Voimme omasta mielestämme olla uskonnollisia, uskovaisia, uskossa olevia, uudestisyntyneitä, hurkaita, jumalisia, Jumalaa pelkääväisiä jne. Todellisuudessa on vain yksi joka tietää, mitä todella olemme - emme siis itsekään, saati sitten joku muu.
Näin ajatteli aikoinaan muuan Påhl Henrik, "Löyhkä-Paavoksikin" kutsuttu. Syntiseksi ja armon kerjäläiseksi hän itsensä teki. Siitä hän puhui ja siitä hän antoi mm. eräillä markkinoilla näytteen, kun otti pitkiä ryyppyjä paloviinapullosta kaikkien nähden. Syntisiksi hän uskalsi muitakin kanssakulkijoitaan tituleerata ja palauttaa itsestään liikoja luulevat maanpinnalle. Omasta mielestään hurskaat, omaan uskoonsa luottavaiset ja hengellisesti ylpeät hän pyrki aina viipymättä palauttamaan "pienelle paikalle - murhehuoneeseen". Ehkä sen voisi ilmaista myös niin, että Paavo halusi sattaa kanssakulkijansa vaivatulle mielelle - herättää omantunnon tutkistelemaan omaa todellista tilaansa.
Edellä mainitut seikat tulivat esiin varsinkin kahdenkeskeisissä sielunhoidollisissa keskusteluissa. Paavo halusi tehdä "siivo-suruttomasta" syntejään surevan ja riisutun. Siihen hän hän käytti joskua koviakin otteita. "Sielunhoitokeskus" Aholansaaressa sai joskus tulijoita pappissäädystäkin. Pappeja hän kohteli muiden tavoin. Historian "havinaan" on piirtynyt eräskin kohtaaminen, joka kertoo Paavon tyylistä. Ennen kuin pappistulija pääsi pirtin puolelle, hevonen riisuttiin valjaista. Paavon kerrotaan kääntäneen hevosen peräpään pappia kohti ja tokaisseen: "Tämä ruunakin tietää uskosta enemmän kuin sinä". Siitä päästiin jatkamaan sielunhoidollista keskustelua pirtin rahille. Syvennyttiin Kristuksen sisäiseen tuntemiseen ja armonvilauksiin, niihin hetkiin, joissa hoidettava sai tuntea armon, toivon ja elämän ilon todellisuutta.
Historia tietää kertoa siitäkin, että moni jätti sielunhoitokeskuksen aralla tunnolla, Paavon petäjävapriikin koulussa saamat opit ja "tärkein asia" iskostettuna sydämen sopukoihin - yksin Kristus.
Tällä foorumilla riittää tietäjiä, niin oman itsensä, kuin muidenkin suhteen. Minäkin olen yksi heistä. Niin on ollut ja niin tulee olemaankin aina.
