Siiliyhdistyksen jäsenyys on tuottanut huikeasti iloa, mutta tietty siilit niinikään. Ujo nuori poikkeaa illastamassa siinä kahdeksan tienoossa mikäli on katettu, ellei ole se lähtee pois ja hiipii suojaan kun tarjoillaan toista lautasellista. Toiset vain kääntävät pään poispäin.
Suurin riemun aihe on kaksi, äänekästä tuhinaa pitävä herrayksilö ja ilmeisen tiine tyttö, ja kun vilkaisin isäni nikkaroimaa horrostuspesää valmiina suururakkaan se osoittautui puhtoiseksi. Ihmettelinkin mistä nuhruista sammalta satelee terassilleni. Se lienee siistitty ilosta perhetapahtumaa varten, ainakin niin toivon. Ihmisten kyhäilyt kelpaavat juuri poikaspesiksi ja tietysti pöiväunipesiksi.
Enhän minä mihinkään tästä voi lähteä. Yläkerran uudi naapuri lupasi jo pitää näistä huolta mutta kun jaeltiin se ajoittain jaeltava lintu- oravaruokkimiskielto hän tuli ihan hädissään selittämään
Hän ei uskalla koska ei tiedä mitä ihmiset siitä sanoisivat.
Olin aika yllättynyt.
Jos ei uskalla koska pelkää saavansa jonkin taudin niin tajuaisin, siitähän varoiteltiin. Lintu ja orava ja kun on nähty se rotta. Mutta siili syö siististi ja nopeasti ja sen jälkeen lautanen viedään pois. Eikä rottaa ole nähty aikakausiin. Mihin lie hävisi. Se rotta siinä nimittäin oli pointti, kun se tulee ja levittää ties mitä.
Mutta siis pelätä ihmisten sanomisia. Kun niiltä on tässä talossa maailman yksinkertaisinta välttyä. Minua inhottavat joskus puheet ja etenkin juorut tai perättömät syytöksrt ja silloin hankkiudun tieheni, mutta ihmiset Helsingissä..... Mitä ne sanoo. En usko että ainakaan minusta mitään.
Siilille on surullisen vaikea selittää että Teerenpelin terassi suljetaan viikoksi. Yhdistyksestä joku tietomies kirjoitti että lämmin kevät ja runsas hyönteismäärä, relax. Heinäkuun alku on sitten seuraavan sesongin aikaa.
