Eilen illalla ennätti siili terassille ennen kuin ruokalautanen oli paikalla. Se pyöritteli maapähkinää ja nuuskutti tälle uudelle ateriamuodolle, sinänsä siilille mieluisalle mutta vain murskattuna sillä kokonainen pähkinä saa siilin tukehtumaan. Kiidätin ateriavadin, johon Samueli ryhtyi ja sillä välin pähkinät katosivat sen siiliulottuvuudesta. Arka se on, kun yritin sujauttaa toista lautasellista taitse se oli jo piilossa mutta häivyttyäni palasi. Puskasiiliastia oli jälleen huolellisemmin puhdistettu mutta joku on löytänyt tiensä tänne joten tarjoilu molempiin jatkuu. Puska-astia pysyy pikku kuopassa hyvin paikallaan.
Siiliateriavati kaipaa reunat sillä siili nojaa mielellään niihin etukäpälillään. Vanhaa paistinpannua suositellaan. Se myös pysyy napakasti paikallaan.
Oravista on kehittynyt kiiltäväkarvaisia, kirkassilmäisiä ja loistavan lahjakkaita. Onni näyttää koko ajan hymyilevän, Otto on arempi ja sillä on yhä tuuheutumaton ruotomainen häntä, niillä on nämä nimet koska on nopeaa huutaa, Onni ja Otto, heti ulos, jos ne juoksentelevat sisälle, niillä on se tapa ja minulla tapana pitää oveni kesällä auki... Oswaldia koetan lihottaa piilosta kello viiden pähkinöillä mutta epäilen että nämä hännälliset syövät veljen aterian. Se on ikävää, Oswaldilla ei ole häntää ja se ehkä talvella tarvitsee avustusta ja haluaisin saada voitettua luottamuksensa, toisista yritin siepata kuvia.