Luonnollisesti. Niiltä ei vain yleensä löydy vastauksia hankaliin kysymyksiin esimerkiksi taloudenpidosta, vähemmän onnistuneista hankkeista yms.
Ymmärtääkseni taloudenpidosta juuri löytyisi sieltä tietoa.
Ja yhteystiedoista löytyy sähköpostiosoite, josta voi kysyä lisää, vaikkapa kiperiä kysymyksiä.
Jos joku humanitäärinen järjestö mainostaisi itseään sillä, että kaikki sen hankkeet onnistuvat ja ovat onnistuneet ja että epäonnistumisia ei ole tullut, en luultavasti sijoittaisi sellaiseen järjestöön euroakaan. Ja syy on se, että jos se on totta, niin siitä seuraa se, että toiminta on äärimmäisen kustannustehotonta. Taloudellisesti kannattavaan toimintaan liittyy se, että hyväksytään pieni hävikki.
Otan esimerkin: Tukkukaupoista kulkee jatkuva tavaravirta häittäiskauppoihin. Tavarat kuljetetaan kuorma-autoilla ja tavaraliikenne on hyvin suunniteltu, jotta se olisi mahdollisimman kustannustehokasta. Silloin tällöin kaikki ei kuitenkaan mene putkeen: laatikko putoaa maahan ja sisältö särkyy. Joskus tulee kolari ja koko lasti menee myyntikelvottomaksi.
Sitten päätetään tehdä muutos. Päätetään, että hävikkiä ei enää saa syntyä vaan kaikki tavara pitää mennä ehjänä perille, kuljetukset eivät enää saa epäonnistua.
Otetaan käyttöön 40 km/h kattonopeus, jotta ei enää tulisi kolareita. Tavaroiden pakkaamiseen panostetaan ja otetaan kayttöön paremmat pakkaukset. Jos laatikko putoaa, uusi parempi (ja tietysti hyvin kallis) pakkaustapa estää tavaran särkymisen. Uudessa systeemissä ei mahdu yhtä paljon tavaraa laatikoihin, kuin vanhassa, joten yhdellä kuljetuskerrallaa kulkee vähemmän tavaraa, kuin ennen. Monia muitakin investonteja tehdään, josta sitten seuraa se, että epäonnistuneita kuljetuksia ei enää ole.
Kuluttajalle tämä tarkoitti tuotteiden hintojen kaksinkertaistumista, mutta ihmiset olivat silti iloisia: enää ei ollut epäonnistuneita kuljetuksia.
Eli, kaikkea toimintaa pitää katsoa kokonaisuutena: mitä toimintaan sijoitettu euro on keskimäärin tuottanut. Ei se ole oleellista, mitä hallinto, tai mikä muu osa-alue (kuten hävikki ja epäonnistumiset) kuluttaa rahaa. Tulos ratkaisee. Jos euro tuottaa huomattavasti huonommin, kuin muilla saman alan organisaatioilla, niin jossain vaiheessa toiminta loppuu.Tunnen toiminnan. Muitakin vastaavia mikrolaina-systeemejä on.
Toisaalta jotkut kehitysyhteistyökriitikot (mm. muuan afrikkalainen taloustieteilijä, nainen, en tähän hätään muista nimeä) ovat sitä mieltä, että kaikki länsimaisten avustukset johtavat lisääntyvään kurjuuteen kehittyvissä maissa. Monimutkaisia asioita. Hyvää tehdessään ei haluaisi tehdä pahaa.
Koulutus ja toimivien yritysten perustaminen on hyvin toimivia tapoja parantaa kurjan maan oloja. Tästä asiasta ollaan uskoakseni varsin yksimielisiä. Tuo viittaamasi taloustieteilijäkin kehui mikrolainoja.
Monet muutkin tahot ovat kritisoineet sitä, että rahaa lähetetään holtittomati köyhille alueille ilman toimivaa organisaatiota, joka osaa muuttaa tuon rahan hyvinvoinniksi. Raha osaamattoman käytössä ei siis paranna kurjuutta. Raha yhdistettynä osaavaan porukkaan luo hyvinvointia.
Tässäkin pätee se sääntö, että väärin kohdennetut rahavirrat eivät johda mihinkään, oikein kohdennetut taasen luovat hyvinvointia.
Jos haluaa tehdä hyvää, kannattaa tukea koulutusta, yritysten perustamista (esim. mikrolainoin, joita monet järjestöt harrastavat) ja monia muita kestävällä pohjalla olevia toiminteita.
Eivät nykyajanhumanitääriset järjestöt (esim. KUA ja monet muut) niin tyhmiä ole, etteivät tietäisi tuntisi meitä paremmin sitä, kuinka nykyaikana tulee toimia. Ne aivan varmasti osaavat myös oppia tehdyistä virheistä.
Järjestöt ovatkin ehkä paras kanava auttaa rahalla nostamaan kurjuudessa eläviä ihmisiä ylös.
Etsi vain Liina rohkeasti itseäsi miellyttävä humanitäärinen järjestö, jonka koko toimintaa (tai jotain yksittäistä osa-aluetta) voit tukea.
