Eläimet 7

[Leena]

Tämä olisi kuulunut päiväkirjoihin  . En tiennyt ennakolta  .

[öppiäinen]

Ne parkuivat kumpikin ja mitä luin niin puuha tuntuu käsittämättömän vastentahtoiselta jopa kiima-aikaan mutta lienee tätä ihmisen eläinälynpuutetta.

No jaa, kerrankos se on ihmiskunnassakin niin, että urospuolisella olisi kovasti halu päällä, mutta naaras ei kiinnostu lainkaan, nakkelee vain niskojaan.

Parkuvan olen kuullut vain siilinpoikasen, tai ehkä se oli pikemmin kirkumista, kuin mikäkin papukaijan ja sirkkelin risteytys. Tai jotain kimeää säksätystä. Ihmettelin ääntä edellisen asuntoni pihalla aikani, kunnes äkkäsin että siileistä se pääsee. Oli emo ja oliko peräti viisi poikasta, pitivät sillä tavoin kai yhteyttä, kun poikaset jo harjoittelivat itsenäisyyttä pidemmillä kävelyretkillä. (Valitettavasti löysin parin päivän päästä kolme kuollutta pikkusiiliä puistonurmikolta; lienevät olleet niitä samoja. Yöllä kävin hautaamassa. Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisiko tuolla tavoin kuolleena löytyneistä rauhoitetuista eläimistä pitänyt ilmoittaa jonnekin, ja/tai postittaa vaikka omaan laskuun Eviraan tutkittavaksi. Olivat ulkoisesti vahingoittumattoman näköisiä, selällään ja suut auki. Jokin ärhäkkä tauti, vai olisivatko myrkkyä saaneet?)

Tämän takia asuisin halusta maalla ja seurailisin eläinten puuhia.

Kaupungissa näkee joitakin eläimiä paremmin kuin maalla. Vaikka nyt siilejä juuri. On lajeja, jotka hyötyvät ihmisten tekemisistä.

[Leena]

Tämä pitää paikkansa ainakin mitä stadiin tulee verrattuna kotikaupunkiin.
Toisaalta siellä riistansuojelusaarella  näkee hiiriä... myyriä ja siilejä ja kettuja ja hirviä ja on kuultu muutama susi. Tosin vain pahoina metsäpalokesinä, tulevat rajaloikkareina.

Sisar kertoi kuinka kuuli jatkuvaa naputusta ja koputusta talon alta ja intti että joku eläin siellä on. Lopulta sai miehen kiskomaan jonkin ritilän irti ja ulos hoippui pieni siili. Se oli jossakin remontin vaiheessa eksynyt talon alle tai jäänyt loukkuun kun ristikkoa siirrettiin.

Siili ei pelännyt mitään, se päästi aivan lähelleen muttei jaksanut syödä. Kun suupieliin siveltiin kermaa se lipoi sen pois ja muutaman toiston jälkeen jaksoi jo omin toimin nauttia kermaa ja lopulta syödä suuuuuuuuren annoksen kissanruokaa jota talossa oli valmiiksi tarjota. Aterioituaan se oli muitta mutkitta painellut matkoihinsa.

Nälkäkuolema on julma eläimellekin. Joskus tänä kesänä olen miettinyt kuinka eläin pärjää, se takuulla kärsii lujasti, mitä se ajattelee ja kokee pienessä päässään? Sekin siili jatkoi koputtamista ties millä menetelmällä kunnes apu ehti paikalle.

[Leena]

Huh, kumpikohan säikähti pahemmin! Orava tömäytti säärelle kun loikoillin terassilla lukemassa. Taisin olla niin pitkään liikkumatta ja vaatetus ei juuri väriltään poikkea terassimatosta että väärinkäsitys oli ymmärrettävä tapaus.

Noh, minä pystyyn ja orava säntää ristikolle josta katseli hämmästyneenä maanjäristystä.

Se saapui kyllä takaisin pähkinälle ja vesiastialle. Muovisen ne ovat kaataneet kumoon tavoitellessaan juotavaa. Tuo on kyllä yhtäläisesti satunnaisia siilejä  sekä lintuja varten ja pestään päivittäin.

[Leena]

Varovasti saa liikkua terassilla, kun avasi portin ja sydämens metsäelukoil. Menin illalla katselemaan mistä syystä muutama tuikku ei syty, mutta peräännyin tuhahdusta ja kahahdusta, kovasti  anteeksipyydellen 

Mutta ateriavadit oli tarkkaan nuoltu ja raaputettu. Kermaa riittää pienempikin annos, mutta kattanen iltasella enemmän sekä puskaan että terassille. Oravat tömistivät tarmokkaasti sillä pähkinät on syöty. Olen siis ihan kierteessä näiden kanssa. Mutta hyviä kuvia ja videonpätkän nappasin tällä iPadilla Luomuksen sivuille.

Ei ole helppoa siilillä sadekesän jälkeen, vähäisesti näkee koppiksia ja madoista käy ankara kilpailu.

[Leena]

Varsinaisia veijareita nämä kaksi tervettä poikasta. Kun selkäns kääntää ne ovat sisällä ja hyppäävät  hilpeää polskaa. Huh! Tavoitteena on kyllä ota-hyvä-leenan-kädestä eli pähkinä ja pitkä video.

Siili vetoaa kyllä voimakkaasti, ei parempaa eläintä, toivon syvästi että terassipuutarha katsotaan horrostamisen arvoiseksi.

Tiettyyn kohtaan määrähetkelleen  katetaan hännättömän oravapojan pähkinät mutta niitä on vaikea korvamerkitä.

[Leena]

Siilien ateriavadit on tyhjennetty ja raaputettu tarkoin. Opiskelin tietoutta siilisivustolta. Nyt ei ruokintaa saa keskeyttää samoilla siilipaikoilla samaan siiliaikaan kunnes siili itse tietää horrostamishetken koittaneen marraskuussa.

Horrostusasuntoja esiteltiin, oli näyttävämpääkin maalattua, punamulta sopii siihen, mutta vaatimaton kelpaa. 40x40 cm minimi, ja torvimainen sisäänkäynti noin 20cm matala ja tuuletusraot karonrajaan. Huopakatto, mieluiten taitemallia jotta lumi ei kerry kuten tietää jokainen tasakattoisessa asuva. Sinänsä lunta saa tulla muttei painumaan läpi kosteutena. Hometta vältettävä.

Siili mieltyy erityisesti suurehkoon, vaahteramaiseen lehteen jota kootaan pesä sullomatta täyteen, jos tulee liikaa siili tosin viskelee itse turhat pois. Se siihen tekee itse pehmeän pesäpyörylän. Siili nukkuu yleensä yksin.

Kannustan jokaista jolla on mahdollisuus laatimaan horrostuspesää aion itsekin teettää vaarilla yhden ja ainakin tarjolle asettaa, Samueli ainakin on liian pieni tehdäksensä itse vielä kelvollista pesää. Näin siilin aterialla mutten jälleen voi taata että ruoka upposi juuri lihotettavan Samuelin kuonoon.

[Leena]

Eilen illalla ennätti siili terassille ennen kuin ruokalautanen oli paikalla. Se pyöritteli maapähkinää ja nuuskutti tälle uudelle ateriamuodolle, sinänsä siilille mieluisalle mutta vain murskattuna sillä kokonainen pähkinä saa siilin tukehtumaan. Kiidätin ateriavadin, johon Samueli ryhtyi ja sillä välin pähkinät katosivat sen siiliulottuvuudesta. Arka se on, kun yritin sujauttaa toista lautasellista taitse se oli jo piilossa mutta häivyttyäni palasi. Puskasiiliastia oli jälleen huolellisemmin puhdistettu mutta joku on löytänyt tiensä tänne joten tarjoilu molempiin jatkuu. Puska-astia pysyy pikku kuopassa hyvin paikallaan.

Siiliateriavati kaipaa reunat sillä siili nojaa mielellään niihin etukäpälillään. Vanhaa paistinpannua suositellaan. Se myös pysyy napakasti paikallaan.

Oravista on kehittynyt kiiltäväkarvaisia, kirkassilmäisiä ja loistavan lahjakkaita. Onni näyttää koko ajan hymyilevän, Otto on arempi ja sillä on yhä tuuheutumaton ruotomainen häntä, niillä on nämä nimet koska on nopeaa huutaa, Onni ja Otto, heti ulos, jos ne juoksentelevat sisälle, niillä on se tapa ja minulla tapana pitää oveni kesällä auki...   Oswaldia koetan lihottaa piilosta kello viiden pähkinöillä mutta epäilen että nämä hännälliset syövät veljen aterian. Se on ikävää, Oswaldilla ei ole häntää ja se ehkä talvella tarvitsee avustusta ja haluaisin saada voitettua luottamuksensa, toisista yritin siepata kuvia.

[Leena]

Heräsin yöllä kiivaaseen rapinaan  terassimatolla joka siis on kuramatto. Kova puhinakin ja mietin nousta katsomaan mutta en jaksanut kiskoa itseäni vuoteesta. Vähän se nyt harmittaa. Mikä teko mikä meno mikä lento?  .  Sitä kesti kestämistään.

Vaari soitti ja tarkensi horrostuspesäohjeet. Onhan hän nikkarointi monta koira-asumustakin. Ensimmäinen jäi pihan koristeeksi sillä koira, silloinen, vain vilkaisi ja käänsi ylenkatseellisesti päätään.

Saattaa tietenkin tapahtua että horrostuskoti ihmisterassilla ei vastaa siiliunelmaa talvikodista mutta me yritämme. On siis tarjolla lämmin, rauhallinen ja turvallinen, uusi ja hyvin kalustettu hyvältä horrostusalueelta, hyvästä siilikaupunginosasta talviasunto. Neliöitä säädetty määrä. Sisäänmenotunneli riittävän pitkä. Siilille miellyttävää lehteä riittämiin. Taitekatto.

[Leena]

Sisar soitti, lankomies korjasi haitariansa autotallissa kun sisälle syöksyi siili tuhatta ja sataa. Havaitessaan ihmisen se käpertyi palloksi ja piti suurta tuhinaa ja puhinaa, ja syöksyi edelleen tavaroiden joukkoon jossa parkui.

Se oli juuttunut paetessaan hassusti niin että eivät jalkansa ylettyneet maahan eikä muu auttanut kuin noutaa rukkaset ja siinä kumpikin yhdessä nostamaan vihaista ja kiihtynyttä siiliä pinteestä. Ei kelvannut ateria se lähti kiitämään.

Arvelen kyseessä olleen siilikahakan. 

[seppos]

On erikoinen olo. On aivan peilityyni, ei tuule hitustakaan. On muuten hiljaista, mutta joku haukka kirkuu pohjoisen puolella. Vesi ei liiku muusta syystä kuin siitä, että kalat käy pinnassa. Kaikki kärpäset ovat heränneet talviunilta, mutta ovat jotenkin vedottomia ja niitä on helppo napsia kärpäslätkällä. Kun niitä ei kylmyyden vuoksi ollut alkukesästä, niin nyt lämpö on yllättänyt ne ja ne ovat selvästi nousseet väärällä jalalla. Päästäinen sentään meni saunasta rantaan polun poikki, mutta ei metelöinnyt mennessään. Aurinko on pilvessä ja jotain sinisiä raitoja näkyy taivaalla.

[Leena]

On erikoinen olo. On aivan peilityyni, ei tuule hitustakaan. On muuten hiljaista, mutta joku haukka kirkuu pohjoisen puolella. Vesi ei liiku muusta syystä kuin siitä, että kalat käy pinnassa. Kaikki kärpäset ovat heränneet talviunilta, mutta ovat jotenkin vedottomia ja niitä on helppo napsia kärpäslätkällä. Kun niitä ei kylmyyden vuoksi ollut alkukesästä, niin nyt lämpö on yllättänyt ne ja ne ovat selvästi nousseet väärällä jalalla. Päästäinen sentään meni saunasta rantaan polun poikki, mutta ei metelöinnyt mennessään. Aurinko on pilvessä ja jotain sinisiä raitoja näkyy taivaalla.

Täälläkin on havaintoja vetelistä kärpäsistä joilla ei ole selkeää käsitystä kärpäsolevaisuudesta.
Istun ovella katselemassa terassivalaistusta, siilit on huollettu ja ajattelin seurata milloin terassisiili ilmestyy. Arvelen terassikattausta lähtökohtaisesti ongelmalliseksi nyt kun on kaikki nuo led-tuikut. Muttei auta; niin pitkään kuin ateria nautitaan se myös katetaan. Siilihämmennys on hankala teko. Muutoin puskasiilikattaus olisi toiminut paremmin näkökulmani mukaan.

Sisar tekstasi siilikattauksen kelvanneet ja ateriavadin tyhjennetyksi. Veikkaamme samaa siiliä asialla kuin eilen poistui raivoissaan puhisten. On toista tarjota ruokaa säällisen matkan päästä kuin käydä nelikätisesti kimppuun, siilille kun on vaikeata selittää ettei se muuten pääse jaloilleen.

[seppos]

On erikoinen olo. On aivan peilityyni, ei tuule hitustakaan. On muuten hiljaista, mutta joku haukka kirkuu pohjoisen puolella. Vesi ei liiku muusta syystä kuin siitä, että kalat käy pinnassa. Kaikki kärpäset ovat heränneet talviunilta, mutta ovat jotenkin vedottomia ja niitä on helppo napsia kärpäslätkällä. Kun niitä ei kylmyyden vuoksi ollut alkukesästä, niin nyt lämpö on yllättänyt ne ja ne ovat selvästi nousseet väärällä jalalla. Päästäinen sentään meni saunasta rantaan polun poikki, mutta ei metelöinnyt mennessään. Aurinko on pilvessä ja jotain sinisiä raitoja näkyy taivaalla.

Tämä tyyneys jatkui useita tunteja ja sen rikkoi vain puolentusinan kuikan riehakas pulikointi. Ilmeisesti tämänvuotiset vielä lentokyvyttömät poikset olivat liittyneet joukkoon. Järven pinta peittyi paikoitellen ruskealla ohuella matolla. Kummastelin sitä ja soitin yliopistolle tutulle limnologille ja sieltä tuli vastaus. Kuollutta levää, joka nousee tähän aikaan pintaan ja kalat käyvät herkutelemassa sillä. Täysin vaaratonta.

[Leena]

Tämä tyyneys jatkui useita tunteja ja sen rikkoi vain puolentusinan kuikan riehakas pulikointi. Ilmeisesti tämänvuotiset vielä lentokyvyttömät poikset olivat liittyneet joukkoon. Järven pinta peittyi paikoitellen ruskealla ohuella matolla. Kummastelin sitä ja soitin yliopistolle tutulle limnologille ja sieltä tuli vastaus. Kuollutta levää, joka nousee tähän aikaan pintaan ja kalat käyvät herkutelemassa sillä. Täysin vaaratonta.

Muistan hyvin leväkauden Suomenlahden pohjukasta kun liikkui sinilevää. Sitä oli vaarallista mutta myös vaaratonta muotoa. Ei siihen silti mielellään itse mennyt sekaan, mutta käytiin siellä kavereitten kanssa aloittamassa musiikkisyksyä ja aina joku innostui kuullessaan ettei kyseessä ole lehmäntappolevä.

Ruskolevä onkin harmitonta.

Tällainen kolea kesä oli siitä tietysti hyvä ettei suosi sinilevää. Sitä en tiedä millainen pulssi saatiin Tanskan salmista raikkaampaa paremmin merivettä.

Koska jokainen varmasti kiihkeästi odottaa siiliuutisia    ne todella näin kun pidin itseäni valveilla. Jostakin syystä ne suosivat lasilautasta vastakkain asettuen. Sen jälkeen tapahtui kiertelyä ja kuljeksintaa ja menin nukkumaan. Muovivadilta tarjottu ateria oli yhtäkaikki kelvannut täydellisesti viime murenaan.

Olen totuttanut kiiliäiset hieman kalliille, niille maistuu parhaiten Latz liharavinto hyytelössä. Hyytelö on kyllä pilkottava näin kerran siilin kamppailevan pois liukuvan möykyn kanssa eli annos pienitään. Lisäksi ne mielellään syövät kissanmakkaraa.

[Leena]

Öiseen aikaan ennen oma terassini muuttuu mystiseksi metsäksi, täynnä outoja valoja ja varjoja, rapinaa ja liikettä. Vielä pari vuotta sitten istuskelin siellä erityisesti illoin mutta nyt on kuin se työntäisi minut pois tieltä, kuulen varoitustuhahduksen ja nytkin kurkistelen ovilasista siilien puuhia.

Kaikki alkoi pystytettyäni ritilät ja niihin ylen kiipeäväisiä kasveja, kuten clematikset ja nyt tuon villiviinin monena alkuna. Sitten nuo sinne tänne ripustellut aurinkolatauslamput luovat ihan oman tunnelmansa. Kummallista. En ihan näin ajatellut mutta puutarhat elävät!

Samuelisiili oli jo paikalla kun hätkähtäen totesin hyvä tavaton, mikä on aika! Se riensi piilosta aterian äärelle ja nautti rohkean neljänneksen suuresta vadillisesta. Se luullakseni yritti kiivetä huilimaan siihen kukkalaatikkoon joka ei oravien jäljiltä ole hyrskynmyrskyn mutta kaatoi parka muutaman istutusruukun ja säikähti. Se löysi kuitenkin rakoseen josta pujahtaa uudelleen ateriavadin äärelle ja sen ruokahalu on suuri.

Äsken kuului kahinaa ja sisälle lyllersi suurempi siili. Se ei suunnistanut ruoan äärelle joten en tiedä mitä se aikoo.

Mummolasta saapui tiedotus, soma pesä horrostusta suunnittelevalle siilille on valmiina. Tunnemme kiitollisuutta.