”Oikia usko ei ole mikään muu, kuin se totisen kääntymisen kautta saatu sovinto Vapahtajan kanssa, jonka päälle pitää oleman Pyhän Hengen todistus, josta Raamattu sanoo: jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole Hänen omansa (Room. 8: 9)” (Ruotsalaisen kirjeet)."
Anteeksi nyt että suhtaudun skeptisesti mutta kun täällä niin kauheasti lyödään rumpua "Ukko-Paavon" uskonkäsityksen armokeskeisyydestä, niin mm. ylläoleva lainaus kuvastaa erittäin osuvasti Paavon käsitystä. Aivan samaa kuulee nykypäivän helluntailaisten ja karismaatikkojen suusta!
Ensinnäkin uskoa ei saada "kääntymisen kautta", vaan lahjana, armosta! Toiseksi vielä vähemmän sovinto Vapahtajan kanssa on seurausta kääntymisestämme! Paavo opettaa paljasta teko-oppia! Sovinto Vapahtajan kanssa ei ole seurausta meidän teoistamme, ei edes kääntymisestämme vaan A R M O A! Se tulee meille ilmaiseksi jo ennen kääntymistämme!
Toiseksi tuo "Pyhän Hengen todistus" josta kunnaianarvoisa patriarkka puhuu, selittyy hyvin hänen muiden hengellisten tuotostensa kautta. Mutta sanotaanahan se tuossakin: pitää kokea jokin sisäinen "todistus", kuten Paavo teroitti: "Kristuksen sisällinen tunto".
Paavon opissa pitää kokea tiettyjä vaiheita armojärjestyksen portaikossa ennen kuin on "oikia usko". Pitää konttia polvet verillä, ryömiä, anoa, inistä kitistä ja pinnistellä saadakseen "oikian" uskon ja "sisällisen totistuksen", muuten on väärä "aivun usko" ja matkalla helevettiin.
En ymmärrä mitä ihailemista moisessa tyypissä on? Pavon oppi ei vastaa nykykäsitystä körttiliikkeessä, ainakaan valtavirta se ei ole.
Minä näen Paavon miehenä joka sai suhteettomasti vaikutusvaltaa ja opettajan asemaa vaikkei ollut käsittänyt kristillisyyden keskeisintä sanomaa: Sovinto tulee ARMOSTA, ilman edelläkäyviä kipuiluja, ponnisteluita ym. valmistelutöitä.
Enpä oikein jaksa uskoa että tänä päivänä moisilla käsityksillä varustautunut kaveri saisi nousta herättäjuhlilla puhujanpönttöön kovinkaan monta kertaa.