Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä.
Se on hyväksymistä.
(lainattu viisaus)
Vai niin. Mielestäni tuo on paijaamista ja sen sortin naiiviutta, etten nimittäisi "viisaudeksi". Maailma on täynnä "epätäydellisyyksiä" joihin puuttuminen on tuhat kertaa rakkaudellisempaa kuin niiden hyväksyminen. On tilanteita joissa tarvitaan jopa syyttäjää, kuten perheväkivalta tai lasten saattaminen tilanteeksen jossa he eivät voi kasvaa, ilman lastensuojelutoimenpiteitä. Luulen käsittäväni että tarkoitat jotakin "kahdenvälisiä". Mutta kun sellaisia ei ole! Yhtäällä julmuriu on toisaallakin julmuri!
Toinen asia onkin kuinka... itseltäni kului kolmisen kuukautta, ennen kuin hitaasti jaksoin yjmmärtää, että juuri tämäntyyppisissä olosuhteissa kysytään, kuinka nyt juuri itse, sinä siinä, olet
kristitty. Ja nolo juttu mutta piti rehellisesti sanoa: Jos vähän toisin. Ennen kaikkea: Anna niitten vihata. Anna syyttää. Tidät - omatuntosi on puhdas, turvaudu Jumalaan, älä ihmisiin.
Käänny kokonaan poispäin.
Ja niin minä tein.
Ihmisten taholta tuleva hyväksyntä jäi vähitellen yhä yhdentekevämmäksi.