Yritetään kuitenkin olla taas kummankin vastausvaihtoehdon osalta perustelunsa esittäviä tuomitsematta.
En ole sokerista, joten kestän vahvaa kritiikkiä (jota tuomitsemiseksikin välillä erheellisesti kutsutaan).
En kuulu kirkkoon historiallisista syistä.
Vanhempani kuuluivat helluntaiseurakuntaan, joten minua ei lapsena kastettu minkään uskontokunnan piiriin, vaan liitettiin siviilirekisteriin.
17 ikäisenä sitten kävin helluntalaisten upotuskasteella, jota meillä kutsutaan 'uskovien kasteeksi'. Liityin helluntaiseurakuntaan, johon edelleen kuulun.
Luthersäätiö tai jokin vastaava yhteisö voisi olla sellainen, johon voisin hyvin mieltää itseni joskus liittyväksi.
Juuri nyt en jaksa erota/liittyä mihinkään ja ruveta toimimaan jossakin uskonnollisessa järjestössä,
olen sen verran penseällä mielellä liikenteessä tälläerää.
Tällaiset kysymykset ovat hyviä. On hyödyllistä kuulla ajatuksia siitä, miksi kukin on mihinkin ajautunut.
Ehkäpä suurinosa meistä on vain ajautunut samalla lailla kuin minä nykyiseen tilaansa.