Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku

[karjalaisenkyösti]

http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.12.html
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Kor.12.html

[Pena]

Tästä luvusta minulle tulee mieleen erään vammaisten laitoksen seinässä oleva tunnuslause: Kukaan ei osaa kaikkea ja jokainen on hyvä jossakin.

[Riitta-mummi]

Hän joka meissä kaikissa vaikuttaa on sama.

Me olemme kuin eri soittimet, orkesteri. Hän on kapellimestari. Muutamilla soittimilla on voimakkaampi ääni, muutamilla on soolo-osuuksia, mutta harmonia syntyy kun soitetaan kapellimestaria katsellen ja nuotteja seuraten.

[karjalaisenkyösti]

"ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;"

Seurakuntavirat ovat tuttuja, ne taitavat olla muodossa jos toisessa jokaisessa paikallisseurakunnassa.


"ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama."

Näitä voimavaikutuksia ilmeisesti ovat seuraavat:

" Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
  toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo."
"

Ja sitten vielä sanotaan näin:
"Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien."

Siinä lienee kuva kristillisen seurakunnan normaalista tilasta. Jos se ei ole tällainen pitäisi varmaan osata tehdä johtopäätöksiä: Jumalan pelko on kadonnut, liekö sitä meidän aikanamme juuri ollutkaan ja liekö kukaan meistä edes tietävän, mitä se on.  Aihetta olisi laittaa säkki päälle ja mennä tuhkakasaan.

Toinen vaihtoehto on selittää kaikki pois ja jatkaa tyytyväisenä eteenpäin, kuten ennenkin ja jättää tämä huolettoman levon perintö tuleville sukupolville.

[Pena]

Hengen lahjat voi ymmärtää joko yliluonnollisina kykyinä tehdä ihmeitä tai arkisemmin eri tavoin jakautuvina taipumuksina. Joku oni lahjakas kielimies, joku lahjakas lääkäri, joku lahjakas puhuja ja niin edelleen... Mitä sitten ovat nuo 'parhaat armolahjat'? Seurava 13. luku taitaa vastata siihen.

[karjalaisenkyösti]

Hengen lahjat voi ymmärtää joko yliluonnollisina kykyinä tehdä ihmeitä tai arkisemmin eri tavoin jakautuvina taipumuksina.

Ilmeisesti on niin, että niitä on molempia: toiset näyttävät meistä luonnollisilta, toiset yliluonnollisilta.

[karjalaisenkyösti]

Ilmeisesti on niin, että niitä on molempia: toiset näyttävät meistä luonnollisilta, toiset yliluonnollisilta.

Ajattelin asiaa.  En olekaa tuosta varma.
Ainakin ne ovat yliluonnollisia. Ovatko myös luonnollisia, en tiedä.
Kaikki on kuitenkin Jumalan lahjaa, oli sitten yliluonnollista tai luonnollista.

Siten on vielä sekin, että ei joku yliluonnollinen asia välttämättä ole suoraan Jumalan vaikuttama.
Jollain on yliluonnollinen ja aito lahja Jumalalta. Joku toinen näyttää toimivan samalla tavalla, ehkä parantaa jonkun, eikä välttämättä olekaan samassa Hengessä, mutta monet uskovat tätä Jumalan ihmiseksi.
Tulee mieleen Mooses ja Aaron, kun tekivät Jumalan nimissä ihmeitä. Samoja ihmeitä tekivät epäjumalan palvelijatkin, vaan jossain tuli raja heillekin, eivät kaikkea sitä pystyneet tekemään, mitä Mooses ja Aaron Jumalan nimissä tekivät.

Viimeisellä tuomiolla on ihmisiä, jotka ovat Jeesuksen nimissä tehneet ihmeitä ja ovat kuitenkin ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kuuluneet Jeesukselle.
Ei ole helppoa erottaa aitoa ja epäaitoa. Jos omaa lahjan arvostella henkiä, varmaan osaa erottaa, mistä lähteestä ihmeen omaiset lahjat ovat peräisin.

[karjalaisenkyösti]

VTn aikoina oli aikoja, jolloin yhtä oikeaa profeettaa kohden oli satoja vääriä profeettoja.
Onko tilanne nyt parempi?  Vai onko huonompi? Vai samanlainenko lienee?
Kaikenlaista yliluonnollista taitaa tapahtua monien eri uskomusmaailmojen piirissä, vaan missä ovat ne oikeat profeetat?

[öppiäinen]

Ilmeisesti on niin, että niitä on molempia: toiset näyttävät meistä luonnollisilta, toiset yliluonnollisilta.

Mitä eroa on luonnolla ja yliluonnolla?

[PekkaV]

 Mitä eroa on luonnolla ja yliluonnolla?

   Luonto on luonteenomaista. Luonteenmukainen on ymmärrettävää, koska se niveltyy omaan kehityshistoriaan. Yliluonnollinen sitävastoin on tuonpuoleista. Se ei ole ymmärrettävissä kokemusteni avulla. Se ei integroidu, vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se on Jumalan Tahto, ja Hän on salattu, meidän ymmärryksemme tavoittamattomissa.

[Pena]

Ilmeisesti on niin, että niitä on molempia: toiset näyttävät meistä luonnollisilta, toiset yliluonnollisilta.

Niinpä. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Moni luonnolliselta näyttävä on yliluonnollista. Moni yliluonnolliselta näyttävä on luonnollista. Miten paljon teeskentelyä ja huijausta mahtaa karismaattisuuteen oikeastaan kuulua?

[karjalaisenkyösti]

Miten paljon teeskentelyä ja huijausta mahtaa karismaattisuuteen oikeastaan kuulua?

Varmaan vaatii oman armolahjansa, josta Paavalikin puhuu, jotta tuohon voisi varman vastauksen antaa.

[Pena]

Varmaan vaatii oman armolahjansa, josta Paavalikin puhuu, jotta tuohon voisi varman vastauksen antaa.

En oikeastaan kaipaakaan tähän vastausta. Toivoisin vain, että monet pohtisivat tätä kysymystä karismaattisuutta kohdatessaan.

[karjalaisenkyösti]

Toivoisin vain, että monet pohtisivat tätä kysymystä karismaattisuutta kohdatessaan.

Yhtä tärkeää lienee myös pohtia samaa kysymystä, kun kohtaa karismaattisuuden puuttumista.
Karismaattisuus tai sen puuttuminen voivat molemmat olla epäterveeseen elämään johtavia seikkoja.
Ei kait kaikki voi olla kohdallaan, jos yhtään Paavalin mainitsemaa armolahjaa ei ole seurakunnassa toiminnassa.

Ihmisellä on valtava taipumus mustavalkoisuuteen:
 - Vastustaa kutakuinkin kaikkea karsimaattisuutta
 - Vastustaa kutakuinkin kaikkea, josta puuttuu karismaattisuus

Ihminen on myös perso arvostelemaan asioita muotoseikkojen mukaan:
Metelissä viihtyvä kristitty tuomitsee hiljaisemmissa kuvioissa viihtyvän kristityn harhassa olevaksi, koska meteliä ei ole tarpeeksi.
Hiljaisuudessa viihtyvä kristitty tuomitsee metelissä viihtyvän kristityn harhautuneeksi, koska kristillisyyteen hänen mielestään kuuluu korvien kuultava hiljaisuus.

Peräänkuuluttaisin tervettä ja harvinaiseksi käynyttä maalaisjärkeä näissä asioissa, jotta ei kompastuttaisi tyyleihin ja tapoihin, vaan löydettäisiin asioiden ytimiä.

Minä väitän, että Jumalan pelko on äärimmäisen harvinaista ns. karismaatikoiden ja ns. antikarismaatikoiden keskuudessa, yhtä harvinaista, kuin niilläkin, jotka ovat näiden äärilaitojen välillä. Jumalan pelko ei korreloi karismaattisuuden määrän tai sen puutteen kanssa.
Karismaattisuus tai sen puuttuminen ei ole ongelma. Kun Jumalan pelko puuttuu, se sitten oirehtii kaikenlaisena eri muotomenojen vastustamisina niin, että ydin hämärtyy. Ongelmana on Jumalan pelon puuttuminen. Kaiken maailman epäjumalat ovat vallanneet sijaa Jumalan pelolta.

[Riitta-mummi]

Mitä eroa on luonnolla ja yliluonnolla?

Sen mukaan mitä olen oppinut Jumalasta luojana ja ihmisestä luotuna, ajattelen, että
luonnollinen on ihmisen, luodun , aikaansaamaa toimintaa.
Jumala, Korkein kaikkeus, toimii yliluonnollisella ( meidän näkemyksemme mukaan ) tavalla. Yliluonnollinen on siis Jumalasta, mutta Perkele osaa matkia.