Kirjoittaja Aihe: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?  (Luettu 1949 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27251
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #15 : 12.03.20 - klo:19:54 »
Tuo ajatus on minulle käytännössä kovin tuttu. Nyt se jäi elämään tässä keskustelussa.
Aamulla se tuntui hurjan hyvältä että joku =( Vilhelmi Malmivaara )on sen näin hyvin ja raamatullisesti sanonut.

Näiden ajatusten, samoin kuin Paavo Ruotsalaisen, Viljo Porkolan, Jaakko Eleniuksen ja monien Kuukauslehden kirjoittajien ajatusten kanssa olen ' kotonani'.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19825
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #16 : 13.03.20 - klo:20:52 »
Jeesuksen antama lähetyskäsky on tarkoitettu kaikille opetuslapsilleen, jollainen
minäkin saan olla.
Koen että olen kyllä huono esirukoilija, rinnallakulkija....muusta puhumattakaan.

Synnintunto herättää ihmisen etsimään ja kyselemään...
Ehkä tällä foorumilla koetaan että synnintunnon "herättelemistä" ei tarvita,
tiedämme pahuutemme ja alamittaisuutemme muutoinkin, tarvitsemme vain armoa
ja anteeksisaamista elämän tiellä Jeesuksen yhteydessä.

Mutta kaikki ihmiset eivät ole tällaisia,
on myös ylpeitä, itseriittoisia, omavoimaisia, omatunto ei puhu, Pyhä Henki ei ole läsnä.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4666
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #17 : 14.03.20 - klo:02:57 »
Synnintunto herättää ihmisen etsimään ja kyselemään...
Ehkä tällä foorumilla koetaan että synnintunnon "herättelemistä" ei tarvita,
tiedämme pahuutemme ja alamittaisuutemme muutoinkin, tarvitsemme vain armoa
ja anteeksisaamista elämän tiellä Jeesuksen yhteydessä.

Mutta kaikki ihmiset eivät ole tällaisia,
on myös ylpeitä, itseriittoisia, omavoimaisia, omatunto ei puhu, Pyhä Henki ei ole läsnä.

Enpä usko, että synnintunto paljon kenessäkään herää sillä että saarnataan, kuinka olet syntinen.

Varsinkin kun koko sana jo olettaa, että ihminen uskoo että on Jumalakin, mitä kaikki emme tee. Syyllisyyttä toki tuntee vakaumuksellisin ateistikin, mutta onko se silloin synnin tuntoa? Ja jos jo uskoo edes, että on Jumala, niin sittenhän on jo tosi pitkällä.

Ja tällä en tarkoita, ettei saisi kysyttäessä sanoa, mitä pitää mielestään syntinä. Ainakin jos huomaa lisätä, että se on oma käsitys, ja varsinkin jos huomaa jatkaa, että ei ole sen henkilön pöksyissä jonka syntisyyttä arvioidaan.
« Viimeksi muokattu: 14.03.20 - klo:03:03 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16370
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #18 : 14.03.20 - klo:08:14 »
Jeesuksen antama lähetyskäsky on tarkoitettu kaikille opetuslapsilleen, jollainen
minäkin saan olla.

Mitä tuo käsky sitten sisältää? Näinhän se kuuluu: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Sitä sanotaan myös kastekäskyksi, vaikka opettaminen onkin kasteen rinnalla toisena tärkeänä asiana. Mitä sitten on tuo kaikki, mitä olen käskenyt teidän noudattaa? Sen voisi kai tiivistää tähän: Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #19 : 14.03.20 - klo:08:41 »


En nyt tiedä miksi pitäisi saada ihmiset synnintuntoon tai kokemaan itsensä huonoksi ja syntiseksi ja sitä kautta armon omistamiseen tai johonkin.

Onhan niinkin tapahtunut monelle ja moni on jotenkin jäänyt siihen, että tulee olla synnintuntoinen.
Itsekkin olen siinä uskossa.

Kuitenkin, minusta toi ei nyt ole ihan oikeaa evankeliumin sanomaa tai opetusta tai tarkoitusta.
Minusta ihmisen tulee etsiä Jumalaa, mutta ei sen takia, että saisi aina vaan synnit anteeksi ja taas anteeksi ja taas.
Kyllä lähimmäisen hädän tunnistaminen ja konkreettinen auttaminenkin on yksi.

Eli minusta Armo on suurempi kuin synnit.
Minusta armoa enempi ja vähempi lakia, jos ollenkaan. Kyllähän ihmiset tunnoissaan tietävät olevansa huonoja.

Miksi ei voisi olla vierelläkulkijana ja auttaa ihmisiä ongelmissa myös hengellisissä ja ohjata rukoiluun ja Jumalalta avun pyytämiseen ilman, että tulisi tulla joksikin ja tehdä jotakin ja jos et tunne syntejäsi, niin apuakaan ei tule.

En oikein tunnista tota oppia, että vain synnintunnon kautta voi lähestyä Jumalaa ja olla herännyt.


Luin Köpin tekstin, sillä erotuksella etten sen luettuani ollenkaan katso erehtyneeni.  Se oli hyvä, luja kuvaus lujasta ikävästä, toivon etten tulkitse väärin ja siis jos, käy Kyösti kimppuun ja sano että äläs Leena tulkitse minua äläkä lue rivien välistä semmoisia mitä siellä ei ole. '

Sitten tuli kohdalle 5-veisaajan hyvä, luja teksti jossa mikä merkillistä, ei lukenut  yhtään riviä tai riviväliä minkä olisin saanut asetettua ristiriitaan Köpin lujan tekstin kanssa.  Nämä' veljekset kuin ilvekset onnistuivat täydentämään  niin toinen toistaan.

...............

Svenskatalandejen joukossa kohtasin papin, präst, joka minusta oli absoluutioaddikti. kyttäsi aina uutta ja taas uutta  mahdollisuutta saada se ihminen tunnustamaan syntejään.   Siis vaikka mieheltä olisi kysynyt, onko tuo kello oikea Rolex.  Tai onko se ajamassa kohti Karjaata Karis, jotta saisi kyydin, lift.  Sen ihmisen kautta lähestyttiin Jumalaa näin, genom rippi, bikt,  ja tietysti,  siihen kun tottui niin yksi lysti --- kunnes oltiin kohdalla, jolla oma rehellisyys pakotti sanomaan että tuo on määrätynlaista Herran armon väärinkäyttöä tuokin.  Että ei, tällä kertaa en tehnyt syntiä, en hukannut sitä keittiöluuttua , en rikkonut Folkhögskolanin pölynimuria.  Että voin pyytää anteeksi jos se tekee hänet onnelliseksi, mutta Jumalaa ei tähän peliin sotketa.  Sitten taas toisella kertaa. Että synninpäästöä saatetaan väärinkäyttää myös. 

Ehkä joku muistaa Samuli Korkalaisen puheet Jaakobista ja Jaakobin siunausaddiktiosta, heissä oli hieman samaa. 

.......................

En tiedä, onko kukaan koskaan kokenut itsessään kuin syvää, mustaa pimeyttä joka uhkaa niellä kaiken. Joka tuntuu väkevämmältä Jumalaa. 

Sen virran nielevyys on siten hankala, ettei sen suuntaa käännä tietoisuus omasta oikeassaolosta niin vähimmässä määrin.  Sillä näin on:  Erehtyy sitä minne hyvänsä, tämähän lukee jo ovessa.  Ortodoksisen kirkon kohdalla asia on selvä ja he esittävät vastakysymyksen:  Miksi he nimittäisivät itseään vääräoppiseksi kirkoksi? 

Ettei oven takana välttämättä mitään tai ketään asu, on hankala pulma. 

............................

On aika, niin arvelen enkä tähän ketään pakota enkä edes houkuttele, mitä se minuun kuuluu, mutta 5-veisaaja, tähän ei kukaan voi toista ihmistä työntää, siitä olen jotenkin varma.  Ajattelen sitä synnintunnustajapappia jonka touhuaminen mebni niin yli hilseen,  että tein kuten hän tahtoi koska se oli pienimmän riesan tie, kunnes tosiaan tilanne meni absurdiksi.  Ihminen tarvitsee armoa, joka ei kuulu pastorin rutiineihin.

Sinä kirjoitit minulle että Jeesus rakastaa minua ja pillahdin itkuun.  Ne sanat tulivat hyvin syvältä ja osuivat niin, niin syvälle, etten ikinä niitä unohda.  Pena kannatteli minua jolloinkin Oulun herättäjäjuhlien aikaan, nyt sinä, niin etten minä voine sanoa körttejä  täysin rakkaudettomiksi --- ja tämä rakkaus, se on Jumalasta. 

..........................

Työn aika on aina ihmisen kohdalla, ehkä niin että voimien mukaan.  Aika on itkeä ja aika hypellä. Aika viskellä kiviä ja  a i k a  k e r ä t ä   k i v e t. 

Ehkä minä nyt kerään kivet, kun en enää ole niin syvästi eopätoivoinen. 

...............................

Mikään ei ole ihmiselle mahdottomampaa kuin armon vastaanottaminen, mikäli hän on halki elämänsä ajatellut olevansa kelpaamatron kaikkeen.  Ja tiedän jo, kuka tämän luettuaan rientäen kiirehtää selitrtämään kuinka kyse on ylpeydestä.  Kun ilmoitin sille synnintunnustuspapille, etten tällä kertaa tunnusta yhtään mitään, sain kuulla yhtäsamaa, eikä hän suostunut harkitsemaan vaihtoehtoja.

Ihminen tekee aivan aina pelastuksesta itselleen elämää suuremman ongelman,  ja säännöllisesti Jumalaa paljon suuremman.  Joka ikisestä kirjoituksesta saisi osoitettua miten se vie takuulla niihin turhien töitten tekemiseen --- väärin on lukea, väärin auttaa ihmisiä, väärin julistaa armoa, väärin itkeä itseään ja lapsiaan. 

Tätä se on, koko elämä. 

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1088
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #20 : 15.03.20 - klo:13:53 »
Mikään ei ole ihmiselle mahdottomampaa kuin armon vastaanottaminen, mikäli hän on halki elämänsä ajatellut olevansa kelpaamatron kaikkeen.  Ja tiedän jo, kuka tämän luettuaan rientäen kiirehtää selitrtämään kuinka kyse on ylpeydestä.  Kun ilmoitin sille synnintunnustuspapille, etten tällä kertaa tunnusta yhtään mitään, sain kuulla yhtäsamaa, eikä hän suostunut harkitsemaan vaihtoehtoja.

Ihminen tekee aivan aina pelastuksesta itselleen elämää suuremman ongelman,  ja säännöllisesti Jumalaa paljon suuremman.  Joka ikisestä kirjoituksesta saisi osoitettua miten se vie takuulla niihin turhien töitten tekemiseen --- väärin on lukea, väärin auttaa ihmisiä, väärin julistaa armoa, väärin itkeä itseään ja lapsiaan. 

Tätä se on, koko elämä.
Juuri siksi evankelis-luterilaisessa kirkossamme on armonvälineet, joiden välityksellä Jumala aktiivisesti antaa meille syntisäkeille taivasikävässämme ja pelastusepävarmuudessamme armonsa Kristuksessa. Armonvälineen luonne on myös ripillä ja pappisviralla, jotka Kristus asetti armon ja pelastuksen jakamisen välineiksi.

Lähteet

Suomen evankelis-luterilainen kirkko-Armonvälineet
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Armonv%C3%A4lineet#43c64491

Suomen evankelis-luterilainen kirkko-Rippi
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Rippi#43c64491

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16370
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #21 : 15.03.20 - klo:14:49 »
Armonvälineen luonne on myös ripillä ja pappisviralla, jotka Kristus asetti armon ja pelastuksen jakamisen välineiksi.

Mahtaako tämä teologia olla sen kummemmin luterilaista kuin körttiläistäkään? Rippi korostuu lestadiolaisuudessa, mutta ei todellakaan pappisvirkaan liitettynä. Luther taas kirjoitti: Mutta se seikka, että paavi tai piispa voitelee, ottaa hengelliseen säätyyn, asettaa virkaan, vihkii, pukee maallikoiden vaatetuksesta eroavaan pukuun, saattaa ehkä tehdä ulkokullatuksi ja aimo pölkkyjumalaksi, mutta ei koskaan kristityksi tai hengelliseksi ihmiseksi. - - - Piispan vihkiminen ei siis ole mitään muuta, kuin että hän seurakunnan edustajana ja nimessä ottaa yhden joukosta ja, vaikka sen kaikilla jäsenillä on samanlainen valta, määrää hänet kaikkien muiden puolesta hoitamaan tätä valtaa.

Lähde: Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta, Martin Luther 1520

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1088
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #22 : 15.03.20 - klo:19:41 »
Mahtaako tämä teologia olla sen kummemmin luterilaista kuin körttiläistäkään? Rippi korostuu lestadiolaisuudessa, mutta ei todellakaan pappisvirkaan liitettynä. Luther taas kirjoitti: Mutta se seikka, että paavi tai piispa voitelee, ottaa hengelliseen säätyyn, asettaa virkaan, vihkii, pukee maallikoiden vaatetuksesta eroavaan pukuun, saattaa ehkä tehdä ulkokullatuksi ja aimo pölkkyjumalaksi, mutta ei koskaan kristityksi tai hengelliseksi ihmiseksi. - - - Piispan vihkiminen ei siis ole mitään muuta, kuin että hän seurakunnan edustajana ja nimessä ottaa yhden joukosta ja, vaikka sen kaikilla jäsenillä on samanlainen valta, määrää hänet kaikkien muiden puolesta hoitamaan tätä valtaa.

Lähde: Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta, Martin Luther 1520
Me körttiläisethän noudatatamme evankelis-luterilaisen kirkkomme linjauksia ripin suhteen kulkemalla syntisinä ihmisinä syntisen ihmisten rinnalla maallikkoina, joita sitoo moraalinen rippisalaisuus, jossa ripissä ilmaistuja asioita ei saa paljastaa kenellekään. Sen sijaan papeille on kirkkolakiin perustuva rippisalaisuus, jonka rikkomisesta on määrätty kirkkolaissa (KL 5 luku 2 § 1 mom.) ankarat rangaistukset.

Lähteet

Suomen evankelis-luterilainen kirkko-Rippisalaisuus
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Rippisalaisuus#64f8e296

Aika puhua – aika vaieta-Rippisalaisuus ja vaitiolovelvollisuus kirkossa
https://evl.fi/documents/1327140/48816430/Aika_puhua_NET.pdf

Kirkkolaki
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054

Suomen evankelis-luterilainen kirkko-Sielunhoito on toista ihmistä varten olemista
https://evl.fi/apua-ja-tukea/henkinen-hyvinvointi/sielunhoito#64f8e296
« Viimeksi muokattu: 15.03.20 - klo:19:47 kirjoittanut luterilainen »