Tänään neiti 12-v on herennyt kunnolla murrosikäiseksi. Huutaa, tömistää, paiskoo ovia, näyttelee käsimerkkejä, ärsyyntyy kaikesta, heittelee tavaroita ympäriinsä, piilottelee toisten tavaroita. Huomenna näet on ranskankoe. Olinkin jo kesän aikana ehtinyt unohtaa, miten "mukavia" ovatkaan illat ennen jotain koetta. Sen verran tunnen tapausta, että on vain annettava rauhoittua itsekseen, sitten voi puhua asiasta. Mutta kun tuntuu, ettei ymmärrä mennä rauhoittumaan vaan etsimällä etsii lisää kiukun aihetta.
Itse minun olisi pitänyt valmistella töihin yksi juttu, mutta sabotööri meuhkasi sen verran, etten jaksa enää kalvojen väsäämiseen keskittyä. Hyvä, että sain laskut maksettua.