Eläimet 9

[Riitta-mummi]

Saukko on oleillut täällä Vesijärveen joka vuosi avautuvan Polttimon sulan laitamilla.
Lutra lutra on sille oiva nimi, lutrailee vesissä.

Meidän oma eläimemme, Bourbonnaisen seisoja Themis, oli aamuyöllä klo 4 virkkuna
ja minunkin täytyi sitten olla. Se ulkoili Kankkosen pihassa. Tarpeet se teki sentään omaan pihaan. Jäätiköille se ei mene, joten valinnanmahdollisuuksia ei ollut paljon.
Ilmeisesti se oli herännyt supikoiran hajuun. Puoli tuntia siinä ainakin kului. Otimme sen takaisin nukkumalla yli seitsemään.

Supikoira nukkuu talviunta, mutta heräilee kun on leutoa. Nyt on.

[Leena]

Herra Hugo on oppinut vastaamaan kun kysyn missä pikku iilukka tai muuta. Viimeistään kun sanon, Hugo sano tuh!

Se on kätevää nyt koska tiedän missä se seikkailee. 

[Leena]

Herra Hugo on niinikään omaksunut hämmästyttävän tavan.

Se koputtaa ollessaan tyytymätön.
Taas kerran kiikutellessani ihmettelin mistä tuo voi kuulua. Ovelta? Naapurista, siis yläkerrasta?
Ei vain kuulu!
Se kuuluu Villa Hugosta! 

Menen tarkastamaan tilannetta. Kyllä vain, hereillä ollaan.
Olin asettanut lämpöpullon väärin, ensinnä eri tavoin kuin yleensä eli Herra Hugon kyhäämän majan kylkeen pitkittäin.
Sen tulee seistä pystyasennossa jotta Hugelo saa aseteltua peitteensä vapaasti sopivan etäisyyden päähän. Se on alkuun kiistatta kuuma.

Korjaan tilanteen, tarjoan lohturaksuja ja koetan laulaa uniuniuna.
 Siili tyyntyy.

[Leena]

oi siili!  Menen tervehdykselle ja kuulen, tyytymätön tutuh! Uh! kuuluu vaikka on jo pyöräkin paikallaan. Siili, tuo ahmatiksi nimetty, saa kämmeneltä tarjottuna raksuja. Se ei huoli niistä.
-uhuhuh! Huhuh! Tuh.... Uhtuttuhuhuh!
- otttaako Leenan murukulta matosia?
- Uhuh!

Siili, tuo ahmatiksi nimetty ei syö.

Pahastunut sävy on kiistaton.
- Tuleeko Hugeloinen yliin?
Hugeloinen tarkoittaa juuri sitä!

Hugeloinen poikkesi sylissä, mutta perin varhain!

Nyt se rientäen kiiruhtaa ja yhtyy innokkaasti lauluun. Se kiistatta laulaa myös. Viisi-kohdeksan tai jotain, koska välille improvisoimme lisää.

Hugo paras siili on, Kuka keksi  siilin,  Minust oli, kuin olis me soudeltu, Siili pieni paras muru, Äiti lasta tuudittaa.... Kerran siili lahjaks saat nää kairain kultamaat.

Siili on. Siis siilissä on jotakin.     

[öppiäinen]

Kaveri on joutunut sairaalaan, joten ryhdyn muutamaksi päivää kissanhoitajaksi. En ehkä siirrä kissaa tänne, mutta käyn sitä kerran - pari päivässä katsomassa, siivoan hiekkalaatikon, täytän ruoka- ja juomakupin, ja jonkin aikaa seurustelen.

[1944]

Minusta on hienoa, että pidämme eläimiä ja niiden edesottamuksia seuraamme ja niistä tykkäämme.

[Riitta-mummi]

Raamattukin opettaa; Pitäkää huolta luoduistani ( vanhan käännöksen mukaan )

Olen yrittänyt, ja saanut niiltä vastineena iloa ja hellyyttäkin. Puhumattakaan maidosta, lihasta,nahasta, turkiksista, villasta, höyhenistä. Niiden elämän seuraaminen on hauskaa ja opettavaista, kuten monista tv:n luonto-ohjelmista on
huomattu.

Just äsken mietin kuinka hiljainen meidänkin aamiaisen vietto olisi jos me kaksi vanhaa kahvikuppiemme ääressä vain nuokkuisimme. Nyt Themis istuu pöydän päädyn
viereen sille vartavasten asetetulla matolla ja pitää huolen seurustelun
sakramentista. Lisänä on hellät koskettelut .

[1944]

^
Näinhän se on. Odottelen, että olisin vanhempi ja vähiin mennyt, niin koiran kaveriksemme otan. Siis ettemme Hymerillä Iberian niemimaan retkiä enää kykene tekemään.

[Leena]

Nyt muistutan jälleen sulaweden aikaan pulaan ja kylmyyteen joutuneista eurooppasiileistämme. Jos kohtaatte tsi koiranne kohtaa sellaisen harhailemassa korjatkaa talteen. Se ei ole luonnonsuojelurike. Lähettäkää vaikka yksityisviesti, mikäli ette pysty huolehtimaan/ siili kiikarissa-  sivuston kautta löydä helposti hoitajaa. Yleensä halukas löytyy. Heillä usein on esimerkiksi sauna josta he luopuvat siilin hyväksi.

Tulen omakustanteisesti hakemaan, poikkeutan siilieläinlääkärillä jollainen täällä on, lihotan ja katsotaan josko sen saisi jatkamasn horrostamista. Ellei enää, hoitelen kevääseen ja kehitän jotain.

[Leena]

Hugo ressu, kyseenalainen hoitajansa oli tarjonnut vitamiiniherkkuvesikuppia unimahyllylle jossa se kaatui. Eikä nuorsiilini mahdu edes siirtymään pyörään, voi, se seisoo piikit tanassa juuttuneena rakosessa. Jos jokin on mahdoton missio niin mahduttaa juoksupyörä hyllylle jolla eurooppasiilin mittoihin venähtänyt kääpiösiili haluaa niinikään nukkua. Kun siili tahtoo niin siili tahtoo.
Onneksi oli vastapestyjä fleecekappaleita joita tarjota, lohduttelin Hugeloisen, autoin pyörään ja jäin kehumaan sen suunnattoman hienoa juoksutyyliä ja Hugo leppyi.

Kuulin uutisia kaksossisarestaan, on kolmannes Herra Hugon koosta.

Miksi eläimemme kasvavat jäteiksi ihmetteli sisar. Normaalikeskimittaiseen rotuun arvioiduista koirista kehkeytyi suurkoiria kissoista XXL ja marsut. Kuinka saattaa marsu kasvaa kissaan kokoon ja sitten siiliäinen, joka rakastaa kaappiaan, tämä on vielä kääpiösiilimitoille suurvitriini? 

Täytynee mennä jollekin puutyökurssille ja rakentaa XXL vitriini. Herra Hugo juuttuu Villa Hugossa jota niin ihailimme  ihan kohta kiinni ja se on kasvava poika!

[Rajan poika]

Näin kirjastoreissulla saukon, nousi välillä jäälle ja välillä sukelsi veteen. Varikset sitä härnäsi. 

[1944]

Vielä 5-6 vuotta sitten pidin joen varressa ja Mustamaan sillan alla minkeille rautoja, conibear, sellaisessa lautatorvessa, että pyöreä aukko sisään oli noin viisi senttiä. Lopetin metsästyksen, kun havaitsin, että saukko oli jokeen palannut. Alkoi tuntua siltä, että jos myöhäissyksyllä poikaset ovat vielä niin pieniä, että reiästä mahtuvat rautoihin. Ohjeessa on, että 7 cm aukko on saukolle vielä turvallisen pieni.

[Leena]

Kaipaan oraviani, Ottoa Onnia ja Oswaldia jonka kohtalo hännättömänä saattoi olla karu. Otto poikkesikin. Kesä toisaalta oli hurja kun niitä lappoi sisälle. Nokosilta herään ja orava rauhallisesti aterioi, ei muuten mitään mutta ne pähkinät ajattelin syödä sillä kertaa itse. Orava tyynenä pistelee niitä poskeensa, mutta näky kyllä oli naurun arvoinen:  Mitäs me nyt tehdään?  Jatkui vähän malliin että sinusta en kuule tiedä mutta minä syön tämän pähkinän tässä nyt. 

Talven pakkaspäivinä ne poikkesivat kuin milläkin luukulla kurottautumassa vatsa ikkunaa vasten kun luukusta sai pähkinää. Helsingissä on oravankin elämä haasteellista, mutta missä ne ovat nyt?
Keskuspuistossa? Siis metässä?

[öppiäinen]

Joku siivekäs hyönteinen on herännyt asunnossani henkiin. Sen verran levottomasti lenteli lampun ympärillä, etten pysty tunnistamaan. Jokin koisa tms. Ei kuitenkaan koi, joita taannoin jouduin hävittämään.

[Leena]

Yleensä siili nukkuu unipesässä vaan Herra Hugo ri, ja se on tapsuttanut innokkaasti. Katsiun mitä kummaa. No, hyllyn päällyste saa kyytiä h,. Ehkä se elää  luontoelämää, on kaiveleva siili.