Näen unia laidasta laitaan.
Arkipäivän asioista lähinnä, painajaisia en muista nähneeni juurikaan.
Monia asioita nousee alitajunnan kerrostumista ja arjen koetuista asioista erilaisine versioineen.
Joskus taas on ihan niin hassuja että aamullakin vielä ihmettelee ja naurattaa että olipa tosi pöhkö uni.
Usein ajan autoa jossain tieosuudella tai olen lähdössä enojeni luota jonnekin, lapsuuteni mummolasta siis.
Enot ovat vanhoja poikia ja asuvat samassa taloudessa.
Toisinaan omat lapseni ovat ihan pieniä tai ihan vauvoja tai odotan lasta tai imetän lasta.
Pesen, teen ruokaa lapsille jne.
Elämän varrelta monia muitakin asioita mutta monet uneni liittyvät omiin lapsiini.
Ehkä uniin voi tulla tiedostamattomat pelotkin tai toiveet.
tai jos on kokenut syyttelyä, häpäisemistä niin kaikkea voi tulla...ja joskus ne voivat saada erilaisen muodon mutta kuitenkin moni asia vaikuttaa taustalla.
Samoin voi tulla se jos on kokenut iloisia asioita, yllättäviä asioita.
Ihminen niin psykosomaattinen ja sosiaalisin verkostojensa kokonaisuus.
Ja varmaan myös jos on särkyjä kehossa niin nekin voivat saada jonkunlaisen muodon unien maailmassa.
Ja kun meillä jokaisella on omanlaisemme elämän tarina kokemuksineen, perimineen, kaikkineen niin ei liene kahta samanmoista unen näkijääkään.
Jokainen meistä prosessoi asioitaan omine tapoineen, myös unimaailmassa.
Ajattelisin näin.