Siileistä olen oppinut paljon. Sen moni tietääkin että on erittäin vanha nisäkäs nimitetään eläväksi fossiiliksi.
Niillä ei ole reviiriä eikä säällistä perhe-elämää eikä sukusiteitä mutta ne vaeltelevat valtavia matkoja. Reipas urossiili saattaa koluta kahdeksan hehtaarin alueen haeskellen naaraita jos sattuu sille päälle, mutta niiden lemmenpuuhat vaikuttavat tosi vihaisilta. Naaras siis saattaa todella käyttäytyä hyökkäävästi ja pyrkiä puremaan ja ajaa kosijan tiehensä.
Se mietityttää yhä mitä näin. No voin ymmärtää että tulee häirityksi jos tullaan ehdottelemaan kesken syönnin mutta sitä en ymmärrä, että siilin vetäydyttyä toiseen päähän omalle lautaselliselleen tämä kookas tulee ja ajaa sen kokonaan pois. Siis todella. Ei rauhaa ennenkuin polo karkaa portista! Mutta kilpakosintojakaan niillä ei ole, ja ajanhetki varhainen joten saattoi tulla kiista ateriavadeista sillä suuren osan yötä siili kuljeskelee ruokaansa hakemassa, joka on todella pieninä palasina maailmalla, sillä siilin on saavutettava lähes kilon paino ennenkuin voi ryhtyä rauhassa horrostamaan.
Päivät ne nukkuvat. Ne tosin täällä nukkuessaan heräsivät jos vei aterian tarjolle. Siilihaukotus näytti hyvin somalta, kun nokka avautui ja paljasti pienen kielen ja kaksi pientä valkeaa hammasriviä. Jos siiliä on esim tutkimustarkoituksissa pidetty erillään siilielämästä ne omaksuvat erilaisen vuorokausirytmin eli ilmeisesti valo ja melatoniinierityksen vaste määrittää niitä siinä kuin lämpötilakin. Ne harrastivat horrostelua täällä kun säätila painui noin kymmeneen tosin välillä söivät.
Yö kuluu sitten pesää rakennellessa ja sitten poiketaan tytöille.
Sunnytys saattaa siilillä olla vaikea ja poikaset perätilassa, mutta ne suoriutuvat yleensä vaikka urakka voi kestää tunteja. Se hoitaa itse napanuoran puremalla poikki ja ravitsee poikaset. Tämä osa siilielämää tulee vielä tarkastaa. En muista nyt kantoaikaa enkä pesimäaikaa.
Kiintoisaa mutta siili todella viihtyy parhaiten aivan yksinään. Koska niitä on niukasti on nyt neuvottu niitä tukemaan elämäntaistelussa siis ruokkimaan ja antamaan mahdollinen apu horrostuspesään, jättämään esille oksia puukasoja yms sillä aliravittu siili kuolee tai ei jaksa tehdä itselleen pesää. Kanta on heikentynyt.
Se kiintoisa tuoksu jonka minä onneton menin pesemään pois oli varmasti jäännettä edellisöisestä itsevoitelusta eli siilin puuskuttaen tuottamasta sylkimäisestä aineesta joka viehättää naarassiilejä... Minä valitettavasti en ole naarassiiliälyinen, olisi pitänyt konsultoida ennen kuin pesee hajut pois! Olisi saattanut päästä seuraamaan siilisynnytystäkin kenties ja pikkusiilejä, tai ainakin terassin vetovoima olisiehkä kasvanut. Siis ne olivat ilmeisesti viihtymässä kun totesivat, ei, ei sittenkään.... Harmi. Mutta se haisi hirveälle.
