"Pääseekö joku elämäsi ihmisistä niin lähelle sinua, että hänen läsnä ollessaan voit olla kuin olisit yksin? Että sinun ei tarvitse säästää eikä varjella sanojasi, ilmeitäsi eikä eleitäsi, vaan voit lausua ääneen ajatuksesi vaikka ne vielä ovat hämäriä aavistuksia itsellesikin, tuskin itäneitä siemeniä, ja kertoa tunteistasi ennen kuin ne ovat ehtineet mahassa kivistävää möykkyä tai sydämen äkillistä laukkatahtia edemmäksi? Voitko puhua hänelle unelmasi ja toiveesi, vaikka vaikeasti, änkyttäen ja punastellen?
Ylivertaisesti yleisintä yksinäisyyttä on elää yhdessä jonkun kanssa ilman yhteyttä niin että se, mikä on olemassa ruokkiakseen ja elähdyttääkseen, alkaa syödä voimia ja sammuttaa leikin, ilon ja naurun, latistaa yhteydenpidosta kylmää tietojen vaihtamista, nalkutusta, herjojen heittoa ja mykkäkoulua."
Helinä Siikala, Yksinäisyydestä ja kohtaamisen yksinkertaisuudesta