Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku

[Riitta-mummi]

Sitä siis pohdin, että mitä on "arka omatunto" ja "nöyryys Jumalan edessä".


Minä ymmärrän, että  arka omatunto on mielen ominaisuus. Mieli on se perimämme tai muuten meihin asumaan tullut hengen ja sielun 'pikkuserkku' joka voi olla iloinen tai myös sairas. Se on eräs herkkyyden muoto.

Hengen ymmärrän 'vastaanottokeskukseksi' Pyhä Hengen lähetyksille, ja sielu taas on se syvyys meissä johon Jumala itse on puhaltanut henkensä ja jossa hän haluaa asua, jos vain mahtuu.

Nöyryys muodostuu näistä kaikista. P H kehoittaa, Jumala toimii ja mieli kokee .
Nöyrällä mielellä ei synny mitään Jumalan vastaista.

Jeesuksen rukous on mielestäni vahvaa Jumalan avun tarvetta, se ei ole hoku.

[karjalaisenkyösti]

Jeesuksen rukous

Avaan lukijoille tuota Riitan käyttämää termiä, siltä varalta, jos termi ei ole jollekin tuttu.
"Jeesuksen rukoukseksi" kutsutaan rukousta "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä" .

[PekkaV]

 Luontoko sinusta sitten ei ole Jumalan tahto?

   

Hengen lahjat voi ymmärtää joko yliluonnollisina kykyinä tehdä ihmeitä tai arkisemmin eri tavoin jakautuvina taipumuksina. Joku oni lahjakas kielimies, joku lahjakas lääkäri, joku lahjakas puhuja ja niin edelleen... Mitä sitten ovat nuo 'parhaat armolahjat'? Seurava 13. luku taitaa vastata siihen.

Ilmeisesti on niin, että niitä on molempia: toiset näyttävät meistä luonnollisilta, toiset yliluonnollisilta.

Mitä eroa on luonnolla ja yliluonnolla?

   Luonto on luonteenomaista. Luonteenmukainen on ymmärrettävää, koska se niveltyy omaan kehityshistoriaan. Yliluonnollinen sitä vastoin on tuonpuoleista. Se ei ole ymmärrettävissä kokemusteni avulla. Se ei integroidu, vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se on Jumalan Tahto, ja Hän on salattu, meidän ymmärryksemme tavoittamattomissa.

Luontoko sinusta sitten ei ole Jumalan tahto?

   Jumala on luonut luonnon. Yliluonnollisesta kirjoittaessani ajattelen meidän ihmisten vajavaisuutta. Emme käsitä kaikkea. Luojan suuruus on siinä, että Hänelle yliluonnollinen on luonnollista.

[karjalaisenkyösti]

Pohdin vielä noita armolahjoja, palvelutehtäviä, Hengen hedelmää ja voimavaikutuksia.
Nuohan eivät vielä tee seurakunnasta tai kirkosta kristillistä kirkkoa.
Tarvitaan vielä oikea opetus Kristuksesta, oikea opetus Jumalasta.

Sitä jään pohtimaan, että jos väitämme, että kyllä meidän jumaluusoppimme on oikea, meillä vain ei ole voimavaikutuksia eikä yliluonnollisen omaisia armolahjoja, niin kuinka uskottavia olemme? Väitteemme on ehkä oikea, ehkä se onkin väärä.

Meillä on kyllä Hengen hedelmää, sanomme. Millä perusteella on? Kyllähän samalta näyttäviä asioita löytyy ateistienkin keskuudessa. Ateisti voi olla yhtä rakkaudellinen, kuin minäkin, auttaa enemmän köyhiä, kuin minä jne.
Toki voi olla, että minun rakkaden osoitukseni on Hengen helemää, mutta tuon ateistin osoittama rakkaus ei sitä ole.
Mutta ehkä minunkaan auttamiseni ei ole Hengen hedelmää?

Samalla tavalla  tokivoimavaikutukset ja yliluonnolliset tapahtumat seurakunnassa pitää laittaa koetukselle.
Vaan, kun niitä ei taida juurikaan olla, niin eipä ole, mitä koetella.

Kyllä tämän luvun sanoman äärellä pitäisi herätä ja pukea säkki päälle ja mennä tuhkaan armoa anomaan.
Vaikea se kuitenkin on ainakin tämän ajan ihmiselle. Ajan henki on se, että pitää olla fiiliksiä, jos joku tuntuu tympeältä, ei sitä kannata tehdä.
Tälläistä säkkiin ja tuhkaan menevää kääntymystä tuskin kuitenkaan kovin suuressa mittakaavassa tulee käymään, vaan matka jatkunee unenomaisessa fiilistelyssä kohti päätöstään.

Sinällään en monestikaan koe kovin suuria tuntemuksia tämän asian suhteen, kunhan järjelläni ajattelen ja pohdin ja asetan kyseenalaiseksi sen, että minä tai muut kristityiksi itseänsä kutsuvat olisivat varmasti oikealla tiellä.

[karjalaisenkyösti]

Se, että ehkä on niin, että seurakunta käytännössä nykyään ei voi päästä tuohon tilaan, mistä Paavali puhuu.
Jos näin on, niin sitten on.
Ja se, että tuohon tilaan ei päästä, niin se ei taida olla se ensisjainen ongelma.
Ensisijainen ongelma on se, jos jännite nykyisen tilan ja sen ihantellisen tavoitetilan välillä katoaa seurakuntalaisten mielistä. Eli onglmana on Sodoman synti, eli leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo, joka sitten johtaa kaikkeen muuhun väärään.
Alatien kaidaksi tekee juuri se, että todellisuuden ja Raamatun välillä on suuri jännite, jopa ristiriita.
Ylätie taasen on huolettoman levon ja leivän yltäkylläisyyden tie, jossa ei samoista asioista kärsitä, kuin alatiellä.
Alatiellä toki on myös omat ilonsa, jotka tosin ovat erilaisia iloja, kuin ylätiellä.

[Pena]

Samalla tavalla  toki voimavaikutukset ja yliluonnolliset tapahtumat seurakunnassa pitää laittaa koetukselle.
Vaan, kun niitä ei taida juurikaan olla, niin eipä ole, mitä koetella.

Kun kirjoitin, että kaikki yliluonnolliselta näyttävä ei sitä ole, ja että kaikki luonnolliselta näyttävä ei sitä ole, tarkoitin myös, että Pyhä Henki toimii kirkossamme ja sen seurakunnissa usein salassa ja niin arkisesti, että emme Hänen työtään huomaa. Toimii kuitenkin, lupauksensa mukaan.

[öppiäinen]

Meillä on kyllä Hengen hedelmää, sanomme. Millä perusteella on? Kyllähän samalta näyttäviä asioita löytyy ateistienkin keskuudessa. Ateisti voi olla yhtä rakkaudellinen, kuin minäkin, auttaa enemmän köyhiä, kuin minä jne.
Toki voi olla, että minun rakkaden osoitukseni on Hengen helemää, mutta tuon ateistin osoittama rakkaus ei sitä ole.
Mutta ehkä minunkaan auttamiseni ei ole Hengen hedelmää?

Rakkauden kohteelle lienee ihan sama, onko rakkaus Hengen hedelmää vai ei.

Ja mikä sinä olet sanomaan, mitä ateistin osoittama rakkaus on? Sinäkö tiedät, ettei tuossa ihmisessä, joka luulee itseään ateistiksi, ole uskoa sen sinapinsiemenen vertaa? Joka siemen ehkä hyvin on häneltä itseltäänkin kätkössä...

Olisiko tietoinen usko vain yksi Hengen toiminnan sivuvaikutus? Joskus sitä ilmenee ja joskus ei. Siitä riippumatta Jumala voi käyttää ihmistä omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen.

[donpate]

Hyvä Öppis! Komppaan sua.

[donpate]

Olen hieman hämmentynyt ja kokematon tällaiseen Raamatun tutkimiseen, ja tutkimiseen yleensäkään. Lähinnä se hämmentää että tutkinnan kohteena on kerralla lähes koko Raamattu. Mun on vaikea paneutua oikeen mihinkään kun kaikki on ikäänkuin levällään ja kesken. Oletin ensin kun homma alkoi että tutkiminen olisi järjästelmällistä, mutta mulla homma hajoo  käsiin. Luen kyllä raamattua suht säännöllisesti ja olen lukenut nyt toista kertaa järjästelmällisesti läpi Luukkaaseen asti. Välillä luen jonkun satunnaisen kirjan esim Joosuan, joka on lemppari tai Psalmit aina väliin. Tässä vaan homma hajoo niin että vaikuttaa ilmaan hosumiselta. Aloituksia on siis liikaa levällään.

[PekkaV]

   Raamatun merkitys onkin hajottamisessa, sillä sanat ovat kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen ellei minulla ole rakkautta.

[donpate]

Tuskin sen tarkoitus on hajoittaa, mutta se mikä oli pointtina tässää, oli että ajattelin että käsittelyn alla olisi yksi kirja kerrallaan. En tälle osiolle paljon kirjoittelekaan vaikka, seurailen. Edelleen  .

[karjalaisenkyösti]

Lähinnä se hämmentää että tutkinnan kohteena on kerralla lähes koko Raamattu. Mun on vaikea paneutua oikeen mihinkään kun kaikki on ikäänkuin levällään ja kesken. Oletin ensin kun homma alkoi että tutkiminen olisi järjästelmällistä, mutta mulla homma hajoo  käsiin.

Tällä hetkellä meillä on sellainen tilanne, että tässä raamattupiirissä on ikäänkuin 2 erillistä linjaa menossa samaan aikaan.
Linja 1:
******
Opiskelemme järjestelmällisesti 1. Korintolaiskirjettä siten, että yhtä viikkoa kohden on yksi luku tutkinnan kohteena.
Tällä viikolla on menossa luku 13. Seuraavaksi tulee luku 14 jne.
Eli tämä linja 1 etenee järjestelmällisesti ja ennalta suunnitellusti eteenpäin.

Linja 2:
******
Opiskelemme järjestelmällisesti Psalmeja siten, että yhtä viikkoa kohden on 10 lukua tutkinnan kohteena.
Tällä viikolla on menossa psalmit 101 - 110. Seuraavaksi tulee psalmit 111 -120 jne.
Eli tämä linja 2 etenee järjestelmällisesti ja ennalta suunnitellusti eteenpäin.



Vaikka raamattupiiri eteneekin järjestelmällisesti ja ennalta suunnitellusti eteenpäin ja keskittyy kerrallaan vain hyvin pieneen osaan Raamattua, keskustelussa monesti on paikallaan viitata myös muualle eri syistä. Viittaukset  voivat olla esim. muualle Raamattuun, omaan henkilöhistoriaan, muuhun kirjallisuuteen, joihinkin virsiin/lauluihin jne.

Vaikka raamattupiiri eteneekin järjestelmällisesti eteenpäin kahdessa eri linjassa, vanhat ketjut jäävät silti olemaan ja niihin voi myös kirjoittaa edelleen.

Ihmisten elämäntilanteet ja tarpeet ovat erilaiset.
Joku saattaa keskittyä vain linjaan 1, joku ehkä linjaan 2, joku taasen molempiin.
Joku ei kumpaankaan, kunhan lueskelee ketjuja.
Kaikki kehitysideat ovat tervetulleita. Kuinka nykyistä voidaan selkeyttää, kehittää, parantaa.

[karjalaisenkyösti]

Lisään vielä, että kun joku Raamatun kirja on käyty läpi, sen jälkeen siirrymme uuteen kirjaan.
Uudet kirjat pyritään valitsemaan yhdessä, joten on toivottavaa, että uusien kirjojen suhteen tulee ehdotuksia.
Psalmit ja 1. Korintolaiskirje loppuvat jonkun viikon kuluttua.

[öppiäinen]

jos väitämme, että kyllä meidän jumaluusoppimme on oikea, meillä vain ei ole voimavaikutuksia eikä yliluonnollisen omaisia armolahjoja, niin kuinka uskottavia olemme?

Eihän kirkko noin väitä. Eihän kirkko voi mennä väittämään, ettei Pyhä Henki siinä edelleen vaikuttaisi. Olisihan se aika törkeää ja tietänet kyllä mitä.

Riittää, että se on kirkko. Kertaalleen perustettu ja kuten uskontunnustustuksessa sanomme, uskomme Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden. Ei sitä tarvitse mitään erityisiä merkkejä enää etsiä.

Tässä nyt voi tietysti olla sekin, että minä en näe mielekkääksi erottaa toisistaan luontoa ja yliluontoa.

Mutta se on uskonkappale, että ei kirkko minnekään katoa. Se on ihan hyvässä hoidossa, "Korkeemman käress", kuten sanotaan.

Jos näyttää että siellä jotkut seurakuntalaiset vain porsastelevat, niin ehkä kannattaa ajatella, että en vain näe, mitä kaikkea hyvää he selkäni takana tekevät. Luultavasti enemmän kuin minä itse. Ties vaikka myös parantaisivat ja profetoisivat. Ei sen aina niin huomiotaherättävää tarvitse olla.

[öppiäinen]

Olen hieman hämmentynyt ja kokematon tällaiseen Raamatun tutkimiseen, ja tutkimiseen yleensäkään. Lähinnä se hämmentää että tutkinnan kohteena on kerralla lähes koko Raamattu.

Ehkä vähän sama fiilis. Minulle taas luku kerrallaan tuntuu olevan liian vähän. Ainakin näitä kirjeen kokoisia kirjoja käsittelisin koko kirjan kerralla. Mutta tämä pieninä pätkinä meno taitaa olla jokin perinteinen raamattupiirikäytäntö. Ei minua toisaalta mitenkään häiritsekään, jos muut sitä harrastavat, etenkin kun ketjut nyt ovat täällä omassa osiossaan. Vai antaako se foorumille ensimmäistä kertaa saapuvalle vähän epätavanomaisesti painottuneen kuvan körttiläisyydestä?