Kirjoittaja Aihe: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?  (Luettu 2309 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3488
Nykyään olen uppoutunut kirjojen äärelle. Raamattu kiinnostaa, Raamatun selitysteokset, ja moni seikka, joka suoraan tai epäsuorasti liittyy Raamattuun. Epäsuorasti Raamattuun liittyviä aiheita on esim. Rooman historia.
Eräs vaikuttava vanha kirja kertoi ensimmäisten vuosisatojen marttyyreista. Hivenen ennen lauantain päättymistä sain luetuksi Jaakko Haavion kirjan "Siionin vanki", joka oli jonkilainen Abraham Achreniuksen elämänkerta.
Eräs yli 700 sivua pitkä Uskonpuhdistuksen historiasta kertova kirja hajosi käsissäni sitä lukiessani. Teippiäkin käytin, mutta ei silti kirja pysynyt kasassa. Arvelen, että se on mahdollisesti voitu painaa  joskus 1880 luvulla. Mielenkiintoinen lukukokemus sekin.

Luen, kipuilen, mietin, ihmettelen, havainnoin itseäni ja ympäristöäni, ajattelen ja pohdin ja etsin.

Tiedostan, että heränneet, eli Jumalan seurakunta on pirstoutunut eri seurakuntiin, kirkkoihin, lahkoihin, järjestöihin ja yhdistyksiin yms. organisaatioihin sekä kaikkien näiden organisaatioiden ulkopuolelle ympäri maailman. Tämä joukko on kuitenkin kaikkina aikoina ollut pieni, piskuinen lauma. Suruton maailma on myös pirstoutunut näihin samoihin laitoksiin ja organisaatioihin ja edustaa valtavaa enemmistöä.

Menneiden aikojen heränneet eivät monestikaan halunneet osallistua maallisiin huveihin.
Ymmärrän heitä hyvin, siltikin, vaikka  monet huvit ja harrastukset ovat varsin harmittomia.
Kun ihminen herää, tulee hänelle monesti uudet harrastukset.
Elokuvat, teatterit, urheilukilpailut, pitsinnypläyskerhot, turhat jaarittelut ja monet muut harrastukset saattavat jäädä pois, koska aika ei enää niihin riitä. Ja vaikka ei jääkään pois, elämä silti ei ole enää samanmoista, kuin suruttomana ollessa.
Menneiden aikojen herätysten aikoina monet papitkin heräsivät muun kansan ohessa.

Raamattua lukiessani, seurakunnan historiaa ja elämänkertoja tutkiessani minusta hyvin vahvasti näyttää siltä, että jos Luther, Ruotsalainen, Lagus, Achrenius, seurakunnan marttyyrit ja monet muut menneiden aikojen heränneet saisivat kommentoida nykyistä hengellistä tilaa Suomessa, johtopäätös olisi selkeästi se, että kansa lähes kokonaan on syvässä jumalattomuuden unessa. Menneinä aikoina oli sentään Suomessakin jumalisuuden ulkokuorta paljonkin näkyvillä, nykyään sekin alkaa olla jo harvinaista.
Kirkot, seurakunnat, järjestöt yms. ovat täynnä surutonta uskonnollista ja ei-uskonnollista jaarittelua, joka ei johda yhtään mihinkään muuhun, kuin entistä syvempään uneen ja turtumukseen.

Kaikkina aikoina tuhoa kohti kulkevan suruttoman joukon rinnalla onneksi on kulkenut ja edelleen kulkee myös toinen uoma: siellä täällä jotkut harvat sielut saavat lahjaksi synnintunnon/syntitietoisuuden, jolloin Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus saa aivan uuden merkityksen.


Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20183
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #1 : 10.02.19 - klo:08:37 »
Aamen!
Heräämistä, parannuksen tekoa, uudistumista, rohkeutta tarvitsemme!
Vielä saamme elää armon aikaa...

 :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16983
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #2 : 10.02.19 - klo:15:00 »

Kirkot, seurakunnat, järjestöt yms. ovat täynnä surutonta uskonnollista ja ei-uskonnollista jaarittelua, joka ei johda yhtään mihinkään muuhun, kuin entistä syvempään uneen ja turtumukseen.

Surutonta jaarittelua on paljon, mutta ei se sentään kaikkea täytä. Herrallamme on joukko vaatimattomia palvelijoita siellä täällä. He eivät jouda turtumaan ja nukahtamaan. He tekevät kykyjensä ja voimiensa mukaan rakkauden tekoja ihan vain sen takia, että jonkun on ne tehtävä ja he sattuvat kohdalle.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27915
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #3 : 10.02.19 - klo:15:33 »
Lainaus karjalaisenkyöstiltä:  Tiedostan, että heränneet, eli Jumalan seurakunta on pirstoutunut ...

Uskallan ajatella että Jumalan seurakuntaan, eli Kristuksen kirkkoon voivat kuulua muutkin kuin heränneet.
Eikö sanassakin puhuta Muista laumoista.

Onko meillä oikeus lajitella  ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20183
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #4 : 10.02.19 - klo:16:14 »
Jos on lajittelua, tai puutteellista luettelointia, niin sen pitäisi kai olla ilman
tuomion julistamista.
Ehkä minun pitäisi lajitella ja listata mihin aikaani käytän, missä olen, minne menen.
Luultavasti Jumala ei kysy meiltä kykyjä vaan alttiutta. Jumala antaa meille mitä tarvitaan.
Tällaista luin Wislöffin hartauskirjasta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27915
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #5 : 10.02.19 - klo:16:58 »
En ole huolissani ajankäytöstäni. En ainakaan hengellisten kirjojen lukemisen määrästä vs. ns. kaunokirjallisuus.

Pidän ne Jeesuksen opetukset jotka olen evankeliumeissa ja jokapäiväisessä yhteydessä Häneen saanut.

Käytän aikani voimieni mukaan tarpeessa olevien lähimmäisten auttamiseen, sen mukaan kun näen ja koen.

Uskon määrän tietää vain Jumala, ihmisten mittaustulokset ovat hyvin epävarmoja.
Sinapinsiemen on hyvä mittari.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1435
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #6 : 12.02.19 - klo:11:01 »
Tuli tuosta Kyöstin lukukokemuksesta mieleen Seitsemän veljeksen lukuopetus, kirjatkin liene samalta vuosisadalta.
"Ei mitään uutta auringon alla".

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1577
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #7 : 09.03.20 - klo:12:27 »
Nykyään olen uppoutunut kirjojen äärelle. Raamattu kiinnostaa, Raamatun selitysteokset, ja moni seikka, joka suoraan tai epäsuorasti liittyy Raamattuun. Epäsuorasti Raamattuun liittyviä aiheita on esim. Rooman historia.
Eräs vaikuttava vanha kirja kertoi ensimmäisten vuosisatojen marttyyreista. Hivenen ennen lauantain päättymistä sain luetuksi Jaakko Haavion kirjan "Siionin vanki", joka oli jonkilainen Abraham Achreniuksen elämänkerta.
Eräs yli 700 sivua pitkä Uskonpuhdistuksen historiasta kertova kirja hajosi käsissäni sitä lukiessani. Teippiäkin käytin, mutta ei silti kirja pysynyt kasassa. Arvelen, että se on mahdollisesti voitu painaa  joskus 1880 luvulla. Mielenkiintoinen lukukokemus sekin.

Luen, kipuilen, mietin, ihmettelen, havainnoin itseäni ja ympäristöäni, ajattelen ja pohdin ja etsin.

Tiedostan, että heränneet, eli Jumalan seurakunta on pirstoutunut eri seurakuntiin, kirkkoihin, lahkoihin, järjestöihin ja yhdistyksiin yms. organisaatioihin sekä kaikkien näiden organisaatioiden ulkopuolelle ympäri maailman. Tämä joukko on kuitenkin kaikkina aikoina ollut pieni, piskuinen lauma. Suruton maailma on myös pirstoutunut näihin samoihin laitoksiin ja organisaatioihin ja edustaa valtavaa enemmistöä.

Menneiden aikojen heränneet eivät monestikaan halunneet osallistua maallisiin huveihin.
Ymmärrän heitä hyvin, siltikin, vaikka  monet huvit ja harrastukset ovat varsin harmittomia.
Kun ihminen herää, tulee hänelle monesti uudet harrastukset.
Elokuvat, teatterit, urheilukilpailut, pitsinnypläyskerhot, turhat jaarittelut ja monet muut harrastukset saattavat jäädä pois, koska aika ei enää niihin riitä. Ja vaikka ei jääkään pois, elämä silti ei ole enää samanmoista, kuin suruttomana ollessa.
Menneiden aikojen herätysten aikoina monet papitkin heräsivät muun kansan ohessa.

Raamattua lukiessani, seurakunnan historiaa ja elämänkertoja tutkiessani minusta hyvin vahvasti näyttää siltä, että jos Luther, Ruotsalainen, Lagus, Achrenius, seurakunnan marttyyrit ja monet muut menneiden aikojen heränneet saisivat kommentoida nykyistä hengellistä tilaa Suomessa, johtopäätös olisi selkeästi se, että kansa lähes kokonaan on syvässä jumalattomuuden unessa. Menneinä aikoina oli sentään Suomessakin jumalisuuden ulkokuorta paljonkin näkyvillä, nykyään sekin alkaa olla jo harvinaista.
Kirkot, seurakunnat, järjestöt yms. ovat täynnä surutonta uskonnollista ja ei-uskonnollista jaarittelua, joka ei johda yhtään mihinkään muuhun, kuin entistä syvempään uneen ja turtumukseen.

Kaikkina aikoina tuhoa kohti kulkevan suruttoman joukon rinnalla onneksi on kulkenut ja edelleen kulkee myös toinen uoma: siellä täällä jotkut harvat sielut saavat lahjaksi synnintunnon/syntitietoisuuden, jolloin Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus saa aivan uuden merkityksen.
Tulisiko heränneen kansan maamme liberaaleimmassa herätys- ja armoliikkessä körttiläisyydessä uskonuudistuksessa käydä vastaiskuun suruttomuuden niskalenkistä ilman omavoimaisuutta ja ihmistekoa armonvilauksessa erottautumaan körttipuvulla suruttomista ihmisistä niin kuin ukkojen aikanakin tehtiin? :017:
kurja matosäkki ja ihmisroska

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16983
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #8 : 09.03.20 - klo:14:14 »
Tulisiko heränneen kansan erottautua körttipuvulla suruttomista ihmisistä niin kuin ukkojen aikanakin tehtiin?

Ei nykyaikana kannata ruveta nöyryydellä rehvastelemaan.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20183
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #9 : 09.03.20 - klo:15:25 »
Tulin tänne hetkeksi pohdiskelemaan "ääneen".

Luin tuon Kössin pitkän kirjoituksen minkä Luterus oli tässä ketjussa kopsannut hollille.
On aika raju kirjoitus, ja todella tässä ajassa paikkansa pitävä, kovin tutulta tuntuu
minunkin näkövinkkelistä.
Heränneet = Kristuksen elävä uskovien joukko (seurakunta ja herätysliikerajoista riippumaton)
armahdettujen syntisten lauma on hajallaan liian yksin, liian syrjässä.
Tästä  puhuvat tänään monet muutkin kuin Kössin mainitsemat vanhat julistajat.
Tarvitaan rukousta, uudistumista, herätystä, palaamista Kristuksen yhteyteen.
Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen tänäänkin. Hän on muuttava voima.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1577
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #10 : 10.03.20 - klo:10:06 »
Luin tuon Kössin pitkän kirjoituksen minkä Luterus oli tässä ketjussa kopsannut hollille. On aika raju kirjoitus, ja todella tässä ajassa paikkansa pitävä, kovin tutulta tuntuu minunkin näkövinkkelistä. Heränneet = Kristuksen elävä uskovien joukko (seurakunta ja herätysliikerajoista riippumaton) armahdettujen syntisten lauma on hajallaan liian yksin, liian syrjässä.

Tästä  puhuvat tänään monet muutkin kuin Kössin mainitsemat vanhat julistajat. Tarvitaan rukousta, uudistumista, herätystä, palaamista Kristuksen yhteyteen. Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen tänäänkin. Hän on muuttava voima.
Mutta keitä 2000-luvulla syntyneitä suruttomien äitien ja isien lapsia nuorina aikuisina voi vähempää kiinnostaa liittyä heränneeseen kansaan Kristuksen yhteyteen pitämään ikävää esim. körttiseuroihin veisaamaan Siionin virsien körttiläisbiittejä ja kuulemaan ukkojen ajoista viime vuosituhannelta biletyksen ollessa paljon hauskempaa? :017:
kurja matosäkki ja ihmisroska

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4908
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #11 : 10.03.20 - klo:21:02 »
^Virkkeestäsi taitaa puuttua sana? Siellä varmaan pitäisi olla jossakin kohtaa "kuin"? Tai sitten siinä on jotain muuta häikkää. Ajatus ei ole selkeä.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6402
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #12 : 12.03.20 - klo:16:56 »
Minäkin erehdyin lukemaan karjalaisenkyöstin aloituksen.

Kyllähän arvasin, että sieltä tulee jotain suorituskristillisyyteen työntävää tekstiä, mutta luin nyt, kun ajattelin, että ei kai tästä hullua hurskaammaksi voi muuttua.

En nyt tiedä miksi pitäisi saada ihmiset synnintuntoon tai kokemaan itsensä huonoksi ja syntiseksi ja sitä kautta armon omistamiseen tai johonkin.

Onhan niinkin tapahtunut monelle ja moni on jotenkin jäänyt siihen, että tulee olla synnintuntoinen.
Itsekkin olen siinä uskossa.

Kuitenkin, minusta toi ei nyt ole ihan oikeaa evankeliumin sanomaa tai opetusta tai tarkoitusta.
Minusta ihmisen tulee etsiä Jumalaa, mutta ei sen takia, että saisi aina vaan synnit anteeksi ja taas anteeksi ja taas.
Kyllä lähimmäisen hädän tunnistaminen ja konkreettinen auttaminenkin on yksi.

Eli minusta Armo on suurempi kuin synnit.
Minusta armoa enempi ja vähempi lakia, jos ollenkaan. Kyllähän ihmiset tunnoissaan tietävät olevansa huonoja.

Miksi ei voisi olla vierelläkulkijana ja auttaa ihmisiä ongelmissa myös hengellisissä ja ohjata rukoiluun ja Jumalalta avun pyytämiseen ilman, että tulisi tulla joksikin ja tehdä jotakin ja jos et tunne syntejäsi, niin apuakaan ei tule.

En oikein tunnista tota oppia, että vain synnintunnon kautta voi lähestyä Jumalaa ja olla herännyt.

Nyt taas on tapetilla tänä rouva Räsänen joka moralisoi ties mistä ja on nyt sitten marttyyrin asemassa.
Minusta hän on saanut enemmään ihmisiä kirjosta pois, kun on moralisoinnut ties mistä ja antanut kuvan, että kristillisyys on jotain moraalista elämistä, käskyjen noudattamista ja vielä muiden tuomitsemista, tai herättämistä.

Ei ihmiset halua olla missään tekemisissä tuollaisen uskonnon kanssa.
Ihmiset kaipaa armahdusta ja apua.

Eihän syntiä saa synnittömäksi, mutta se että jollain suorituskristillisyydellä pääsee vapaaksi ja jos ei pääse, niin paha.
Kyllähän evankeliumi kuuluu. Tehkää parannus ( mielenmuutos ) ja uskokaan evankeliumi.
Ei niin että tulkaa pyhiksi ja saatte anteeksi, vaan uskokaan, että Jeesus on kantanut syntinne.
Ja sitten Jumala muuttaa miten muuttaa.

Koko maailma ei tajua ja olen varmaan ainoa tervejärkinen maapallolla.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27915
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #13 : 12.03.20 - klo:17:26 »
Jos joku on nähnyt tehtäväkseen valvoa toisten ihmisten uskoa, osoitella synnit ja pitää tätä velvollisuutenaan ja' muurin aukossa olemiseksi', hän kokee sen kai 'palvelutehtäväkseen'. Papeille on omat velvollisuutensa kirkkolaissa.

Mielestäni on parempi kun Kristus osoittaa minulle syntini, on antanut ne verellään sovitetuksi, ja armahtaa luontoani vaikka puhuisin kuinka 'omiani' ja lahjoittaa vapauden.
Tällöin en haluakaan opettaa tai tuomita, niille on Pyhän Hengen johdatus ja Taivaallinen tuomari.

Omatuntokin puhuu jos teen väärin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16983
Vs: Suruttomuuden niskalenkki heränneestä kansasta?
« Vastaus #14 : 12.03.20 - klo:18:52 »
Heidän jumalisuutensa on tilintekoa Herralle vain toisten asioista. Jeesus Kristus, joka mitättömiä kärsii, menettää heidän silmissään arvonsa ja kunniansa. Vilhelmi Malmivaara taitaa aamuhartaudeksi poimimassani katkelmassa saarnata tästä samasta.