Kirjoittaja Aihe: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?  (Luettu 613 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Nykyään olen uppoutunut kirjojen äärelle. Raamattu kiinnostaa, Raamatun selitysteokset, ja moni seikka, joka suoraan tai epäsuorasti liittyy Raamattuun. Epäsuorasti Raamattuun liittyviä aiheita on esim. Rooman historia.
Eräs vaikuttava vanha kirja kertoi ensimmäisten vuosisatojen marttyyreista. Hivenen ennen lauantain päättymistä sain luetuksi Jaakko Haavion kirjan "Siionin vanki", joka oli jonkilainen Abraham Achreniuksen elämänkerta.
Eräs yli 700 sivua pitkä Uskonpuhdistuksen historiasta kertova kirja hajosi käsissäni sitä lukiessani. Teippiäkin käytin, mutta ei silti kirja pysynyt kasassa. Arvelen, että se on mahdollisesti voitu painaa  joskus 1880 luvulla. Mielenkiintoinen lukukokemus sekin.

Luen, kipuilen, mietin, ihmettelen, havainnoin itseäni ja ympäristöäni, ajattelen ja pohdin ja etsin.

Tiedostan, että heränneet, eli Jumalan seurakunta on pirstoutunut eri seurakuntiin, kirkkoihin, lahkoihin, järjestöihin ja yhdistyksiin yms. organisaatioihin sekä kaikkien näiden organisaatioiden ulkopuolelle ympäri maailman. Tämä joukko on kuitenkin kaikkina aikoina ollut pieni, piskuinen lauma. Suruton maailma on myös pirstoutunut näihin samoihin laitoksiin ja organisaatioihin ja edustaa valtavaa enemmistöä.

Menneiden aikojen heränneet eivät monestikaan halunneet osallistua maallisiin huveihin.
Ymmärrän heitä hyvin, siltikin, vaikka  monet huvit ja harrastukset ovat varsin harmittomia.
Kun ihminen herää, tulee hänelle monesti uudet harrastukset.
Elokuvat, teatterit, urheilukilpailut, pitsinnypläyskerhot, turhat jaarittelut ja monet muut harrastukset saattavat jäädä pois, koska aika ei enää niihin riitä. Ja vaikka ei jääkään pois, elämä silti ei ole enää samanmoista, kuin suruttomana ollessa.
Menneiden aikojen herätysten aikoina monet papitkin heräsivät muun kansan ohessa.

Raamattua lukiessani, seurakunnan historiaa ja elämänkertoja tutkiessani minusta hyvin vahvasti näyttää siltä, että jos Luther, Ruotsalainen, Lagus, Achrenius, seurakunnan marttyyrit ja monet muut menneiden aikojen heränneet saisivat kommentoida nykyistä hengellistä tilaa Suomessa, johtopäätös olisi selkeästi se, että kansa lähes kokonaan on syvässä jumalattomuuden unessa. Menneinä aikoina oli sentään Suomessakin jumalisuuden ulkokuorta paljonkin näkyvillä, nykyään sekin alkaa olla jo harvinaista.
Kirkot, seurakunnat, järjestöt yms. ovat täynnä surutonta uskonnollista ja ei-uskonnollista jaarittelua, joka ei johda yhtään mihinkään muuhun, kuin entistä syvempään uneen ja turtumukseen.

Kaikkina aikoina tuhoa kohti kulkevan suruttoman joukon rinnalla onneksi on kulkenut ja edelleen kulkee myös toinen uoma: siellä täällä jotkut harvat sielut saavat lahjaksi synnintunnon/syntitietoisuuden, jolloin Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus saa aivan uuden merkityksen.


Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #1 : 10.02.19 - klo:08:37 »
Aamen!
Heräämistä, parannuksen tekoa, uudistumista, rohkeutta tarvitsemme!
Vielä saamme elää armon aikaa...

 :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15268
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #2 : 10.02.19 - klo:15:00 »

Kirkot, seurakunnat, järjestöt yms. ovat täynnä surutonta uskonnollista ja ei-uskonnollista jaarittelua, joka ei johda yhtään mihinkään muuhun, kuin entistä syvempään uneen ja turtumukseen.

Surutonta jaarittelua on paljon, mutta ei se sentään kaikkea täytä. Herrallamme on joukko vaatimattomia palvelijoita siellä täällä. He eivät jouda turtumaan ja nukahtamaan. He tekevät kykyjensä ja voimiensa mukaan rakkauden tekoja ihan vain sen takia, että jonkun on ne tehtävä ja he sattuvat kohdalle.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25617
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #3 : 10.02.19 - klo:15:33 »
Lainaus karjalaisenkyöstiltä:  Tiedostan, että heränneet, eli Jumalan seurakunta on pirstoutunut ...

Uskallan ajatella että Jumalan seurakuntaan, eli Kristuksen kirkkoon voivat kuulua muutkin kuin heränneet.
Eikö sanassakin puhuta Muista laumoista.

Onko meillä oikeus lajitella  ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #4 : 10.02.19 - klo:16:14 »
Jos on lajittelua, tai puutteellista luettelointia, niin sen pitäisi kai olla ilman
tuomion julistamista.
Ehkä minun pitäisi lajitella ja listata mihin aikaani käytän, missä olen, minne menen.
Luultavasti Jumala ei kysy meiltä kykyjä vaan alttiutta. Jumala antaa meille mitä tarvitaan.
Tällaista luin Wislöffin hartauskirjasta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25617
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #5 : 10.02.19 - klo:16:58 »
En ole huolissani ajankäytöstäni. En ainakaan hengellisten kirjojen lukemisen määrästä vs. ns. kaunokirjallisuus.

Pidän ne Jeesuksen opetukset jotka olen evankeliumeissa ja jokapäiväisessä yhteydessä Häneen saanut.

Käytän aikani voimieni mukaan tarpeessa olevien lähimmäisten auttamiseen, sen mukaan kun näen ja koen.

Uskon määrän tietää vain Jumala, ihmisten mittaustulokset ovat hyvin epävarmoja.
Sinapinsiemen on hyvä mittari.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1341
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #6 : 12.02.19 - klo:11:01 »
Tuli tuosta Kyöstin lukukokemuksesta mieleen Seitsemän veljeksen lukuopetus, kirjatkin liene samalta vuosisadalta.
"Ei mitään uutta auringon alla".