Kirjoittaja Aihe: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku  (Luettu 31861 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15716
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #15 : 08.12.16 - klo:16:24 »
Minusta aidointa karismaattisuutta edustavat nämä Hengen lahjat: "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä." Niiden yhteydessä ei tarvita tunnelman kohottamista ja hurmosta.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1341
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #16 : 08.12.16 - klo:23:22 »
Eikö Jumalan pelko ole sitä että ollaan aralla omallatunnolla ja nöyränä Jumalan edessä, ja se taas taitaa olla harvinaista tänä päivänä.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3324
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #17 : 08.12.16 - klo:23:31 »
Hengen hedelmä taitaa olla eri asia, kuin nuo Paavalin tässä luvussa luettelemat lahjat, mutta Hengen hedelmä yhdistettynä Paavalin kuvaamiin lahjoihin olisi niiden lahjojen oikeaa käyttöä.

Tuo Hengen hedelmäki taitaa olla sellainen hedelmä, että ei se tämän puoleisessa kovin yleinen hedelmä ole.
Hengen hedelmää voi kyllä itsekukin matkia ja harjaannuttaa itsessään niitä ominaisuuksia, riippumatta uskomusmaailmasta.
Raamattu kehoittaa harjoittamaan näitä hyviä ominaisuuksia.
Kuinka sitten erottaa aidon Hengen hedelmän epäaidosta, en tiedä. Liekö se yleensä edes tarpeen.
Jos joku toimii rakkaudellisesti jotakuta toista kohtaan, esim. auttaa hädässä olevaa, ei ainakaan tuon hädässä olevan kannalta taida yleensäkään olla merkitystä sillä, että oliko kyseessä aito Hengen hedelmä vaiko ei.


Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3324
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #18 : 08.12.16 - klo:23:46 »
Eikö Jumalan pelko ole sitä että ollaan aralla omallatunnolla ja nöyränä Jumalan edessä, ja se taas taitaa olla harvinaista tänä päivänä.

Varmaan sitä voisi kuvailla näin. Kuulostaa ainakin uskottavalta.

Joku voi kuvitella, että saivartelen, mutta siitä huolimatta pohdin tällaisia asioita:
Sitä siis pohdin, että mitä on "arka omatunto" ja "nöyryys Jumalan edessä".
Onko neuroottinen omatunto, joka syyttää ihmistä jokaisesta naarmusta arka omatunto?
Ehkä joissain tapauksissa, ehkä ei.
Tuo nöyryys Jumalan edessä tuntuu vaikealta, Jumala kun näkee kaikki taka-ajatukset ja syvimmätkin motiivit.

Voisiko Jumalan pelossa olla yhtenä elementtinä se, että pelkää joutuvansa Jumalan tuomioiden alle?
Evankeliumi toisi tähän pelkoon oman tärkeän sävynsä, eli että ihminen toisaalta tärisee pelosta, mutta kokee tietynlaista turvallisuutta ja omaa jonkinlaisen toivon ja näinollen tuo pelko ei ole toivotonta tai tuhoavaa pelkoa.

Jumalan pelon kattava määritteleminen lienee haasteellista, koska luultavasti olemme sen kadottaneet ties kuinka kauan sitten. En muista, olenko koskaan kuunnellut luentoa, joka keskittyy tuohon aiheeseen.

Viime aikoina vasta olen tätä asiaa alkanut pohtimaan, ja tällä hetkellä pidän hyvin mahdollisena sitä, että kyseessä on oikeasti pelko, kuitenkin evankeliumista johtuen ei sellainen, joka tuo toivottomuutta tai tuhoaa ihmistä. Ja siihen liittyy jotenkin arka omatunto ja nöyryys, jonka voisi ymmärtää tosiasioiden hyväksymisenä omassa itsessä ilman puutteiden ja syntien kaunistelemista tai pois selittämistä.
« Viimeksi muokattu: 08.12.16 - klo:23:51 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1341
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #19 : 08.12.16 - klo:23:54 »
Jumalan pelon määritteleminen on vaikeaa eikä ole varmaan meidän asia, kuin omalla kohdallamme,jos siinäkään. Emmehän voi bluffata. Ehkä on tärkeää muistaa että: ARMO RIITTÄÄ.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3324
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #20 : 08.12.16 - klo:23:58 »
Jumalan pelko taasen johtanee Herran nimen avuksi huutamiseen.
Alkuseurakunta tunnettiin siitä, että se huusi avuksi Herran nimeä.
Miten se Herran nimen avuksi huutaminen tarkkaan ottaen ilmeni alkuseurakunnassa, ei ole minulle vielä selvinnyt.
Toistettiinko jatkuvasti jotain rukousta, vai toistettiinko sitä aina silloin tällöin, .....?
Onko ruokuksen "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä" jatkuva toistaminen Herran nimen avuksi huutamista?

Liekö tämäkin asia suurelta osalta kristikuntaa unohtunut niin, että siihen ei osata ottaa kantaa.
Serkkuni on saarnaaja. Pyysin häntä selvittämään sitä asiaa ja kyselemään saarnaajatuttaviltaan, että kuinka tämä ymmärrettiin alkuseurakunnan aikana.
Hän lupasi selvittää tätä asiaa. Ei hänkään siihen suoralta kädeltä mitään vastannut.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19614
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #21 : 09.12.16 - klo:00:01 »
Luin juuri psalmissa 136 jatkuvaa toistoa.
Myös kai ortodoksien liturgiassa ja rukouksissa toistoa.
Minusta se kuulostaa ja tuntuu hyvältä, auttaa jotenkin hiljentymään ja keskittymään,
näin koen.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3324
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #22 : 09.12.16 - klo:00:03 »
Jumalan pelon määritteleminen on vaikeaa eikä ole varmaan meidän asia, kuin omalla kohdallamme

Olen tietyltä osin sen verran raadollinen ihminen, että ainakin tuon asian taitaisin onnistua täyttämään.
Asia kiinnostaa minua ja sen verran syntinen olen, että en kovin voimakasta surua koe, jos muut eivät tätä totuutta löydä.
Riittää, kun itse sen löytäisin. Muut sitten tulkoot toimeen, niin kuin parhaaksi näkevät.
Tietysti toivoisin, että ainakin sukulaiseni ja lähimmät tuttavani voisivat myös tuon löytää.
Toki jonkinlaista surua koen siitä, että Jumalan pelko on harvinaista.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4386
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #23 : 09.12.16 - klo:00:03 »

   Luonto on luonteenomaista. Luonteenmukainen on ymmärrettävää, koska se niveltyy omaan kehityshistoriaan. Yliluonnollinen sitävastoin on tuonpuoleista. Se ei ole ymmärrettävissä kokemusteni avulla. Se ei integroidu, vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se on Jumalan Tahto, ja Hän on salattu, meidän ymmärryksemme tavoittamattomissa.

Luontoko sinusta sitten ei ole Jumalan tahto?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19614
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #24 : 09.12.16 - klo:00:04 »
Ja pääsiäisen yömessussa kun lähdetään kirkosta, toistetaan lyhyttä virttä tai laulua...
toki pitäisi muistaa sanat tähän...

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4386
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #25 : 09.12.16 - klo:00:11 »
Alkuseurakunta tunnettiin siitä, että se huusi avuksi Herran nimeä.

Onko sinulla tähän antaa lähdettä?

Minä en kyllä tiedä, miksi alkuseurakuntaa jäljitellä pitäisi. Kun eihän niin muissakaan kohdin tehdä (siis muissa kuin tuo huutaminen, jos se on totta). Paitsi että yhtä erimielisiä ja pihalla varmaan ollaan nyt kuin alkuseurakunnan aikaan. Mutta omaisuus ei ole yhteinen, ym.

"Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväikössä; kukaan muu ei rohjennut liittyä heidän seuraansa."
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3324
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #26 : 09.12.16 - klo:00:18 »
Onko sinulla tähän antaa lähdettä?

Minä en kyllä tiedä, miksi alkuseurakuntaa jäljitellä pitäisi.

Jos asia kiinnostaa, niin lue Apostolien teot. Siellä on useita viittauksia tähän.
Alkuseurakunta luultavasti jäljitteli VT;tä, koska siellä puhutaan paljon Herran nimen avuksi huutamisesta.

Ihmisellä on vapaus olla jäljittelemättä alkuseurakuntaa tässä asiassa, jos kokee oikeaksi olla jäljittelemättä.


Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1341
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #27 : 09.12.16 - klo:00:25 »
Uskon että Jumala katsoo meidän parhaaksi, jos joku skitsoileekin, mutta on vilpitön, niin ei Hän väärin tuomitse. Ehkä tässä korostuu liiaksi tämä tuomitseminen, oikeammin olisi varmaan puhua armahtamisesta.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4386
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #28 : 09.12.16 - klo:00:37 »
Jos asia kiinnostaa, niin lue Apostolien teot. Siellä on useita viittauksia tähän.
Alkuseurakunta luultavasti jäljitteli VT;tä, koska siellä puhutaan paljon Herran nimen avuksi huutamisesta.

Ihmisellä on vapaus olla jäljittelemättä alkuseurakuntaa tässä asiassa, jos kokee oikeaksi olla jäljittelemättä.

Sieltä juuri koetan etsiä. Äkkiä en löytänyt muuta kuin sen Paavalin kääntymys -kohdan (sekä alkuperäinen kertomus että se, mitä Paavali puhuu asiasta myöhemmin), mutta en siitäkään mainintaa, että seurakunta olisi tunnettu tästä avuksi huutamisesta. Siksi kysyinkin.

Minusta olisi jotenkin johdonmukaisempaa joko jäljitellä kaikessa tai sitten ei missään. (Jälkimmäisellä en tarkoita, että koettaisi tehdä kaikessa tasan toisin.)
« Viimeksi muokattu: 09.12.16 - klo:00:49 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15716
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 12. luku
« Vastaus #29 : 09.12.16 - klo:07:19 »
Ja pääsiäisen yömessussa kun lähdetään kirkosta, toistetaan lyhyttä virttä tai laulua...
toki pitäisi muistaa sanat tähän...

Tarkoitatko ortodoksien ristisaattoa? Siihen kuuluu tuttu tropari: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.