Noinhan kveekaritkin kokoontuvat. (Ja vieläpä kutsuvat toisiaan ystäviksi...)
Itse en ole niissä kekkereissä ollut paikalla, mutta oletan että voi olla ihan hyväkin vain olla möllöttää yhdessä hiljaa. Joskus muulla porukalla tullut sitä harrastettua, ja sitähän tekevät myös märehtivät lehmät.
Niinno retriiteissä ollaan yhdessä hiljaa koko viikonloppu. Jossakin vaiheessa aloin pohdiskella, ovatko nämä sittenkin aikuisten viikonloppuleirejä joissa on vain sovittu ettei puhuta kun rupesi pukkaamaan kaikkea missä hiljaisuudella ei ollut roolia ja yhtä laukkaa sai lentää sessiosta toiseen, niin että oikeasti väsyin ja helpotuin kotiinpääsystä.
Mutta vn taisi puhua muusta.
Aina löytyy jokin poikkeuksenpoikkeus, jossa niin kuuluukin jne. Keskustelu saattoi enemmän kysellä mistä syistä arjen tallaajat ja muut kuin kveekarit vaikenevat, kun sellaisesta ei ole sopimusta. Kyllä kveekarikin puhuu, joskin niissä hetkissäs kuuntelee sisäisiä ääniä.
En pidä miniretriiteistä, kaksi tuntia, järjestän kotona päivittäin siilin seurassa.miksi suotta lähteä johonkin, kaksi naista koolla?
Pidin äärettömästi niistä vanhanaikaisista retriiteistä. Ei maalattu, kirjoitettu yhdessä runoja, keskusteltu peräti, pidettiin vain hetkipalvelut ja yksi virikepuhe, kolme minuuttia.
En niissä väsynyt vaan virkistyin ja oloni oli hyvä. Niissä aika todella katosi, kerran unohduin kappeliin niiden hetkipalvelusten koko väliksi. Mietin muuan seikkaa ja saatoin hieman rukoilla. En muista varmaksi. Totesin sittemmin kuinka paljon enemmän olisi vähän kuin paljon. Parhain oli pidempi milloin sai järjestettyä vaikka jonkin pääsiäisen tai muiden pyhien avulla
Olen tietoinen niistä ignatiaisretriiteistä. Jos ohjaajaksi osuu hyvä kokenut rauhallinen, liikaa yrittämätön, elän nyt aikaa johon sellainen soveltuisi, ehkä. Viikko vain retriittiä, ja hetkipalvelut ja hengellinen ohjaus. Kyllä saattaisin kokeilla.
