki turha jätetään.

            https://www.youtube.com/watch?v=d9EN27Zh_vg

[Pena]

Golgatan päivä oli ihmeitten päivä. Näennäisesti pienetkin tapahtumat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä saavat suuren kantavuuden. Niinpä voimme todeta, miten ristin juurella rakentuu uusi yhteys ihmisten välille. Ristin juurella Johannes apostoli otti Jeesuksen kehotuksesta hoiviinsa Jeesuksen äidin, Marian. Tässä on meillä kristillisen seurakunnan alkusolu: Jesuksessa kaikkensa näkevät, lunastetut ihmiset, ottavat huostaansa toinen toisensa, syntyy Jumalan perhe. Pyhää ehtoollista vietettäessä tämä uusi yhtes saa aivan näkyvän muodon.

Jaakko Haavio

[Pena]

Siihen uskoon,
Herra, auta,
että, vaikka
vartoo hauta,
siitä nousta saan;
että valvot,
Herra, sinä,
martaana kun makaan minä,
laho liha, tomu maan.

Jaakko Haavio

[Pena]

Paaden alta
herätetty,
kirkkauteen
ylennetty!
Tätä rukoilen:
anna armo,
että valvon,
ristiäsi
että palvon
juurelle sen hiljeten.

Ristin varjoon
minut ohjaa,
niin en säiky
haudan pohjaa,
multaa jäätyvää.
Kasta kuivat
kyyneleeni,
polta risti
sydämeeni!
Anna minun ymmärtää!

Kerran koittaa
Pääsiäinen:
musta syli,
multa jäinen
kuolleet luovuttaa.
Rakkaamme ja
kaivattumme!
Silloin yhteen
kokoonnumme!
Resurrexit! Riemuitkaa!

Jaakko Haavio

[Pena]

Vielä viivyn
pilven alla.
Vastaan tulvii
tulvimalla
valo lämpöinen.
Ristin valon
nyt jo nähden
ilomielin
täältä lähden
luokse Herran Jeesuksen.

Jaakko Haavio

Turun Tuomiokirkon alttariristin paljastus Pääsiäisenä 1972

[Pena]

Minulta kysyttiin: "Millaisena koet radiohartauden?" Yritän vastata.
Millaisena koen radiohartauden? Kun itse aika ajoin olen joutunut pitämään radioitavan saarnan tai suorittamaan radiossa aamu- tai iltahartauden, olen kyllä selvillä siitä, ettei kaikkien mieliksi voi puhua eikä kaikkien odotuksia voi täyttää. Se selviää niistä moite- ja kiitoskirjeistä, joita saan. Ensinmainitut tosin ovat usein monisteita, siis eräänlaista hakuammuntaa tai häirintätulta, jälkimmäisissä taas voi olla paljonkin yliammuttua. Koen siis esiintymisen hiljaisena kyselynä: Olisiko kuulijoissani joku, jota todella voisin auttaa?
Kun vuorostani olen kuulijana, on itselläni samansuuntainen toivomus: sanoisipa nyt puhuja sanan, joka auttaisi minua tai ainakin hiljentäisi pyhän Jumalan kasvojen eteen!

Jaakko Haavio

[Pena]

Me papit olemme tunnetusti huonoja sanankuulijoita. Ohi korviemme menee paljon sellaista, mikä on sinänsä arvokasta ja auttaa ehkä jotakuta, mutta me olemme kuulleet sen jo monesti ennen, eikä se siis enää tunnu tuoreelta ja kiinnostavalta. Vai olemmeko me tässä mitään poikkeuksia? Ehkä ihmiset yleensä eivät halua kuunnella ennen kuultua? Onko aina siis keksittävä jotakin uutta?
Nyt, kun kohta tulen olleeksi viisi vuosikymmentä pappina, tunnustan avoimesti, etten saa sielulleni ravintoa muusta kuin varsin yksinkertaisesta, raamatullisesta sanomasta. Se ei merkitse Raamatun lauseiden latelua, vaan todistusta Kristus-elämästä.

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

Laittamattomasti sanottu !

Runoilija-pappi-ihminen ja körtti !   

[Pena]

Tietysti tarvitsen jatkuvasti uutta teologista tietoa ja viisautta - vanha tieto, mikäli sitä on ollutkaan, katoaa jatkuvasti - mutta en odota, että sitä jaettaisiin minulle silloin, kun minua kutsutaan rukoukseen.
Yhtä kaipaan: että minulle sanottaisin, miten saan syntini anteeksi, miten taas tänä aamuna tai iltana voin nähdä armollisen Jumalan kasvot. Myös odotan, että minua yksinkertaisesti neuvottaisiin, ilman tieteellisen sanaston painolastia, miten voisin auttaa arkisen elämäni keskellä muita ihmisiä heidän iloonsa.

Jaakko Haavio

[Pena]

Kuulen radiohartauksista usein sitä, mikä kirvoittaa iloni - siitä huolimatta, että puhuja kenties lopuksi yrittää joillakin astianmakuisilla lauseparsilla suunata sanottavansa vain omalle suppealle ystäväpiirilleen ja on näin pilaamaisillansa ilon, jonka hän jo minulle hyvällä sanomallaan toi. Miksi salaisin tämän, kun kysytään, miten koen radiohartaudet?
Yhteenveto: Kuulijana on yhtä vaikea olla kuin puhujana. Parasta olisi saada keskustella. Miten kävikään Emmauksen tiellä: kun ne kaksi keskustelivat, tuli Jeesus kolmanneksi. Lopuksi he jopa tunsivat hänet.

Jaakko Haavio