Kyllä tuo iilukka on ihmeellinen! Kun oli kohtausilta, otin sen kumminkin syliin tavan mukaan, pahin oli ohi ja kädet aivan vakaat. Siili tarttuu puseroon ja puree sitä lujasti. Sen jälkeen se juoksi olkapäälleni ja näykki korvaa, jo niin että sen tunsi auts, vaikka jos siili puree puremalla, niin lähtee palanen korvaa mukanaan... Ja vielä näykkäsi sormea, ja se jäi todella ihmeellisesti katselemaan vaikka yleensä sen ilmoitettua tuh, mikä on tavanomainen ruokatuh, se painelee puuhiinsa. Se tuijottaa ja tuijottaa ja minä tuojotan takaisin. Se saattaa aistia kohtauksen myös ennalta, eli toimia hälyttimenä.
Tänään sureksin sisaren perheenjäsentä, röpökissa Rölliä joka kuoli syöpään. Toinen kissoista etsii ilmeisesti Rölliä koska esimerkiksi hakeutuu saunanlauteiden alle, jossa Röpö viihtyi, Leonardo ei ikinä. Uusi perheenjäsen noudettiin koska asia oli sovittu, Oliver eli kotoisesti Olli kolli. Leksa tuijottaa Ollia ja seuraa siskoa ja vaikuttaa syyttävältä.
No siili ei ole pitkäikäinen ja laulusessiossa alkoi itkettää, kauhistusta, Herra Hugolla on samassa hetkessä piikit pystyssä.
. Herra Hugo tahtoo tasaisen iloisen yhteisen hetken mutta se todella tahtoo sen, ei edes syö ellei lauleta. Kipeällä kurkulla ihan hirveää mutta nopeasti antibiootti alkoi tehota.
