Kirjoittaja Aihe: Hirmuisia unia  (Luettu 16821 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #45 : 06.02.15 - klo:21:35 »
Kun olin pieni ja näin painajaisia, niin isosisko opetti, ettei niitä tarvitse katsella. Jos tilanne menee tosi hurjaksi, tiedät, että se on vain unta. Sitten vain päätät avata silmäsi. Unessa ne on tietenkin auki, mutta siitä huolimatta vain päätät avata silmäsi ja heräät. Se on ihan oikeasti toiminut. Opetin asian myös Tiitille, kun hän oli pieni.

Eilen oli hesarissa unista. Siinä viimeisenä kohtana oli, että unia voi opetella muokkaamaan. En tiedä onko se enää aikuisena helppoa. Mutta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.  :icon_wink:
Pyryharakka

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16935
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #46 : 06.02.15 - klo:23:15 »
Kun olin pieni ja näin painajaisia, niin isosisko opetti, ettei niitä tarvitse katsella. Jos tilanne menee tosi hurjaksi, tiedät, että se on vain unta. Sitten vain päätät avata silmäsi. Unessa ne on tietenkin auki, mutta siitä huolimatta vain päätät avata silmäsi ja heräät. Se on ihan oikeasti toiminut. Opetin asian myös Tiitille, kun hän oli pieni.

Eilen oli hesarissa unista. Siinä viimeisenä kohtana oli, että unia voi opetella muokkaamaan. En tiedä onko se enää aikuisena helppoa. Mutta minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.  :icon_wink:

Uskon sinua täysin, mutta lisäisin myös sen, että missä ajatuksissa on nukahtanut vaikuttaa uniin. Kannattaa ajatella myönteisiä ja miellyttäviä asioita nukkumaan mennessä. Jos tulee ikäviä unia, niin vessassa ja juomassa käynti auttaa useinmiten. Siinä uni katkeaa ja  voi ajatuksensa siirtää miellyttävämpään aiheeseen ja lähteä vaikka lomalle.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34954
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #47 : 07.02.15 - klo:07:44 »
Erittäin mielenkiintoinen näky.
Erikoinenkin.

Minä en ole unien tutkija enkä tulkintoja tunne, mutta erikoinen yöllinen leimahdus se oli.
Sekunnin murto-osan ehdin ajatella samoin kuin Päivi Räsänen: Tässäkö tämä nyt oli ?
Ei pelottanut yhtään, mutta se räjähdysmäinen palo oli valtaisa.

Tuo mitä seppos sanoo, saattaa olla vaikutin tähän vaikka iltarukous on aina viimeisin toimeni. Kuvat Ukrainasta ja Syyriasta voinevat vaikuttaa.
Se ei ollut maisemakuvaa horisontteineen. Pelkkä tulipatsas vain. Näystä puhuisin.
Fyysitä se ei ollut, sillä olo oli ihan tavallinen. Nukahdinkin pian uudelleen.
Tämä vain piti kertoa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #48 : 07.02.15 - klo:19:34 »
Viime yönä taitoin matkaa linja-autossa ja mietin  ehdinkö perille ajoissa.

Joku aika sitten istuin unessani lentokoneessa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18473
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #49 : 07.02.15 - klo:19:37 »
Meidän Laura 4,5 v möykkää niitten "Unikavereittensa" kanssa, joskus havahtuu hereille, kaippa on aikaan kuuluvaa

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #50 : 07.02.15 - klo:19:44 »
Lapsilla on yleensä hyvä mielikuvitus.  :eusa_angel:

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #51 : 07.02.15 - klo:19:53 »
Olen voinut kertoakin jo mutta kun tyttö oli n. 3-4 vuotias ja meillä oli valtavan iso vaaleanpunainen pantteri, pehmo sellainen jolla pitkät koivet ja kädet niin joka ilta tyttö sanoi. "pantte vankilaan" ja sitten minä laitoin sen siivouskomeroon yön ajaksi. Häntä ilmeisesti ajattelutti ne hirmuiset jalat ja kädet ja isot silmät.

Oli samasta kankaasta tehty iso possukin, kerran esikoinen oli katsonut mitä se on syönyt, leikannut mahan auki ja keittiön lattialla kaikki täytteet. Oli tehnyt pienen kirurgisen toimenpiteen.

Ja kolmas lapsi piirsi ison kaupungin katuineen ja taloineen oman huoneensa seinälle.
Kysyin mikä tämä on niin vastasi ettetkö sä äiti ymmärrä, se on kaupunki. Silloin en nuhdellut vaan sanoin että toden totta, onpa hieno kaupunki.

Sama poika kirjoitti lasten raamatunsa alkusivulle: isi, äiti ja Asko (sisaruksiaan ei maininnut) ja laittoi vielä oman ikänsä siihen, 6 v.

Nämä ei olleet unia vaan muistoja lasteni lapsuudesta. :eusa_angel:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21786
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #52 : 07.02.15 - klo:19:59 »
Omien lasten piirustukset oli puhuvia...perheenjäsenten koko piirustuksissa,
kuvasi varmasti tuntoja ja tärkeyttä, läsnäoloa...


Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18473
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #53 : 07.02.15 - klo:20:31 »
Tämä on monivivahteinen vaihe meidän elämässämme olla lasten kanssa "toiseen" kertaan. Ei kestäne kauan, Lauran veli koululaisena on niin klippari, että pärjännevät kotona parin vuoden päästä. Kännykällä johdetaan. Päätökset tietysti tekevät äiti ja isä, me tuemme kuten suinkin voimme.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #54 : 13.02.15 - klo:09:52 »
Opiskelin jossakin hyvin ihmeellisessä paikassa jossa opetettiin kaikkia aineita, lja neljää vapaaehtoista urheilua tai piirustusta ja sain sinne toisen opiskeluvuoden koska olin endimmäisenä sairastanut niin paljon. Se oli vähän kuin kansanopisto. Siellä heti syksyllä saurastuin uudestaan, ja tutorit ja opintoneuvoja ja jotkut muut kuraattorit tulivat katsomaan olenko tosissani vai feikkaanko.

Ja ne innosti  ja naureskeli ja koetti saada minut innostumaan piirustuksesta ja luistelusta js uimisesta, siellä oli sama suurenmoinen uimahalli josta olen nähnyt aikaisemminkin unta, ja kinä innostuin ja olin hyvällä tuulella mutta siitä huolimatta voinaton ja kuumeessa.

Siinä lopulta toinen niistä sanoi että kyllä se on oikeasti kuumeessa. Mitä me tehdään? Voidaanko me pitää se täällä? Joku opiskelijousta tuli srlittämään että voi tänne saada kolmannenkin vuoden, hän tulee mutta menee lisäksi johonkin tekemään opintoviikkoja jos ei pääse, minne hänen piti päästä.

Oli eläväinen uni.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #55 : 13.02.15 - klo:09:59 »
Uskon sinua täysin, mutta lisäisin myös sen, että missä ajatuksissa on nukahtanut vaikuttaa uniin. Kannattaa ajatella myönteisiä ja miellyttäviä asioita nukkumaan mennessä. Jos tulee ikäviä unia, niin vessassa ja juomassa käynti auttaa useinmiten. Siinä uni katkeaa ja  voi ajatuksensa siirtää miellyttävämpään aiheeseen ja lähteä vaikka lomalle.

Unennäön tarkoituksena on pitää  ihminen unitilassa. siihen mistä uneksii ei voi valitettavasti i vaikuttaa noilla keinoilla. Fyysinen epämukavuus kuten vessahätä tai jano saattaa muuttua unessa kuviksi joilla on ikävä sisältö, jotta uni saisi ihmisen olemaan hetäämättä millä hinnalla hyvänsä.

Mutta lopultahan tuo ei pelitä, vaan herää ja käy wc:ssa ja juomassa tai mitä nyt oli. Tai herää, ja tarkoitus on silloin että herää,  ennen kuin kamalin mahdollisuus unessakaan ei järkytä liikaa.

Ihminen on näin järjestetty, hän ei voi itsessään hallita edes omia uniaan.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #56 : 13.02.15 - klo:20:50 »
Yhtenä päivänä makoilin hissukseen petillä ajatelen jotain Sanan paikkaa.
Näin yhtäkkiä ilmassa yhden ruislimpun, en muuta.
Nyt mulle taisi käydä niinkuin Riitta-mummille, sillä olin taatusti hereillä mutta ihan selkeästi sen näin jonkun aikaa silmilläni.
Siis ei ollut uni.
Kirjasin vain sen ylös tähän.
Kun sitä ihmettelin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Hirmuisia unia
« Vastaus #57 : 16.02.15 - klo:09:05 »
Toistuva uni paikasta joka ei ole paha eikä hyvä, onpahan vähän jännittävä, on kovasti outo. Ihmettelen milä se uimapaikka on minkä näen silloin tällöin, unessa siis. Siinä on erityäin hämmästyttävä liuku, joka kulkee kallion sisällä pimeässä touseen järveen tahi altaaseen. Ei siinä olisi mainittavaa, ellen olisi nähnyt samaa muutamasti ilman minkäänlaista kokemusta sellaisesta.

Ellei sitten jokin niin pienenä nähty että olen nähnyt pienen suurena ja muuttanut sen tuommoiseksi se ole.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.