Olen voinut kertoakin jo mutta kun tyttö oli n. 3-4 vuotias ja meillä oli valtavan iso vaaleanpunainen pantteri, pehmo sellainen jolla pitkät koivet ja kädet niin joka ilta tyttö sanoi. "pantte vankilaan" ja sitten minä laitoin sen siivouskomeroon yön ajaksi. Häntä ilmeisesti ajattelutti ne hirmuiset jalat ja kädet ja isot silmät.
Oli samasta kankaasta tehty iso possukin, kerran esikoinen oli katsonut mitä se on syönyt, leikannut mahan auki ja keittiön lattialla kaikki täytteet. Oli tehnyt pienen kirurgisen toimenpiteen.
Ja kolmas lapsi piirsi ison kaupungin katuineen ja taloineen oman huoneensa seinälle.
Kysyin mikä tämä on niin vastasi ettetkö sä äiti ymmärrä, se on kaupunki. Silloin en nuhdellut vaan sanoin että toden totta, onpa hieno kaupunki.
Sama poika kirjoitti lasten raamatunsa alkusivulle: isi, äiti ja Asko (sisaruksiaan ei maininnut) ja laittoi vielä oman ikänsä siihen, 6 v.
Nämä ei olleet unia vaan muistoja lasteni lapsuudesta.
