Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Katar - 04.10.07 - klo:16:53
-
Joku sanoi kerran että körttiläinen itsetunto on todella huono.
Pikkusiskonikin on ihmetellyt kun virsissä veisataan kokoajan kuinka ihminen on kurja syntinen, huono ja paha, mutta toisaalta pitäisi uskoa itseensä ja omata hyvä itsetunto että pärjää maailmassa. Oon aikoinaan rypenyt tosi kovassa synnintunnossa ja tunsin itseni todelliseksi maan matoseksi kauan. Nykyään yritän uskoa ja luottaa itseeni, pitää itseäni enemmän arvossa, tykätä itsestäni. Eikö Jumalakin meitä rakasta ja Hän on luonut meidät joten miten voisimmekaan olla jotain kauhean ala-arvoista?
-
Nykyään yritän uskoa ja luottaa itseeni, pitää itseäni enemmän arvossa, tykätä itsestäni. Eikö Jumalakin meitä rakasta ja Hän on luonut meidät joten miten voisimmekaan olla jotain kauhean ala-arvoista?
En nyt suoralta kädeltä osaa ottaa kantaa miten suoraan itsetunto liittyy körttiläisyyteen - minusta reaalisen heikkoutensa näkeminen on oikeastaan aika vapauttavaa, ei niinkään syyllistävää. Mutta noin yleisellä tasolla: ollaan tosiaan Jumalan luomia, ja sitten olemme vielä itse luoneet nämä olosuhteet tänne maapallolle: joukkotuhoaseet, nälän, sodat, sorron, mielivallan ja tietämättömyyden. Joka päivä tässä ihmisen maailmassa on hätkähdyttävän moraalisen romahduksen päivä. Jumalan kuvia olivat myös Hitler, Stalin ja Mao. Armoa minussa tässä tarvitaan, ei itsestäänselvää palkkiota hyvästä päivätyöstä.
-
Körttiläinen 'maan mato' -raadollisuus on ehkä liian särmikkäästi ilmaistua itsetuntemusta, mutta ei välttämättä itsesääliä. On kai siinä omanarvontuntoakin, kun muistaa Jumalan rakastavan tällaistakin. Siitä se ihmisen arvo rakentuu.
-
Sanotaanhan yhessä siionin virressä että "anna selkeä itseni tunto". Eli mää näkisin sen sillai että körttiläisyys ei käske omaamaan huonoa itsetuntoa vaan että huono itsetunto ei körttipiireissä ole rikos.
-
Joku sanoi kerran että körttiläinen itsetunto on todella huono.
Pikkusiskonikin on ihmetellyt kun virsissä veisataan kokoajan kuinka ihminen on kurja syntinen, huono ja paha, mutta toisaalta pitäisi uskoa itseensä ja omata hyvä itsetunto että pärjää maailmassa. Oon aikoinaan rypenyt tosi kovassa synnintunnossa ja tunsin itseni todelliseksi maan matoseksi kauan. Nykyään yritän uskoa ja luottaa itseeni, pitää itseäni enemmän arvossa, tykätä itsestäni. Eikö Jumalakin meitä rakasta ja Hän on luonut meidät joten miten voisimmekaan olla jotain kauhean ala-arvoista?
Sanotaanhan yhessä siionin virressä että "anna selkeä itseni tunto". Eli mää näkisin sen sillai että körttiläisyys ei käske omaamaan huonoa itsetuntoa vaan että huono itsetunto ei körttipiireissä ole rikos.?
Mitä noi Körttimummot horisee??
Siis musta on tosi kiva kun löytyi tää painotus huonoksi ja pieneksi tulemisesta täältä körttifoorumista.
Jotenkin niin olen aina tajunnut asian olevan, mutta lestadiolais ja muissa piireissä pyörineenä on tullut vastaan sellaista opetusta, että me oikein uskomassa ja muut ei, sitä on yllättävän monessa eri kristillisessä piiripienipyöriiporukassa.
Minusta on levollista tulla pieneksi ja huonoksi Herran armon alle.
Se vaatii kylläkin hyvää itsetuntuo ja vaatimattomuutta ja muita hyveitä.
Kuitenkin siitä kumpuaa kivasti lähimmäisten rakastaminen oikealta tasolta ja Jumalan armo tulee suureksi ja Jumala saa enempi tilaa.
Silleen enempi tilaa, kun tuntuu että jotkut huutaa ja pomppii ja yrittää Jumalaa tekemään kaikenlaista, vaikka sillä tavalla he juuri eivät saa tekemään Jumalaa mitään.
Kun tulee pieniksi, niin Jumala saa tilaa ja hän vaikuttaa eikä oma itse.
Pooh taas menee liian vaikeaksi pähkäilyksi aamutuimaan.
Mutta pieneksi ja huonoksi tuleminen ja sen tunnustaminen omalla kohdallaan vaatii kyllä hyvän itsetunnon. :roll:
-
Mitä olen nyt puolen vuosisadan ajan saanut huomata, niin useimpien körttiläisten eli heränneiden ( eli meidän ainakin jossain määrin havahtuneiden ) itsetunto on hyvä. Heränneiden nöyryys on tietoista nöyryyttä, rehellistä realismia.... Sinä voit ( minä myös ) tehdä vain sen minkä sinä voit tehdä, eikä se nyt mahdottomasti ole, sinänsä... Idea on siinä, että joskus tai usein pienessä on suurta, sittenkin. Pieniähän me olemme, mutta onneksi edes toisinaan myös pontevia. Pieniä ja pontevia.
-
Mitä olen nyt puolen vuosisadan ajan saanut huomata, niin useimpien körttiläisten eli heränneiden ( eli meidän ainakin jossain määrin havahtuneiden ) itsetunto on hyvä. Heränneiden nöyryys on tietoista nöyryyttä, rehellistä realismia.... Sinä voit ( minä myös ) tehdä vain sen minkä sinä voit tehdä, eikä se nyt mahdottomasti ole, sinänsä... Idea on siinä, että joskus tai usein pienessä on suurta, sittenkin. Pieniähän me olemme, mutta onneksi edes toisinaan myös pontevia. Pieniä ja pontevia.
Näinpä.
-
Kun tehdään jako lutherilaisittain niin ihmisen on niin p..........n olematonta suhteessa pelastuksen asioihin. Mutta ihminen kädet hihan suut yhteen käärittyinä hän tekee rakkauden töitä sukulaisilleen, omaisilleen, ystävilleen tai jopa vihulaisilleekin.
-
Joku sanoi kerran että körttiläinen itsetunto on todella huono.
En nyt suoralta kädeltä osaa ottaa kantaa miten suoraan itsetunto liittyy körttiläisyyteen - minusta reaalisen heikkoutensa näkeminen on oikeastaan aika vapauttavaa, ei niinkään syyllistävää. Mutta noin yleisellä tasolla: ollaan tosiaan Jumalan luomia, ja sitten olemme vielä itse luoneet nämä olosuhteet tänne maapallolle: joukkotuhoaseet, nälän, sodat, sorron, mielivallan ja tietämättömyyden.
Körttiläinen 'maan mato' -raadollisuus on ehkä liian särmikkäästi ilmaistua itsetuntemusta, mutta ei välttämättä itsesääliä. On kai siinä omanarvontuntoakin, kun muistaa Jumalan rakastavan tällaistakin. Siitä se ihmisen arvo rakentuu.
Sanotaanhan yhessä siionin virressä että "anna selkeä itseni tunto". Eli mää näkisin sen sillai että körttiläisyys ei käske omaamaan huonoa itsetuntoa vaan että huono itsetunto ei körttipiireissä ole rikos.
Paljonko sitten mahtaa olla omalla luonteellani tekemistä sen kanssa, että olen körtti tai 'olen kotona' jossain muussa (uskonnollisessa) yhteisössä.. :eusa_think: Vai viihdynkö siellä, missä on helpoin hengittää ja mistä minua ei (kenties) savusteta ulos?
-
Paljonko sitten mahtaa olla omalla luonteellani tekemistä sen kanssa, että olen körtti tai 'olen kotona' jossain muussa (uskonnollisessa) yhteisössä.. :eusa_think: Vai viihdynkö siellä, missä on helpoin hengittää ja mistä minua ei (kenties) savusteta ulos?
Vastasit itse. Kuten minäkin viihdyt siellä, missä on helpoin hengittää jne.
-
Joku sanoi kerran että körttiläinen itsetunto on todella huono.
Pikkusiskonikin on ihmetellyt kun virsissä veisataan kokoajan kuinka ihminen on kurja syntinen, huono ja paha, mutta toisaalta pitäisi uskoa itseensä ja omata hyvä itsetunto että pärjää maailmassa. Oon aikoinaan rypenyt tosi kovassa synnintunnossa ja tunsin itseni todelliseksi maan matoseksi kauan. Nykyään yritän uskoa ja luottaa itseeni, pitää itseäni enemmän arvossa, tykätä itsestäni. Eikö Jumalakin meitä rakasta ja Hän on luonut meidät joten miten voisimmekaan olla jotain kauhean ala-arvoista?
tervettä itsetuntoa tarvitaan, eli niin ettei polje muita. itsekin ehkä muinoin koin itseni maan matoseksi monessa asiassa mutta hiljalleen jotenkin oppi näkemään itsessäänkin arvoa. kukas sen kissan hännän ostaa, ellei kissa itse?
mutta kuten nuorimies Viisveisaaja ja muutkin kommentoivat, niin körttiläisyydessä moni kokee, ettei tarvi "suorittaa" uskoaan muiden ihmisten mieliksi. itse lisäisin, että rakastava Jumala tietää mitä on luonut, joten hänen edessään ei tarvitse näytellä mitään, vaikka toki synnin tumeluksessa luotu aina muuttuu. ja ei voisikaan, koska Hän kuitenkin tietää ja näkee kaiken.
-
Sanotaanhan yhessä siionin virressä että "anna selkeä itseni tunto". Eli mää näkisin sen sillai että körttiläisyys ei käske omaamaan huonoa itsetuntoa vaan että huono itsetunto ei körttipiireissä ole rikos.
Mietin näitä pitkään ennen kuin vastasin...eikö tuo tarkoita kuitenkin että selkeä itseni tuntemus, realistinen käsitys itsestä, ja tässä yhteydessä Jumalan edessä. En taida vielä vastatakaan enempää, pitää ajatella. Sen verran olen ajatellut että en tiedä, voiko uskon harjoittamisen tapa vaikuttaa itsetuntoon ihan noin suoraan, en ole varma, mahdollisesti ja silloin juttu ei ole enää harmiton...sen kyllä tiedän, että oli vähän romahduttavaa kun piti olla joku pelastusvarmuus pelastumisen merkkinä eikä ollut. Tuskin se nyt itsetuntoa kokonaan vei, pelotti kyllä.
Täällä on pakko ajatella, ja täältä saa ajatuksia. Jos ei synny omaa tekstiä, niin tämä on hyvä doping siihen. Kun vain viitsisi sitten häipyä kans.
-
"anna selkeä itseni tunto" on paljon parempi minulle, kuin minua aina kolhiva adventtivirren jae "nöyryyttä hiljaisuutta Jumala rakastaa, ei kestä kopeutta ylpeitä vastustaa." Siinä jään aina osattomaksi. Minkä sille voi jos ego on kehoa kookkaampi, vaikka keho on ylipainoinen.
Itse päivän aiheeseen itsetuntoon. Jos jollain on pula, niin minulla on ylimääräistä kyllä jaettavaksi ainakin lasteni mielestä ja sieltähän totuus aina tulee.
-
Tässä sinulle samanmoinen! Olen ikäni saanut kuulla "vahvasta itsetunnosta". Olisi pitänyt päästä sinne USA:han., siellä se ei ole synti vaan hyve jota jokapaikassa peräänkuulutetaan.
Ilahduin kun toisesta ketjusta luin että Jaakobin kirjekin olisi voinut jäädä pois. Se minua eniten kielensynneistä piiskaa.
Suomalaisen pitäisi olla niin nöyrä ja hiljainen että ihan! Kuitenkin aina ihaillaan eloisia etelämaalaisia. Kyllä italialaiset puhua pulputtavat vaikka ovat kulturellejä ihmisiä.
-
Ilahduin kun toisesta ketjusta luin että Jaakobin kirjekin olisi voinut jäädä pois. Se minua eniten kielensynneistä piiskaa.
Suomalaisen pitäisi olla niin nöyrä ja hiljainen että ihan! Kuitenkin aina ihaillaan eloisia etelämaalaisia. Kyllä italialaiset puhua pulputtavat vaikka ovat kulturellejä ihmisiä.
Ai se kielen synti -juttu on siellä. Itsetuntoni kohoaisi monta senttiä jos oppisin muistamaan mitä on missäkin. Oli hyvä kun se sinne jäi. Ei kaiken ääneensanomista tarvita. Kinkkinen kohta itselleni. Mutta onko itsetunto sitten siitä riippuvainen että saa sanoa viimeisen sanan, vaikka miten ilkeästi? Ei voi olla, silloin ei ole enää puhe ainakaan terveestä itsetunnosta - enkä nyt tarkoita teitä tässä. Taidan tarkoittaa itseäni.
-
Taidan tarkoittaa itseäni.
Äh, voihan sen sanoa ääneen (miten kirjoittaessaan sanoo ääneen?) Minun kans on ollut toivoakseni ainakin helpompi tulla toimeen sen jälkeen kun tosissani säikähdin tuota kohtaa. Se on niin totta niin totta (jos on se kohta jossa sanotaan että kieli syttyy Helvetin tulesta...pieni tuli, ja sytyttää suuren metsän). Joskus itsetunto oli siitä kiinni että sai viimeisen sanan joka väännössä. Olen kovasti etsinyt vaihtoehtoja.
-
Ai se kielen synti -juttu on siellä. Itsetuntoni kohoaisi monta senttiä jos oppisin muistamaan mitä on missäkin. Oli hyvä kun se sinne jäi. Ei kaiken ääneen sanomista tarvita. Kinkkinen kohta itselleni. Mutta onko itsetunto sitten siitä riippuvainen että saa sanoa viimeisen sanan, vaikka miten ilkeästi? Ei voi olla, silloin ei ole enää puhe ainakaan terveestä itsetunnosta - enkä nyt tarkoita teitä tässä. Taidan tarkoittaa itseäni.
Minusta asia on juuri toisin päin. eli hyvällä ja terveellä itsetunnolla ei ole tarvetta sanoa viimeistä sanaa.
Vaimon kanssa keskustellessa on kuitenkin pieni poikkeus tähän, eli tulee sanoa se viimeinen sana "kyllä rakkaani"
-
Minusta asia on juuri toisin päin. eli hyvällä ja terveellä itsetunnolla ei ole tarvetta sanoa viimeistä sanaa. Vaimon kanssa keskustellessa on kuitenkin pieni poikkeus tähän, eli tulee sanoa se viimeinen sana "kyllä rakkaani"
Minä taas tunnen muutaman sotahullun äijän, joiden itsetunto rapistuu heti, kun tosipaikka tulee eteen. Jopa kertausharjoituksissa nää sotahullut on yleensä aivan äimän käkenä. Olen ihmettelyt tätä kummallista luonnenpiirrettä: Ensin uhotaan ja kun tosipaikka tulee, luhistutaan.
-
...Modernin miehen ongelma …
… Siteeraan ohessa anonyymiksi jäävän lääkärikollegani tekstiä suljetulta keskustelupalstalta hänen nimenomaisella luvallaan:
Niin, ihanteet muuttuvat. Kun ennen John Wayne ratsasti kohti auringonlaskua takanaan kasa kuolleita roistoja, nykyään mekkoeinari ajaa ilta-auringossa ekologisella polkupyörällään, kypärä tietysti päässä, terapiaistuntoonsa takanaan kasa läpikäymättömiä tunteita ja traumoja.
Minä kyllä tiedän, kumpaa leffaa haluan katsoa.
Pahuuden anatomia
Pahuus, hulluus, poikkeavuus
Hannu Lauerma
EDITA – Helsinki
2009
s.57
___________________________________________________________________________________________________________
Niin, myös minä tiedän. Kumpaa elokuvaa katsoa, mutta se jääköön salaisuudeksi. :icon_wink:
-
Niin...perinteinen miesmalli lienee, ettei tunteita näytetä. Mieluummin tehdään vaikka kasa ruumiita. Moneltakohan itsemurhalta olisi vältytty vaikka menemällä terapiaan?
länkkärifani
-
...Modernin miehen ongelma …
… Siteeraan ohessa anonyymiksi jäävän lääkärikollegani tekstiä suljetulta keskustelupalstalta hänen nimenomaisella luvallaan:
Niin, ihanteet muuttuvat. Kun ennen John Wayne ratsasti kohti auringonlaskua takanaan kasa kuolleita roistoja, nykyään mekkoeinari ajaa ilta-auringossa ekologisella polkupyörällään, kypärä tietysti päässä, terapiaistuntoonsa takanaan kasa läpikäymättömiä tunteita ja traumoja.
Minä kyllä tiedän, kumpaa leffaa haluan katsoa.
Pahuuden anatomia
Pahuus, hulluus, poikkeavuus
Hannu Lauerma
EDITA – Helsinki
2009
s.57
___________________________________________________________________________________________________________
Niin, myös minä tiedän. Kumpaa elokuvaa katsoa, mutta se jääköön salaisuudeksi. :icon_wink:
"---mekkoeinari ajaa ilta-auringossa ekologisella polkupyörällään, kypärä tietysti päässä, terapiaistuntoonsa takanaan kasa läpikäymättömiä tunteita ja traumoja.---" :icon_lol:
-
...Modernin miehen ongelma …
… Siteeraan ohessa anonyymiksi jäävän lääkärikollegani tekstiä suljetulta keskustelupalstalta hänen nimenomaisella luvallaan:
Niin, ihanteet muuttuvat. Kun ennen John Wayne ratsasti kohti auringonlaskua takanaan kasa kuolleita roistoja, nykyään mekkoeinari ajaa ilta-auringossa ekologisella polkupyörällään, kypärä tietysti päässä, terapiaistuntoonsa takanaan kasa läpikäymättömiä tunteita ja traumoja.
Minä kyllä tiedän, kumpaa leffaa haluan katsoa.
Pahuuden anatomia
Pahuus, hulluus, poikkeavuus
Hannu Lauerma
EDITA – Helsinki
2009
s.57
____________________________________________________________________________________________________________
Eräät foorumilaiset ovat saanet yllämainitusta tekstistä kuvitelman että minä olisin lääkäri, koska erehdyksissäni olin tekstin väärin kopioinut. Kysymys on kuitenkin Hannu Lauermaan lääkärikolleegasta. Pahoittelen virhettäni.
Terv. Benkku
ps. minun ammattini ei ole lääkäri.
-
:-\ Modernissa miehessä on kyllä paljon hyvääkin ja minusta keskusteleva ja kuunteleva mies ei ole ihan nössö, vaikka ei olekkaan kuin John Weine tai Humbleberg Bogarthi tai joku.
Olisi ikävää jos miehet vain olisi sellaisia äkkivääriä ukkotyranneja, kun aina vaan jyrähtelisi ja lapset ja nainen juoksisivat.
Toisaalta jotain siistii on vanhoissa filmeissä, kun nais mies erot ovat niin suuret.
Mies on se sankari ja nainen itkee ja mies lohduttaa.
Sitten niissä filmeissä on tosi hyviä luonnenäyttelijöitä, jotka tosi sielukkaasti tulkitsevat omia osasuorituksiaan.
Esimerkiksi tollanen filmi kuin Aarresaari, jonka ostin jostain kirjakaupasta on täynnä toinen toistaa vahvempiä näyttelysuorituksia. Ei nää nykynäyttelijät Bratit ja muut ikinä yllä moiseen. :-\
-
Ihmisen usko voi olla hyvin heikko, hauras ja arka - ei mitään suuria saavutuksia. Sitä tukehtuu kateuteen kyllä kun joskus... no niin.
Mutta ei se suinkaan tee ihmisestä itsessään heikkoa, haurasta ja arkaa.
On kyllä melkoinen harhanäky jos sellaisia kuvittelee Suoraan sanottuna toisinaan toivon, että olisikin niin. Olisikin edes vähän arempaa ja hauraampaa. Vähän harvemmin sillä meiningillä liikenteessä että minähän tässä tarskäyttelen hengiltä sitä mukaa kun vastaan tulevat, minäminäminä.
Siitä asenteesta on valovuosien matka arkaan ja ikävöivään uskoon, joka näkee ihmisen jokseenkin sellaisena, kuin hän on.
Jumalan edessä.
Mutta ikävä kyllä toisten ihmisten edessä myös joskaan ehkä ei omissa silmissään
Loukkasin tahtomattani meidän uutta sairaanhoitajaa ja pyysin anteeksi - hän kertoi "antavansa aina takaisin" joten ei hätää.
Kun joskus vielä saisi sanotuksi ettei se ole tarpeen - täällä meillä.
Hätää kyllä herää siitä että pitää miettiä kuinka antaisi takaisin.
Sittenhän minä taas annan takaisin herrajesta, pitäähän minullakin joku tila olla. Ja eikös minun pidä saada olla sellainen kuin olen!
Jos minua huvittaa olla ilkeä niin eikös minua hyväksytä...enkös minä saa...enkös minäminäminä saa...
Ei pidä. Valitettavasti.
Ei kukaan edes kestä mitä hyvänsä.
Kasvaa rakkaudessa kohti iankaikkista elämää.
Jos se onnistuukin vain hyvin alhaalta?
-
Ihmisen usko voi olla hyvin heikko, hauras ja arka - ei mitään suuria saavutuksia. Sitä tukehtuu kateuteen kyllä kun joskus... no niin.
Mutta ei se suinkaan tee ihmisestä itsessään heikkoa, haurasta ja arkaa.
On kyllä melkoinen harhanäky jos sellaisia kuvittelee Suoraan sanottuna toisinaan toivon, että olisikin niin. Olisikin edes vähän arempaa ja hauraampaa. Vähän harvemmin sillä meiningillä liikenteessä että minähän tässä tarskäyttelen hengiltä sitä mukaa kun vastaan tulevat, minäminäminä.
Siitä asenteesta on valovuosien matka arkaan ja ikävöivään uskoon, joka näkee ihmisen jokseenkin sellaisena, kuin hän on.
Jumalan edessä.
Mutta ikävä kyllä toisten ihmisten edessä myös joskaan ehkä ei omissa silmissään
Loukkasin tahtomattani meidän uutta sairaanhoitajaa ja pyysin anteeksi - hän kertoi "antavansa aina takaisin" joten ei hätää.
Kun joskus vielä saisi sanotuksi ettei se ole tarpeen - täällä meillä.
Hätää kyllä herää siitä että pitää miettiä kuinka antaisi takaisin.
Sittenhän minä taas annan takaisin herrajesta, pitäähän minullakin joku tila olla. Ja eikös minun pidä saada olla sellainen kuin olen!
Jos minua huvittaa olla ilkeä niin eikös minua hyväksytä...enkös minä saa...enkös minäminäminä saa...
Ei pidä. Valitettavasti.
Ei kukaan edes kestä mitä hyvänsä.
Kasvaa rakkaudessa kohti iankaikkista elämää.
Jos se onnistuukin vain hyvin alhaalta?
" kyllä kun joskus... no niin. "
Niin mitä?
-
" kyllä kun joskus... no niin. "
Niin mitä?
Kun :026: sanoo taas jotain viisasta. Yritin lopettaa, mutta kun jää pahasti koukkuun, se on todella vaikeaa. Siis, että on ihmisiä ja kristittyjä ja sitten vastaan kävelee kristitty ihminen. Katumus ja kiitollisuus? Suositeltu asenne natsien kellarissa kun viimeisen kerran on kohdannut rakastettunsa, kun kukaan ei kerro mitään, mutta oikeastaan jo tietää. Nukahtaa ja herää - kaikki mennyt on kadonnut, herää täynnä jonkinlaista viime päivien kauhua, kun ei enää oikein tiedä kuka onkaan, ja ihmiset ovat sen toisilleen valmistaneet...ja ja selittää että oppikin ihan uutta :026:. Että olipa hyvä kokemus :026:
Ja oma usko on ihan :repee: :repee:. On helppoa sanoa että älä vertaile, kyllä se Jumala sinustakin pitää. Ei se voi pitää ainakaan yhtä paljoa. Ja ettei pitäisi saven sanoa valajalleen mitään.
Sanonpas! Ja kerran vielä sanon monta :067: :068: siitä asiasta.
-
Hyvää huomenta.
Ihmisen usko voi olla hyvin heikko, hauras ja arka - ei mitään suuria saavutuksia. Sitä tukehtuu kateuteen kyllä kun joskus... no niin
Minusta ihmisen usko on hyvin heikko, hauras ja arka. Jos minä sanoisin että uskoni on vahva eikä se ole hauras eikä myös arka.
Niin enemmin tai myöhemmin minulle kumminkin osoitettaissiin kuinka vahva on uskoni.
Siksi apostoli Pietari puhuttelee minua aina, ja se sama kukko...
ps.kateus, yksi kompastus kivi ihmisen elämässä.
-
Hyvää huomenta.
Minusta ihmisen usko on hyvin heikko, hauras ja arka. Jos minä sanoisin että uskoni on vahva eikä se ole hauras eikä myös arka.
Niin enemmin tai myöhemmin minulle kumminkin osoitettaissiin kuinka vahva on uskoni.
Siksi apostoli Pietari puhuttelee minua aina, ja se sama kukko...
ps.kateus, yksi kompastus kivi ihmisen elämässä.
Niinhän se on, mutta hirveän ikävä, huomaan. En vielä ole oikeastaan ollut järin kadehtivainen mutta nyt minä kadehdin :026: niin että tukehdun. Ja se oli vielä hyvä ihminenkin. Ja rohkea. Ja. en viitsi jatkaa.
-
En jaksa lukea koko ketjua, mutta minulla olisi ratkaisu tähän itsetunto-ongelmaan. Nimittäin aivan oikein luteriaisuudessa ja körttiläisyydessäkin puhutaan että ihminen on maan matonen. Mutta vain suhteessa hengellisiin asioihin ja saavutuksiin! Tämä ero on mielestäni tärkeä ero ainakin ihmisen mielenterveyden kannalta. Voin olla vaikka kuinka hyvä esim. työssäni, tai voin tietää jostain asiasta enemmän kuin kukaan, tai voin olla aikaansaava, ahkera ym. ym. Mutta HENGELLISISSÄ asioissa olen , kuten Juhani sanoo;- pelkkä paska!
Tietenkin on syytä olla maallisissa asioissakin nöyrä, muttei liian nöyrä! Sanoisinko nöyrähkö!
Ei siis tarvitse välttämättä sekoittaa itsetuntoa loassa rypemiseen kunhan ymmärtää että se puhe maan matosista tarkoittaa 90%:sti saavutuksiamme hengelliseltä kannalta katsottuna. Jos alkaa mieltää itsensä persoonanakin matoseksi, niin sitten on jo syytä korjata ajatuksiaan.
-
Tietenkin on syytä olla maallisissa asioissakin nöyrä, muttei liian nöyrä! Sanoisinko nöyrähkö!
Ei siis tarvitse välttämättä sekoittaa itsetuntoa loassa rypemiseen kunhan ymmärtää että se puhe maan matosista tarkoittaa 90%:sti saavutuksiamme hengelliseltä kannalta katsottuna. Jos alkaa mieltää itsensä persoonanakin matoseksi, niin sitten on jo syytä korjata ajatuksiaan.
Aivan, ei tarvitse ryhtyä kynnysmatoksi ihmissuhteissa tai työpaikalla. Luonnonvoimien edessä olemme aika pieniä matosia.
-
Niinhän se on, mutta hirveän ikävä, huomaan. En vielä ole oikeastaan ollut järin kadehtivainen mutta nyt minä kadehdin :026: niin että tukehdun. Ja se oli vielä hyvä ihminenkin. Ja rohkea. Ja. en viitsi jatkaa.
"en viitsi jatkaa. "
:icon_sad: Jatka pliis! :icon_smile:
-
Aivan, ei tarvitse ryhtyä kynnysmatoksi ihmissuhteissa tai työpaikalla. Luonnonvoimien edessä olemme aika pieniä matosia.
Ihmisillä on sellainen paha taipumus, että ne rupeavat kyllä heti tallomaan jos huomaavat jonkun olevan tallottavissa. Jostain syystä se vaan on niin.
Mutta syvällisemminkin aiheesta, niin kun olen liikkunut eri elämänalueilla ja tehnyt jos jonkinlaista niin olen tutustunut monenlaisiin ihmispiireihin ja ympyröihin. Pidän itseäni siitä onnellisena että olen nähnyt ja kokeillut monenlaista niin on siinä vähän elämänpiirikin avartunut; -ahaa, tuollaistakin voi olla...
Sellaisen asian olen pannut merkille että riippumatta uskonnollisuudesta ja elämänpiiristä missä liikutaan, lähes kaikilla ihmisillä näyttää olevan jonkinlaisia itsetunto-ongelmia. Tämä nyt menee vähän Leenan alaksi ja hän voi sanoa meneekö otaksuntani aivan metsään. Nimittäin jos liikun varakkaampien ja koulutetumpien ihmisten ympyröissä, huomaan hyvin pian siellä läpikuultavan tietynlaisen ylimielisyyden ja väheksynnän "huonommin onnistuneita" kohtaan. Ihminen määritetään hänen saavutuksiensa/omaisuutensa perusteella joko meidän porukkaan sopivaksi tai ei-sopivaksi eli "meidän tasoiseksemme".
Jos taas menen kouluttamattomampien joukkoon sekä niiden joilla ei ole mutta ovat aina tottuneet itse tekemään käsillään ja saamaan aikaan ja pistämään käden likaiseenkin paikkaan kursailematta jos tilanne sitä vaatii, siellä hyvin pian kohtaa väheksynnän koulutettuja ja "rikkaita" kohtaan jotka "eivät osaa itse tehdä muuta kuin hienostella ja teettää toisilla" eli jotka "eivät tee koskaan itse mitään".
Harrastin kilpailua eräässä harrastuksessa ja menestyinkin ihan mukavasti. Tuossa elämänpiirissä ihminen määriteltiin niitten taitojen perusteella ja koska taidot olivat sellaiselta elämänalueelta joita hyvin monet harrastivat jossain määrin, monet tervehtivät vain niitä jotka olivat ns. "meidän tasoisia".
Sitten olen huomannut että ihminen voidaan hyvin nopeasti luokitella "tyhmäksi", jos ei omaa tietoja joltain elämän alueelta. Esim. maanviljelijöiden ringissä kaupunkilainen on auttamattoman "tyhmä" kun ei edes ymmärrä mikä salaoja on eikä osaa lypsää lehmää ja esittää muutenkin "tyhmiä kysymyksiä". Kaupunkilaiset pitävät maalaisia "sivistymättöminä moukkina", jne. jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin...
IHmisellä näyttää siis olevan kova tarve tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi ja ehkä siksi hän määrittää itseään (ja muita) jonkin henkilökohtaisen osaamisen tai saavutuksen mukaan. Johtuuko se kaikki lopulta siitä että on heikko itsetunto vai kertooko se, että elämme sairaassa yhteiskunnassa jossa ihminen mitataan saavutuksiensa perusteella?
-
:023: Hyvä kirjoitus, Jampe!
-
Ihmisellä näyttää siis olevan kova tarve tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi ja ehkä siksi hän määrittää itseään (ja muita) jonkin henkilökohtaisen osaamisen tai saavutuksen mukaan. Johtuuko se kaikki lopulta siitä että on heikko itsetunto vai kertooko se, että elämme sairaassa yhteiskunnassa jossa ihminen mitataan saavutuksiensa perusteella?
Oman aseman saaminen nykyisessä "kilpailu" yhteiskunnassamme vaatii ihmiseltä suunnattomia voimavaroja.
Väitän että tämänpäivän jokaisella ihmisellä on hieman heikko itsetunto ja se on tervettä ja jos taas ihminen kuvittelee että hänellä on hyvä itsetunto. Niin epäilen että onko silloin kaikki persoonan itsetunnon asiat sellaisella tasolla kuin itsetunnon pitäisi olla.
Suorituspaineet ovat kovat nykymaailmassa, oli sitten talonpoika, kuppari tai pappi.
ps. itseluottamus on sitten eri asia ja eri käsite kuin itsetunto.
-
En jaksa lukea koko ketjua, mutta minulla olisi ratkaisu tähän itsetunto-ongelmaan.
Laiska... hmm hieman ylimielinen Jampe, oletko :icon_wink:
Nimittäin aivan oikein luteriaisuudessa ja körttiläisyydessäkin puhutaan että ihminen on maan matonen. Mutta vain suhteessa hengellisiin asioihin ja saavutuksiin! Tämä ero on mielestäni tärkeä ero ainakin ihmisen mielenterveyden kannalta. Voin olla vaikka kuinka hyvä esim. työssäni, tai voin tietää jostain asiasta enemmän kuin kukaan, tai voin olla aikaansaava, ahkera ym. ym. Mutta HENGELLISISSÄ asioissa olen , kuten Juhani sanoo;- pelkkä paska!
Tämän suhteen olen samaa mieltä kanssasi.
Tietenkin on syytä olla maallisissa asioissakin nöyrä, muttei liian nöyrä! Sanoisinko nöyrähkö!
Ei siis tarvitse välttämättä sekoittaa itsetuntoa loassa rypemiseen kunhan ymmärtää että se puhe maan matosista tarkoittaa 90%:sti saavutuksiamme hengelliseltä kannalta katsottuna. Jos alkaa mieltää itsensä persoonanakin matoseksi, niin sitten on jo syytä korjata ajatuksiaan.
Aivan, hyvää päivän jatkoa.
:icon_cool:
-
Minäkin luin Jampen tekstin turhan laiskasti, mtta kyllä tuon vertainen pitäisi jaksaa. Olen vain omalaatuisesti väsyksissä, enkä ihan kokonaan malta pysyä poissa täältä kuitenkaan. Noin se osapuilleen menee. Jos ja kun lähtee vertailemaan niin ainahan siis joku löytyy jolla on se uudempi bemari. Vapaa, ja todella vapaa on, joka ei vertaile ollenkaan.
Itsetunnon ollessa kehissä olisi kai hyvä jos ihmisellä olisi sisällään kuin peili joka näyttäisi hänet jokseenkin sellaisena kuin hän on -- muuten seuraa pahat -- mutta lämmin peili jos sellaisia nyt on...varovasti sanoen peilin pitelijänä joku joka hyväksyy niin että :026: :026: :026: jopa riippumatta siitä mitä näkyy - jos näkyy hirveitä niin opastaa kuinka korjataan - ei sis äänetön peili -- ja niin, että sekä peili että pitelijä olisivat ihmisen omia ominaisuuksia tai mielen toimintoja.
Oma, ja surkeasti psykologiassa tutkittu juttunsahan on transsendenssi tässä, eli voisi kai sanoa niin että jos kerran Jumala pitää Leenasta ihan yhtä paljon kuin Dietrichistä, niin Leenan ei ole mitään aihetta :068: :068: ainakaan itseään, ei kieltää Dietrichin arvoa eikä tärskäyttää Jumalaa muussiksi.
-
"en viitsi jatkaa. "
:icon_sad: Jatka pliis! :icon_smile:
Varo hyvä ihminen, et tiedä mitä pyysit!
-
Minulle ei uudempi bemari kiinnosta... vaan die Mercedes.
-
ien voimien suojassa".
Varo hyvä ihminen, et tiedä mitä pyysit!
No pientähän se tietysti, että oli mestaripianisti, soitti Mozartin sonaatteja jo kymmenvuotiaana, väitteli 22-votiaana kirkon olemuksesta, varsin peritunnustuskirjallinen ops, 24-vuotiaana veivasi Heideggerista dosentuurikirjoituksen jota vieläkin yritetään ymmärtää. Siis, että viisaan tuntuista on teksti, mutta kuinkahan tavallisella älyllä varustettu tästä repii mitään...Akt und Sein! Jos joskus haluaa rypeä itsesäälissä, niin hyvä. Akt nd Sein esille. Ja oli vuotta liian nuori saadakseen pappisvihkimyksen niin ei oikein tiedetty minne tuollainen otus sijoitettaisiin, niin lähettivät varuilta mahdollisimman kauas eli USA:n Theological Seminaryyn. Oli jo siinä vaiheessa kolunnut puolen maailmaa, puhui viittä kieltä sujuvasti ja treffit oli Gandhin kanssakin jo tehtynä, jäivät toteutumatta kun natseista oli tietty haitta. Tällainen ylinuori närväpää kaiken osaava kosmopoliitti vähän joitakuita hatuttikin. Mutta hän oli ennen muuta h-i-l-j-a-i-n-e-n ihminen, sillä isä Bonhoeffer kasvatti pesueensa niin että jokaisesta turhasta sanasta piti sinun tekemän tili isän kammarissa iltapuhteella, eikä siinä taidettu vitsaa säästää vaikka kuinka kehutaan lämminhenkiseksi kasvatusta - on uudessa Bethgessä jo lisäilyjä ja asioita selitelläänkin. Ja se mies - se osasi kirjoittaa. Se osasi ajatella! Käätää Schöpfung und Fall suomen kielelle - siinä olisi kulttuuriteko vailla vertaa. Sen teen jos en pysty ensi syksynä kutistamaan tai opettamaan.
Aina löytyy pianisteja, runoilijoita, teologeja ja filosofeja vailla äärtä ja laitaa. Ei se tässä ole juttu. Hän oli ymmärtänyt, niin näyttää, jotakin kristittynä elämisestä - että Kristus on elämän "perimmäinen realiteetti" siinä vähän Freud-shampoolla kuurattu psykiatri nieli ennenkuin meni alas, kyllä...mutta hänellä oli kyky opettaa, ja niin että kun ajatukset kypsyvät, niitä ymmärtää. Ja ääreestäns nöyrä ihminen, jolla oli kykyä kestää jaksottaiset masennuspuuskansa, ja jokin ihan selvä taito asettaa toiset itsensä edelle. Ja taju siitä että kaikki koskee tätä elämää. Ja urheus perustaa koko Tunnustuskirkko...Finkenwalde...maanalainen opetus sittemmin.
Ja hän halusi elää! Ja kun pakosuunnitelma on laadittu - kaikki on selvää - hän laskee päiviä, tunteja, melkein jo minuuutteja - jok pääsee ujuttautumaan vierelle ja kuiskaa: Veljenne Klaus pidätettiin. He hirttivät herra Majuri von Hasen aamulla - enon! Siis - jotakin uutta on tullut ilmi -- koko perhe on vaarassa. Ei mitään pakenemisia sinlle, Dietrich Bonhoeffer - sinä jäät taistelemaan tähän lohduttomaan loukkoon, keskitysleirejä ankeampaan...ja siellä on kirjoitettu "Hyvien voimien suojassa". Kunnes hän katoaa - ja jokainen tietää, mitä se merkitsee. Ja viimeinen ihana päivä tuo jo toivon - kunnes hän pitää jumalanpalvelusta vankien pyynnöstä - niin, voiko niin tehdä, kun joukossa on ateistikin? Kas - hän tulee itse pyytämään, että jos pastori sentään... ja sitten panttivangit pyytävät samaa... ovi riuhtaistaan auki: Vanki Bonhoeffer, valmistautukaa seuraamaan! Kuulustelut - viimeinen yö - sateentihkuinen Flossenburgin keskitysleiri. Ja rukoileva mies... vielä kerran hän pysähtyy tiellään hirttolavalle,, vielä jotakin asiaa on Jumalalle. Kristittynä eläminen kysyy joskus urheutta - ei - aina. Ei pullistelua, vaan hiljaista, päättäväistä, toiset etusijalle asettavaa päättäväisyyttä. Siinä ei ole aikaakaan ajatella itseään.
Minä kadehdin sitä nöyryyttä, joka kykenee tuohon kaikkeen, sillä sitä hän oli jos mitä --- pienellä paikalla jos kuka. Jos lukee niitä viimeisiä runoja, ja sitä epätoivoa ja siitä lohdutuksen löytämistä, sen kyllä näkee.
Tiedän ettei Jumalalla ole kaksosia - identtisiä ainakaan - vain vähän hajanainen sisarusparvi. Mutta tuossa oli jotakin josta en pääse irti loppuelämässäni. Ehkä en edes tahdo. Olla edes vähän sinnepäin - sitä minä kitisen, milloin en uhkaa että ellei, niin minäminäminä :068: :068: :068:
Jaa jaa...mutta kysyivät... :-\
-
ien voimien suojassa".No pientähän se tietysti, että oli mestaripianisti, soitti Mozartin sonaatteja jo kymmenvuotiaana, väitteli ...
Jaa jaa...mutta kysyivät... :-\
:015:
-
:015:
Mutta tämähän on suurenmoista.
Riippuvuutta aiheuttavien nukahtamislääkkeiden kuten alkoholinkin käyttö kun on niin turhaan nousussa. Sekakäytöstä nyt puhumattakaan. Nyt sai muuan herra B. ilmaiset unet.
-
Riippuvuutta aiheuttavien nukahtamislääkkeiden kuten alkoholinkin käyttö kun on niin turhaan nousussa. Sekakäytöstä nyt puhumattakaan. Nyt sai muuan herra B. ilmaiset unet.
En ole herra, mutta en ole myöskään narri. Eikä ole elämänkaareni aika ollut ostettuja eikä ilmaisia unia, vaan kaikki on ollut Hänen armostaan. Välillä ne ovat kyllä jääneet lyhyeiksi, omasta tyhmyydestä johtuen :icon_cool:
ps. joten hieman asennetta :icon_wink: sillä kaikki ihmiset eivät addikteja päihteiden suhteen.
-
sillä kaikki ihmiset eivät addikteja päihteiden suhteen.
No - kuka niin väittää? Täällä vain riemuitsin siitä että edes yksi nukkuu ilman, kn joku jo kuorsasi --- vai kirjoitinko muka jotain muuta? :003:
-
Luulen, ettei itsearvioinnin peili kokonaan ole ihmisen sisäinen ominaisuus kun nyt kimpassa ollaan. Se ei ole siellä koskaan.
Jossain määrin on ristiriitaista, jos käyttäytyy täällä kuin kuin aggressiivinen paviaani ja tulee sitten vikisemään että minähän vain olin oma itseni -- miksi minun ei anneta olla oma itseni! Ja ainahan joku rientää vedet silmistä kierien taputtelemaan että saat, saathan sinä, tottahan sitä saa oma itsensä olla - mutta meneeköhän nyt vähän käsitteet sekaisin. Olla oma itsensä siis on yhtä kuin käyttäytyä miten juuri minua huvittaa? Jos minua keksii v-uttaa, niin sitten minun kuluu v-uilla, muutenhan en "olisi oma itseni"? Ei, nyt on kyllä käsitetty jotain vähän pieleen.
Ihminen joka "oli oma itsensä", no, Stalin, Hitler, punakhmerien johtaja - ylipäätään kansanmurhien johtajat, jokainenhan vain oli oma itsensä. Kaveri joka pieksee nakkikioskilla jokaisen jonottajan joka on siinä nakkejaan vailla ennen häntä --- kas, täytyyhän saada olla oma itsensä! Ei tässä kynnysmatoiksi kuulkaas ruveta! Mitä te täällä minun tielläni teette?
Missä kulkee raja sille, että "on oma itsensä" tai "on pelkkä kynnysmatto"?
Ja hyvä. Saahan sitä elää kuin elukka pellossa. Mutta miksi sitten itkeä volista, että kun ei minusta kukaan tykkää? Ei hyväksytä, ei ymmärretä... mutta niin -- oikeestaan sillai --- viis minä ihmisistä --- paitsi milloin satun tarvitsemaan niitä joko ihailemaan itseäni, purkaakseni pahaa sisuani tai tyydyttämään muita tarpeitani.
Herttainen lähtökohta. Mutta ei olla kynnysmattoja, ei. Se nyt vähintään on selvää. Ja toisten on tässä peräännyttävä. Miten olisi jokin unohdettu "elää ja edes vähän antaa toisten olla rauhassa, ennen kuin lahtaan ne?"
-
No - kuka niin väittää? Täällä vain riemuitsin siitä että edes yksi nukkuu ilman, kn joku jo kuorsasi --- vai kirjoitinko muka jotain muuta? :003:
Ehkä minulla on sitten lukihäiriö. Täytty ilmeisesti tehdä itselleini lukuharjoituksia.
Toiseksi viestiketjun aiheena taisi olla itsetunto, jos nyt oikein olen ymmärtänyt.
Joten "kaunis irvistyksesi" ei kyllä minun itsetuntooni, vaikuta mihinkään suuntaan.
:icon_cool:
-
Kyse on nimenomaan itsetunnosta. Ei ihan aina sinusta. Eräs itsetunnon peruskysymyksistä kun on se minkä Jampe tuolla edellä otti puheeksi: Ei voi ruveta kynnysmatoksi. Ei voi niin. Eikä se oikein ole hyväksikään, ei kenellekään. Siitä lähtyee liikkeelle sadomasokistinen peli, ja jos huvittaa tietää niin omaa työpaikkaani minä lähinnä ajattelin nyt.
Mtta milloin jo kyykytetään toisia koska minähän saan olla oma itseni, muuten minä ihan katoan maailmankartalta?
Jos nyt sattumoisin sinä olisit joskus niin kirjoittanutkin -- muuta tuosta ei oikein voi päätellä -- niin et ole kuule ainoa jonka suusta se on kuultu tai kynänjäljistä tavattu, joten rauhoitu nyt. hyvä ihminen. Maailmassa on muitakin kuin sinä! Ehkä peräti ajankohtaisempia ja oman elämän kannalta vähän tärkeämpiä ihmisiä.
Mikä riivattu sinua vaivaa, kun suhteutat joka sanan itseesi? Ei aina ole puhe Benkku Suuresta!
-
Kyse on nimenomaan itsetunnosta.
Aivan, mutta jos katsoo Sinun... :eusa_silenced:
Mikä riivattu sinua vaivaa, kun suhteutat joka sanan itseesi? Ei aina ole puhe Benkku Suuresta!
Nyt ei ole todellakaan kyse Herra.B tai Benkusta eikä Benkku Suurestakaa.
Katsoisin kyllä että on enemminkin "aikuisten oikeesti" puhe ihan kokonaisvaltaisesti muistakin ihmisistä.
Tällä hetkellä minua ei riivaa mikään.
Toiseksi jos nyt haluat olla keskustelualueen "terapeutti".
Noudatan neuvoasi ja hyppään yli :icon_wink:
ps. kiitos muuten yksityisviestistäsi, mutta seuraavan kerran voisitko jättää pois ihmisen anatomian käsittelyn vähän vähemmälle.
Joten hyvää kesää ja voimia Sinulle.
Benkku :icon_cool:
-
Ibsenin Peer Gyntin perustarina on itsetunnon perustarinoista eräs parhaita. Aikanaan Hesan Kaupunginteatterin neljä vuotta pyörinyt versio oli vielä siitä hyvin tehty, näkikö kukaan? Peer miettii halki elämänsä, kumpi olisi todempaa: "Ole oma itsesi" vai "ole itse itsellesi kylliksi". Jos ja kun ihminen aivan täysillä ja toisia huomioimatta "on oma itsensä" hän itse asiassa joutuu olemaankin itse itselleen kylliksi -- kukaan ei pitkän päälle kestä häntä.
Tämä on näitä varmaan monenkin työyhteisön ongelmia - ennen luulin että vain naisten ja vain terveydenhuollon, mutta eipä taida olla niin. Ensin ollaan varmuuden vuoksi niin että jokaiselle ilmenee: minähän en ole kynnysmatto. Sitten toiset joutuvat hiukka rajaamaan -- ja seuraa itkn tyrskettä ja märsytään että minähän vain olin oma itseni!
Siinä sitä on ihminen neuvoton. Mitäs tuohon oikeastaan voi vastata?
-
Toiseksi jos nyt haluat olla keskustelualueen "terapeutti".
Noudatan neuvoasi ja hyppään yli :icon_wink:
Taitaa todella olla viisasta. En minä viitsi enää yrittää. Jos kirjoitan että tasan miksikään taputtelutädiksi en rupea kun alkaa muutenkin olla sarjassamme EVVK, ja että pidin sinusta, niin mitäs siitä sen enempää.
Samat sinne, kaikin tavoin.
Hop - sammakko loikkaa.
-
http://koti.mbnet.fi/lanivala/Mua%20pida.jpg
Sionin Wirret 1836, numero 24, kymmenes säkeistö.
Toivottavasti ei koeta hurskasteluksi.
-
http://koti.mbnet.fi/lanivala/Mua%20pida.jpg
Sionin Wirret 1836, numero 24, kymmenes säkeistö.
Toivottavasti ei koeta hurskasteluksi.
Ei koeta muttei myöskään löydetä luettavaksi kun niitä ei ole nykyversiossa noin montaa. Jostakin syystä tämä masiina ei näytä kuin osan muutamasta rivistä.
-
"Mua pidä kiinni ristis all', etten saa sieltä juosta, Ja Siionin mua kukkulall' armosa ulosnosta: Unn (Ann?) minun olla yhden niist', Joist' ilos näet, syntisist, Joist' ravituxi tulet."
Huh huh, tulikohan Vaivatun Sielun virrestä sinne päinkään oikein tämä kirjoitus. Tulipa tässä vain mieleen, että on ihan käytännöllistä, että näitä veisuuastioita välillä uudistetaan. Ei sillä, ihan mielenkiintoista on tutkia näitäkin vanhoja versioita.
-
Itsetunto on oman itsensä hyväksymistä ja omiin mahdollisuuksiin uskomista. Itsetuntoa voi myös ylläpitää rukouksessa erästä virrensäkeistöä myötäillen. Hyvä itsetunto saa ihmisen kaipaamaan muutakin kuin yksin maallista hyvää.
http://koti.mbnet.fi/lanivala/Mua%20pida.jpg
Sionin Wirret 1836, numero 24, kymmenes säkeistö.
Mua rakastuta ristihin, Jot' en saa pakoon juosta, Ja kukkulalle Siionin Mun toivon' silmä nosta! Tee minut niistä yhdeksi, Jotk' ovat sulle iloksi Ja taivaan enkeleille!
Siionin Virret 1960, 22: yhdeksäs säkeistö.
Minulle risti rakkaaksi Tee, etten pakoon juokse. Taluta, ohjaa kulkuni Siionin vuoren luokse. Mua auta ahdingoissa maan Iloa sulle tuottamaan Ja taivaan enkeleille.
Siionin Virret 1996, 145: kuudes säkeistö.
Johan Kahl
Paras ja koskettavin rukous, joka on tullut minua vastaan. Senkin tähden yhä uudelleen ja uudelleen rohkenen tuoda tämän virrensäkeistön esille. Sisältöön on tullut muutoksia, mutta silti se on säilynyt yhä elävänä ja koskettavana.
-
Onkin hyvä. Tiedätkö, Vaivattu Sielu, mitä tämä itselleni tuo mieleen? Se, joka jaksaisi rukoilla noin, ei voisi heittäytyä sadistiksi.
Sadismi, sehän on hyvin lähellä jo aika lailla loppuun vietyä mielen kehitystä, sillä aito sadisti ymmärtää toisen mielenliikkeet ja sen tähden osaa loukata. Sadistin itsetunto on useimmiten kiinni jossakin mitä ryhmä lupaa - ja aika usein ryhmä lupaa vaikka kansanmurhan.
Jos ryhmä jostakin hyvin ihmeellisestä syystä jaksaa yhdessä rukoilla noin, käy sadistinen ja sadismiin pohjautuva itsetunnon pönkitys lopulta mahdottomaksi. Tuo on yksinkertaisesti liian suuri asia - ei ole aikaa pälyillä ympärilleen. Enintään etsii tukea toisista, joistakuista jotka kenties ovat löytäneet jo tuon, ja pyytää: Auttakaa vähän, vaikka niin että pyydätte noin minunkin puolestani. En tiedä toista tietä edes terveyteen. Voinko hyvin täällä - yksi lysti. Se on vielä jotakin muuta kuin se terveys jota kannattaa tavoitella. Se ottaa huomioon toiset.
Tätä usein manailen kun mietin sitä, että tämä puoli ja tarve ihmisen hoitamisessa jää nyt sitten kokonaan syrjään kun niin kerran on keksitty päättää. Ja sanon senkin ihan suoraan, että kenenkään Leenan ajatuksiin Bonhoefferista ei todella kannata perehtyä -- se Leena yritti pärjätä ilman tätä rukousta, jonka DB olisi rukoillut muitta mutkitta, ja sillä tavalla teki oikeastaan postuumin murhan.
-
Tietämättäni, tajuamattani olen saanut rauhan itseni kanssa juuri vaivatun sielun sanoin hyväksymällä itseni.
Ihmiset jotka tuntevat minut pitävät minua vahvana, itsetuntoisena ja itsekeskeisenä. En tiedä. Tiedän vain ettei tällaisena ole hyväksytty eikä ole ollut helppo elämä. Paljolti kaikki näennäinen on vain heikkouksien peittelemisen osaamista.
Vähä vähältä on elämä ja usko opettanut olemaan vähemmällä. Luopuminen ja hiljeneminen on tehnyt hyvää. Sisäinen minäni on silti se sama intomieli ja liukaskieli, olen Paavon heimoa ja siksi myös Paavon virsi SV 282 on omani.
http://www.h-y.fi/sv/sv_281-290.html#282
-
Itsetunto on oman itsensä hyväksymistä ja omiin mahdollisuuksiin uskomista. Itsetuntoa voi myös ylläpitää rukouksessa erästä virrensäkeistöä myötäillen. Hyvä itsetunto saa ihmisen kaipaamaan muutakin kuin yksin maallista hyvää.
http://koti.mbnet.fi/lanivala/Mua%20pida.jpg
Sionin Wirret 1836, numero 24, kymmenes säkeistö.
Mua rakastuta ristihin, Jot' en saa pakoon juosta, Ja kukkulalle Siionin Mun toivon' silmä nosta! Tee minut niistä yhdeksi, Jotk' ovat sulle iloksi Ja taivaan enkeleille!
Siionin Virret 1960, 22: yhdeksäs säkeistö.
Minulle risti rakkaaksi Tee, etten pakoon juokse. Taluta, ohjaa kulkuni Siionin vuoren luokse. Mua auta ahdingoissa maan Iloa sulle tuottamaan Ja taivaan enkeleille.
Siionin Virret 1996, 145: kuudes säkeistö.
Johan Kahl
Paras ja koskettavin rukous, joka on tullut minua vastaan. Senkin tähden yhä uudelleen ja uudelleen rohkenen tuoda tämän virrensäkeistön esille. Sisältöön on tullut muutoksia, mutta silti se on säilynyt yhä elävänä ja koskettavana.
Edellisessä painoksessa 1828 sama säkeistö kuuluu
Mua pidä kiinni ristis all' Etten saa sieltä juosta, Ja Sionin mua kukkulal' Armosta ylösnosta: Ann' minun yhden niist', Joist' ilos näet, syndisist', Joist rawituksi tulet*).
-
Joku sanoi kerran että körttiläinen itsetunto on todella huono.
Pikkusiskonikin on ihmetellyt kun virsissä veisataan kokoajan kuinka ihminen on kurja syntinen, huono ja paha, mutta toisaalta pitäisi uskoa itseensä ja omata hyvä itsetunto että pärjää maailmassa. Oon aikoinaan rypenyt tosi kovassa synnintunnossa ja tunsin itseni todelliseksi maan matoseksi kauan. Nykyään yritän uskoa ja luottaa itseeni, pitää itseäni enemmän arvossa, tykätä itsestäni. Eikö Jumalakin meitä rakasta ja Hän on luonut meidät joten miten voisimmekaan olla jotain kauhean ala-arvoista
Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku
Itsetuntoa on se, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia minä näe itse itsessäni.
Itsetunto on hyvä silloin kun minun minäkäsityksessä on voitolla positiiviset ominaisuudet.
Minun itsetunnon minäkuva on ”totuudenmukainen”. Hyvien ominaisuuksien lisäksi minä havaitsen ja tiedän heikkouteni.
Heikkouksien ja puutteiden myöntäminen ei romuta minun itseluottamusta.
Heikkouksien myöntäminen ei tarkoita niiden hyväksymistä siten, että niillä voisin selitellä huonoa käytöstäni.
Hyvä itsetunto tarkoittaa minun rehellisyyttä huonojenkin ominaisuuksieni suhteen, ilman , että niiden toteaminen vie minulta itsekunnioitusta.
Itsetunto on itseluottamusta ja itseni arvostamista
Itsetuntoa voidaan nimittää myös itsearvostukseksi, eli en anna esim. loukata itseäni vaan puolustan itseäni ja pidän kiinni oikeuksistani.
Itsearvostusta on kyky että olen myös tyytyväinen omiin suorituksiini.
Itsevarmuutta on vaikkapa se, paljonko uskon voivani ratkaisuillani vaikuttaa elämääni tai miten varma olen kyvyistäni hallita vastaan tulevia asioita ja ongelmia.
Itsevarmuutta on se, etten aina jää miettimään ja katumaan tekemiäni ratkaisuja.
Itseluottamusta on sekin, että uskallan asettaa korkeitakin vaatimuksia itselleni ja ottaa haasteita vastaan.
Itsetunto on oman elämäni näkemistä arvokkaana ja ainutkertaisena
Hyvään itsetuntooni kuuluu nähdä että oma elämäni ainutkertaisena ja että ymmärrän olevani tärkeä sinänsä, tarvitsematta erityisiin suorituksiin tai onnistumisien sitä osoittamaan.
Ajatus oman elämäni tärkeydestä ja ainutkertaisuudesta perustuu sisäiseen itsearvostukseeni ja tunteeseeni, että elämä, jota elän, on OMA elämäni ja siksi tärkeä.
Elämäni arvo ei tule muiden antamasta arvostuksesta.
Näen oman arvoni ja osaamiseni, mutta se ei ole sitä harhaa, että olen ainoa, joka osaa, tai että olen ainoa jota tulee arvostaa.
Ei ole olemassa yhtään menestyksekkään ja onnistuneen elämän mallia, näin ollen joudun arvioissa luottamaan omiin tunteisiini.
Koska itsetuntoni on minun sisällä oleva tunne, se ei ole selitettävissä niillä tapahtumilla tai ominaisuuksilla, joita te näette.
Tyytyväisyys itseeni – ilman että sitä voisi perustella aikaansaannoksilla - vaatii itseltäni paljon.
Itsetunto määritellään itseluottamukseksi ja itsensä arvostamiseksi
:icon_cool:
-
Hienoa Benkku. Rohkaiseva ja lohduttava on näkemyksesi. Käsivi oppikirjaan tällaisenaan. :039:
-
Kun tehdään jako lutherilaisittain niin ihmisen on niin p..........n olematonta suhteessa pelastuksen asioihin. Mutta ihminen kädet hihan suut yhteen käärittyinä hän tekee rakkauden töitä sukulaisilleen, omaisilleen, ystävilleen tai jopa vihulaisilleekin.
Itsetunto on itsenäisyyttä oman elämäni ratkaisuissa ja riippumattomuutta muiden mielipiteistä.
Itsenäisyyden ja itsetunnon välillä on yhteys.
Itsetunto on epäonnistumisten ja pettymysten sietämistä.
Se, että tekee jonkin asian huonosti, ei tarkoita, että itse on huono.
Ja lopuksi…
Hyvä itsetunto auttaa myös tulkitsemaan ympäristöään oikein ja näkemään , että pettymyksiä on kaikkien ihmisten elämässä.
-
Joo, näin on. Kylläpä nyt Benkulta irtoaa!
-
Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku Itsetuntoa on se, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia minä näe itse itsessäni...
... Kävisi oppikirjaan tällaisenaan.
Ei ole oppikirjasta, eikä tule oppikirjaan. :icon_cool:
Itsetunto on itsenäisyyttä oman elämäni ratkaisuissa ja riippumattomuutta muiden mielipiteistä.
:icon_wink:
-
Ihan aluksi haluan huomauttaa, että suurinta osaa tämän ketjun kirjoituksista en ole jaksanut lukea.
Itsetuntoa voi olla sekä tervettä että epätervettä. Terve itsetunto on mielestäni sitä, että tietää mitä osaa ja myöntää sen, mutta ei leuhki sillä eikä paina muita alas. Ei tee ongelmaa siitä, mitä osaa huonommin kuin toiset. Toisin sanoen tuntee oman arvon ja antaa arvon myös toisille.
-
Ihan aluksi haluan huomauttaa, että suurinta osaa tämän ketjun kirjoituksista en ole jaksanut lukea.
Itsetuntoa voi olla sekä tervettä että epätervettä. Terve itsetunto on mielestäni sitä, että tietää mitä osaa ja myöntää sen, mutta ei leuhki sillä eikä paina muita alas. Ei tee ongelmaa siitä, mitä osaa huonommin kuin toiset. Toisin sanoen tuntee oman arvon ja antaa arvon myös toisille.
Eli kykenet ihailemaan toista ihmistä ja asettamaan itsellesi auktoriteetja ilma, että olisit riippuvainen hänestä tai että hänen olemassaolo olisi Sinulle uhka.
:eusa_think:
-
Eli kykenet ihailemaan toista ihmistä ja asettamaan itsellesi auktoriteetja ilma, että olisit riippuvainen hänestä tai että hänen olemassaolo olisi Sinulle uhka.
:eusa_think:
Niinpä. Ja mahdollisesti, mahdollisesti ottamaan huomioon sen, että kyllä joka iikkä kykenee olemaan toiselle uhka. Ja usein onkin. Kaiken saa hajalle, jo jatkuvalla nälvimiselä, mitätöimällä, asenteellisella ja ohjelmallisella ilkeydellä.
Ehjäksi sitä vain ei jonkin rajan ylityttyä enää ihmisvoimin tehdä. Niin ystävyydessä kuin rakkadessakin on rajoja joiden ylitys merkitsee tätä: Ole nyt sitten itse itsellesi kylliksi- - olit niin perusteellisesti oma itsesi, että karkoitit lopulta kaikki luotasi. Niin - on harhaluulo olettaa että kaikki voidaan kestää, kaikki npitäisi kestää tai ihmisillä olisi velvollisuus kestää kenenkään taholta mitä hyvänsä. Ei missään nimessä ole. Kaiken saa hajalle.
Näissä tilanteissa, joissa itset nto on pakottanut hajottamaan kaiken ja istutaan raunioilla, yhteinen vihollinen on enää ainut, joka yhdistää ihmisen toiseen. Mutta se solidaarisuus on onnetonta, sillä viha on äärimmäisen epätoivoinen yhdistäjä. "Vaivatun Sielun" tarjoama viisaus olisi sille sitten se ainut lääke.
-
Ihan aluksi haluan huomauttaa, että suurinta osaa tämän ketjun kirjoituksista en ole jaksanut lukea.
Itsetuntoa voi olla sekä tervettä että epätervettä. Terve itsetunto on mielestäni sitä, että tietää mitä osaa ja myöntää sen, mutta ei leuhki sillä eikä paina muita alas. Ei tee ongelmaa siitä, mitä osaa huonommin kuin toiset. Toisin sanoen tuntee oman arvon ja antaa arvon myös toisille.
Eli kykenet ihailemaan toista ihmistä ja asettamaan itsellesi auktoriteetja ilma, että olisit riippuvainen hänestä tai että hänen olemassaolo olisi Sinulle uhka.
:eusa_think:
Epäilen ja väitän että tällä planeetalla ei ole ihmistä joka olisi näin täydellinen , viitaten nimimerkki "Pirskan" viestiin. Itsetunto ei muodostu vain yhdestä osasta ja kukaan meistä ei ole täydellinen ja jos on niin haluan nähdä sen ihmisen.
Itsetuntoon kuuluu myös:
Se ,jos tekee jonkin asian huonosti ei tarkoita sitä että olisi huono ihminen.
-
Hienoa Benkku. Rohkaiseva ja lohduttava on näkemyksesi. Käsivi oppikirjaan tällaisenaan. :039:
Miksikäs ei --- jos on hyvä siten että sille on vähäisiäkään perusteluja. Mitä tuumit, Riitta-mummi: Kun Hitler totesi ilman muuta olevansa hyvä - kun Kaikkiivaltiaskin oli peräti pelastanut hänen henkensä, ja kolmasti - - olisitko jakamassa sen ajatuksen? Minä olen hyvä, minä, Adolf Hitler. Maailman paras Adolf Hitler ja toisten on oltava samaa mieltä! Jumalakin on!
Ei ole pienintäkään aihetta syöksyä suin päin toteamaan että olen hyvä sejase. Ei kerta kaikkiaan. Se jos mikä on äärimmäistä ja vaarallista itsepetosta.
Tänne kuuluttaisin sitä itsetutkistelua, jota jossakin ennätin jo vähän kritisoida - kyllä nyt muutin mieleni. Psykopaatithan ovat ensimmäisinä huutamassaa kunka hyviä he ovat - ja jokaisessa meistä taitaa asua myös se pieni natsi. Sen aisoissa pitäminen olisi terveellistä - ei kukaan ole suinpäin hyvä ja kaikissa toimissaan hyväksyttävä. Johan on jutut. Menen tästä ampumaan naapurin - ei kun kotiin huokaamaan että kiitos Herralle, minä olen hyvä!
Se olisi niin peräti ihanaa - minä olen hyvä tällaisenaan. Mutta kun en ole, ellei minussa asu pienintäkään halua korjata rikkomaani - ainakin, kunnes toinen ilmoittaa että kitos mutta ei kiitos. Sitten sinä et muuta voi kuin surra!
Muusta on kysymys, kun ihminen on valmis sanomaan: Niin - täällä on muitakin. Yritän ottaa heitä hieman huomioon ja piittaan rahtusen verran heidän mielipiteistään ja tunteistaan. Epäonnistun - mutta yritän korjata. Tämä perustus kestää - jos Jumala saa minua siinä auttaa.
-
Eli kykenet ihailemaan toista ihmistä ja asettamaan itsellesi auktoriteetja ilma, että olisit riippuvainen hänestä tai että hänen olemassaolo olisi Sinulle uhka.
:eusa_think:
Kirjoitin itsetunnosta passiivimuodossa, en yksikön ensimmäisessä persoonassa.
-
Itsetuntoon kuuluu myös:
Se ,jos tekee jonkin asian huonosti ei tarkoita sitä että olisi huono ihminen.
Pirskan määritelmä oli yksinkertainen ja selkeä.
Tämä on jo hieman muuta: Kun teen jonkin asian huonosti, minä kai sentään yritän korjata sen. Millainen itsetunto on ihmisellä joka ei edes yritä! Onko hän niin "huono" ettei kumminkaan voi vai niin "hyvä" että toiset pitäkööt hyvänään?
Siis: Minä olen hyvä ihminen, saan sitten aikaan mitä tuhoa tahansa! Korjaamaanhan minä en nöyrry - minähän olen HYVÄ IHMINEN!
On se juttu että joku on "hyvä ihminen" tässä syntisten sekalaisessa sakissa - jossa kai bsentään joskus edes harjoitellaan haparoiden jotakin: Pahoitinko mielesi...olen pahoillani...särjinkö ikkunasi...anteeksi...KORJATAAN!
-
Holokaustinen aika oli ihmisen historiassa musta hetki, mutta ei se musta hetki ole meissä ihmisissä mihinkään hävinnyt. emmekä ole siitä mitään oppineet. Ihmettelen vain sitä , eikö jokaisella ihmisellä ole yksilöllinen itsetunto ja omaa itsetuntoaan voi kohentaa ajattelemalla esimerkiksi:
Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku.
Eli: hyvä itsetunto on yksilöllinen, ehkä yleisistä arvostuksista poikkeavien päämäärien asettamista ja rohkeutta pitää niistä kiinni.
Eikä tällä ole mitään tekemistä ”Kolmannen valtakunnan” kanssa, mutta jos joku kokee että holokaustisen ajan ihmiset kuuluvat tämän päivän itsetunnon käsitteeseen, niin kyllä minun henkilökohtaisesti todettava että en saa mahtumaan aihetta millään sisälle itsetuntoon.
-
Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku.
Eli: hyvä itsetunto on yksilöllinen, ehkä yleisistä arvostuksista poikkeavien päämäärien asettamista ja rohkeutta pitää niistä kiinni.
Pidä vain kiinni päämääristäsi - hyvä, mikäs siinä. Se että tämän perusteella vielä olisit "hyvä Benkku" riippuu varsin suuresti siitä, millaisia nämä yksilölliset, ehkä (?) yleisistä arvostuksista poikkeavat päämäärät ovat.
Milloin olet "hyvä Benkku"? Päätätkö ihan omin päin, että minä olen hyvä joskin toimintani hieman poikkeaa "yleisesti arvostetuista päämääristä"? Murhakin poikkeaa "yleisesti arvostetuista päämäärästä". Mutta erityisen nerokkaana yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon osoituksena sitä ei pidetä.
Yleisesti ihmiset arvostavat todellakin niin naiiveja asioita, kuin sovinnollisuutta, ystävällisyyttä, kohteliasta käytöstä, pyrkimystä siihen, että he edes jossakin määrin jättävät jälkeensä muutakin kuin poltettua maata ja mielipahaa. Kovasti taidetaan arvostaa niinikään pyrkimystä korjata, selittää, sovittaa, lisätä ymmärrystä, kantaa omaa kuormaansa ja vileä edes sormenpäällä auttaa toistakin. Nykyisin myös netikettiä, hyvää käytöstä keskustelupalstalla. Mutta hivenen nöyryyttä se kysyy.
Onhan se tavallaan persoonallista - julistautua kaikista ihmisistä riippumattomaksi, yksilölliseksi olennoksi, jolla on kaiketi sitten oikeus toimia kuinka hyvänsä - pääasia siis, että on "yksilöllinen". Tämä ilmiö kyllä tunnetaan, eikä siinä totisesti tarvita mitään korkeakouluopintoja. Näitä omien halujensa totueuttajia osuu useammankin ympäristöön. Suuresti persoonallisiahan he ovat - toinen asia on se, mitä he saavat aikaan. No - kukin tavoitteensa mukaan tietysti.
Pääasia siis on se, että hyväksyy itsensä, käyttäytyi sitten kuinka tahansa? Toteutti omia mielihalujaan kuinka hyvänsä? Siis - sinä olet tätä mieltä? Ymmärsinkö oikein?
-
Ihmettelen vain sitä , eikö jokaisella ihmisellä ole yksilöllinen itsetunto ja omaa itsetuntoaan voi kohentaa ajattelemalla esimerkiksi:
Itsetunto on tunnetta, että olen hyvä Benkku.
Eli: hyvä itsetunto on yksilöllinen, ehkä yleisistä arvostuksista poikkeavien päämäärien asettamista ja rohkeutta pitää niistä kiinni.
Oman itsetunnon kehittyminen etenee koko elämänkaareni, mutta miten?
Esimerkiksi tarkkailemalla itse itseäni, tieto ihmisten käyttäytymisestä, avoimuus ihmissuhteissa, arvio omista heikkouksista ja vahvuuksista, itsensä kehuminen ja hemmottelu, vastuun ottaminen omasta elämästänsä jne.
Ja oma ajattelutapa… näin syntyy muutosta.
Niin … huono itsetunto …alhainen itsekunnioitus voi olla myös ihmisellä tapa puolustaa itsekeskeisyyttä.
Mihin kuuluu esimerkiksi muiden ihmisten manipulointi vihaamalla itseään ja jatkuva oman itsensä alentaminen sekä aliarvioiminen. Tähän mahtuu asenne ”selviän kaikesta” ja sekä myös ”en pysty mihinkään”. Näiden kahden äärimmäisyyden läpi nöyryys murtautuu, kun tunnustamme itsellemme ” minä pystyn”.
Nimimerkki ”Leena”, nämä olivat minun vastaukseni käsitteestä itsetunnosta. Näin lopuksi voisin todeta että koska Sinun ja minun ajatusmaailma on niin kaukana kuin olla ja voi. Niin katson että omalta osaltani keskustelu itsetunnon käsityksestä päättyy tähän. Toiseksi kyllä tälle foorumille me mahdumme molemmat vaikka emme pitäisikään toistemme mielipiteistä. Keskustelualueen ”ylilyönteihin” puutuu ylläpito, nimimerkillä kokemusta on. Joten minun ei tarvitse kysyä foorumin ylläpidolta mitä minä ”tekisin Sinun ” kanssasi. Itsehän neuvoit meitä kaikkia hyppäämään epämiellyttävien nimimerkkien viestien yli. Nyt me molemmat emme noudattaneet hyvää neuvoasi ja viimeiseksi voisin todeta että minun mielestäni kaikesta huolimatta keskustelualue on erinomainen kasvunpaikka ihmiselle.
ps .Viha on tunne (ei toimintatapa) jolla on monia ulottuvuuksia.
:icon_cool:
-
Benkku elää sitkeästi siinä uskossa, että teema olisi vain häntä ja nimimerkki Leenaa varten - jonka hän kertaalleen jo julisti tuntevansakin. Itse aloitin keskustelun Jampen kommenttien perusteella , ja edelleen kaipaisin hieman toistenkin näkökulmia. Kyse taisi alkujaan olla körttien itsetunnosta ja sen oletetusta heikkoudesta? Olisikohan tästä puhuttavaa? Kuulisin kyllä mielelläni näkemyksiä muiltakin kuin Benkulta. Ne on jo useaan kertaan kuultu, ennen ja jälkeen ns. jäähyjen, joten enempää en kyllä kaipaakaan. En toden totta. Ne itkut on itketty.
................................................................
Mietin tuota lähtökohtaa tosi usein. Siionin virret korostavat ihmisen syntisyyttä, heikkoutta ja sitä tosiasiaa, että hiljaista pitelee Jumalan kasvojen edessä. Kyllä olen sitä mielessäni kysellyt, onko tässä kaikki - toisaalta ne ovat kuin jatkuvaa sen myöntämistä ja siihen myöntymistä, että mitään vietävää ei Jumalalle ole - enintään omat mokat. Muistelen joskus lukemaani Mannermaan kirjaa Lutherin uskontulkinnasta ("Kaksi rakkautta") ja jotenkin on, kuin näitä Siikkareita opetellessani saisi olla sillä paikalla helpottavan rehellinen. Se on toinen asia, että ihmisten kesken korjaamisen paikalla korjataan. Muuten menee maailmanmeno ihan muussiksi. Rakkain kai on se "kun kristityn on nimi mulla" jota äitini lauloi --- mahtaakohan enää edes muistaa. Joskus itsetunnosta puhuttaessa puhutaan myös jostakin joka on kuin majakka merellä. Sitä ei tavoita, eli hyväksi ei tultu - muutoinhan purjehtii kivikkoon - mutta ilman sen valoa ei menty mihinkään.
-
...Itse aloitin keskustelun Jampen kommenttien perusteella , ja edelleen kaipaisin hieman toistenkin näkökulmia. Kyse taisi alkujaan olla körttien itsetunnosta ja sen oletetusta heikkoudesta?
Kiusaus oli niin suuri että en voi olla kommentoimatta Sinun viestiäsi.
Minä käsitän kyllä että olet osallistunut keskusteluun Itsetunnosta hieman aikaisemmin eli 03.04.10 - klo:08:34:
Tuskin se nyt itsetuntoa kokonaan vei, pelotti kyllä. Täällä on pakko ajatella, ja täältä saa ajatuksia. Jos ei synny omaa tekstiä, niin tämä on hyvä doping siihen. Kun vain viitsisi sitten häipyä kans.
Tämä ei ole ilkeyttä eikä piikittelyä vaan toteamus, sillä me ihmiset kaikissa omavoimaisuudessaan erehdymme jostain syystä ja aina tulee muistihäiriöitä, itse kullekin. Käsitän myös että ”körtti” on ihminen siinä kuin kuka tahansa tämän maapallon ihminen.
Toisaalta päivän mietelause voisi olla tänään tässä ja nyt: "se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään…"
ps. Itsetunto teema ei ole todellakaan pelkästään minua varten vaan kyllä kaikilla keskustelualueen ihmisillä on oikeus osallistua keskusteluun. Kaikkia ihmisiä ei kaikki asiat kiinnosta, valinta.
Itse olen vaan kiinnostunut aiheesta koska joudun kohtaamaan erilaisia ihmisiä…kahdeksan tunnin aikana. Enkä kiellä etteikö käsite anna minulle itsellenikin paljon. Mutta, mutta … niin kuin sanoin asia on minun osaltani loppuun käsitelty, :icon_wink:
ja toivon että tämän muistaisin. :icon_cool:
-
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
-
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
"Jumala loi meidät omaksi kuvakseen..."
Miksi me ihmiset sitten sanomme että Jeesus on hyvä ja täydellinen, aika vaikea kertoa ihmisellä joka kärsii itsetunnossaan...
Vai onko meissä ihmissä vain pahaa, väitän että näin ei ole. Vaan meissä on sekä hyvä että paha.
Vai mitä "vaivattu sielu"
-
Itsetuntoon kuuluu myös:
Se ,jos tekee jonkin asian huonosti ei tarkoita sitä että olisi huono ihminen.
:023: Totta.
Tämä on jo hieman muuta: Kun teen jonkin asian huonosti, minä kai sentään yritän korjata sen. Millainen itsetunto on ihmisellä joka ei edes yritä! Onko hän niin "huono" ettei kumminkaan voi vai niin "hyvä" että toiset pitäkööt hyvänään?
Miten tuo liittyy itsetuntoon? Jos keskeytän olympiamaratonin, koska nesteet ei pysy sisällä ja siis voimat loppuu, asiaa ei voi korjata. (Tietysti itsetunto voi kokea kolauksen, jos uhosin jotain.)
Siis: Minä olen hyvä ihminen, saan sitten aikaan mitä tuhoa tahansa! Korjaamaanhan minä en nöyrry - minähän olen HYVÄ IHMINEN!
On se juttu että joku on "hyvä ihminen" tässä syntisten sekalaisessa sakissa - jossa kai bsentään joskus edes harjoitellaan haparoiden jotakin: Pahoitinko mielesi...olen pahoillani...särjinkö ikkunasi...anteeksi...KORJATAAN!
:017: :017:
Jos rikkoo jotain, on hyvä, jos voi korjata. Sehän on oikein. Miten 'hyvä ihminen' tähän liittyy, tai itsetunto..
-
Vai onko meissä ihmissä vain pahaa, väitän että näin ei ole. Vaan meissä on sekä hyvä että paha.
Vai mitä "vaivattu sielu"
Aivan...
Raamatun kommentaarin mukaan: "Kukaan muu ei ole itsessään hyvä kuin Jumala. Hän on ehdoton hyvyys. Ihmisen hyvyys on suhteellista".
-
Jos rikkoo jotain, on hyvä, jos voi korjata. Sehän on oikein. Miten 'hyvä ihminen' tähän liittyy, tai itsetunto..
Kyllä se ikävä kyllä liittyy. Ei kukaan "ole" sellaisenaan sitä eikä tätä. Itsekunkin hyvyys tai pahuus näyttäytyy siinä kuinka hän toisia kohtelee - ja kristittyjä kutsutaan muuhun, kuin sadismin maailmanmestaruuskisoihin, sillä sitä lajia täällä riittää ilmankin.
. Jokainen erehtyy, mutta useimmat sentään osaavat pyytää anteeksi. Tavallisesti ihminen pyrkii edes joskus korjaamaan sen minkä särki. Mitä tulee esimerkiksi niin arkisesta asiasta kuin avioliitosta, ellei kumpikaan ikinä sitä tee?
Se ei tee meistä enkeleitä, koska oletettavasti särjemme enemmän kuin ehdimme korjata. Mutta itsetuntokysymykseen se ehdottomasti liittyy ja kuuluu. Luonnollisesti voimme väännellä asiaa ja määritellä mustan valokoiseksi ja päinvastoin - ihan niinkuin tahdotaan - minä tykkään että se niinkun olis niinkun silleen eikä tälleen. Psykopatia nyt kuitenkin on eräs itsetunnon vakavimman häiriön nimi --- ja sille ominaista on juuri tuollainen asenne. Minä olen hyvä. Minä menen peilin eteen hokemaan itselleni: Minä olen hyvä --- VAIKKA olen toiminut sadistisesti kaiken päivää. Ei - silloin ei itsetunto ole terve, eikä ihmisellä ylipäätään erityisempää syytä hokea itselleen sitä kuinka hyvä hän on --- ei hän ole --- eikä missään nimessä hyväksyttävä. Erinomaista voidetta korvasyyhyyn tällainen puhe, sitä se kyllä on!
Hieman terveempi ihminen OTTAA- TOISET - HUOMIOON. Psykopaatti sanoo: Minun ei tarvitse piitata kenestäkään.
Mitä Tukholman maratoniin tulee: Valitettavasti psykopatiaan taipuvaisen henkilön on usein vaikeata sietää epäonnistumisia, olivatpa ne toisista vaikka kuinka samantekeviä. Niille on löydettävä syy muusta ja muista kuin itsestä. Vaikka väärästä mstikkasoppamerkistä, jos ei muuta keksi. Sama koskee toisten oletettuja suorituksia ja kuviteltua menestystä. Maratonin loppuun selvittäneen asema samassa laivassa psykopaatin kanssa on useimmiten surkuteltava. Kas, kun me emme siedä sitä ajatustakaan että joku vaikkapa menestyisi --- viis siitä, kuinka suuria uhrauksia se on sitten taas siltä pärjääjältä vaatinut. Ja sitähän me puolestamme emme millään tavoin vaivaudu peittämään. Jos hän pahoittaa mielensä niin siihenhän me itse asiassa pyrimmekin --- sadismi on psykopaatista aina se kivoin leikki!
Ja surullista kyllä - psykopatia on tarttuva tauti, sillä kovin monesta sadismi on pohjimmiltaan kivaa. Niin syntyvät kansanmurhat.
-
... psykopatia on tarttuva tauti...
Hmm... Hyvä nimimerkki "leena" aikoinaan sosiaali- ja terveyden oppitunneillani, luennoilla tai myöhemminkään en muista kyllä koskaan kenenkään sanoneen että psykopatia on tarttuva tauti.. Mutta jos olen väärässä, mitä kyllä epäilen aivan suunattomasti, niin pyydään pyyteetömästi anteeksi tätä kommentia ja epäammatimaisuuttani.
Toiseksi en kyllä ole havainut sadismia foorumilla, enemminkin vuorovaikutus ongelmia nimimerkien välillä tällä keskustelualueella. Mutta tunteet ovat ilmeiseti vähän yhdellä sun toisella pinnalla.
ps.ja jos tietäsit mitä teen ammatikseni, uskon että ehkä voisit sanoa "hyvä Benkku". Suosittelisin myös Sinullekin mahdollista ajatella itsestäsi että olet hyvä "Leena" ja kaikille muillekin. Mutta tuntuu kyllä ulkopuoliselta että ajattelet... ja mikäs minä olen.Toiseksi en näe itsekeskeisyydessäni että olisi tarvetta pyytää anteeksi joiltakin keskustelualueen ihmisiltä.
Upsis, unohdin taas että keskustelu ei ollut tarkoitettu ainoastaa "Leenalle" ja "Benkulle" eikä että aina olisi kyse minusta "Great Benkku". :icon_wink:
Voimia tulevalle viikolle Sinulle ja myös kaikille muillekin, Hyvät ihmiset.
Benkku :icon_cool:
-
Kyllä se ikävä kyllä liittyy. Ei kukaan "ole" sellaisenaan sitä eikä tätä. Itsekunkin hyvyys tai pahuus näyttäytyy siinä kuinka hän toisia kohtelee - ja kristittyjä kutsutaan muuhun, kuin sadismin maailmanmestaruuskisoihin, sillä sitä lajia täällä riittää ilmankin.
.............
Psykopatia nyt kuitenkin on eräs itsetunnon vakavimman häiriön nimi --- ja sille ominaista on juuri tuollainen asenne. Minä olen hyvä. Minä menen peilin eteen hokemaan itselleni: Minä olen hyvä --- VAIKKA olen toiminut sadistisesti kaiken päivää. Ei - silloin ei itsetunto ole terve, eikä ihmisellä ylipäätään erityisempää syytä hokea itselleen sitä kuinka hyvä hän on ---
Mitä Tukholman maratoniin tulee: Valitettavasti psykopatiaan taipuvaisen henkilön on usein vaikeata sietää epäonnistumisia, olivatpa ne toisista vaikka kuinka samantekeviä. Niille on löydettävä syy muusta ja muista kuin itsestä. Vaikka väärästä mstikkasoppamerkistä, jos ei muuta keksi. Sama koskee toisten oletettuja suorituksia ja kuviteltua menestystä. Maratonin loppuun selvittäneen asema samassa laivassa psykopaatin kanssa on useimmiten surkuteltava. Kas, kun me emme siedä sitä ajatustakaan että joku vaikkapa menestyisi --- viis siitä, kuinka suuria uhrauksia se on sitten taas siltä pärjääjältä vaatinut. Ja sitähän me puolestamme emme millään tavoin vaivaudu peittämämään.
Lähdin omassa pohdinnassani siitä, että jos on epäonnistunut tietyssä asiassa, ei tarvitse pitää itseään lopullisesti huonona, surkeana, elämässään täysin epäonnistuneena. Eikö silloin ole ihan hyvä vaikkapa katsoa peiliin ja sanoa itselleen, että hei, olen ihan hyvä ja kelvollinen epäonnistumisestani huolimatta. Ei tullut mieleeni yhdistää tähän psykopatiaa.
Vierastan käsitettä 'hyvä ihminen'. Tiedänkö tarpeeksi jostakusta voidakseni kutsua häntä siten.. Vai riittääkö jokin teko, että ihmistä pidetään hyvänä.. Pystyyhän psykopaattikin tekemään hyvää saavuttaakseen päämääränsä.
Maratonista tai muista oletetuista ja kuvitelluista saavutuksista.. Lienee lähinnä omasta itsestä kiinni, osaako iloita toisen menestyksestä vai haluaako kateudessaan ja katkeruudessaan 'pudottaa ' toisen. Tai vähätellä ja ehkäpä levittää kuviteltua, jopa valheellista informaatiota tästä 'menestyjästä'.
Ihminen on itsekäs. Ja on niin helppo vierittää syy muualle, totta. Kannattaa varmasti enemmän tutkailla omia reagointi- ja toimintatapojaan sen sijaan että keskittyy muiden tekemisiin ja menestyksiin tai epäonnistumisiin. Muita on tietysti helppo osoitella ja neuvoa, ja omien tapojen muuttaminen voi olla tuskallistakin. Mutta - jokainen elää vain oman elämänsä.
"Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
-
Lähdin omassa pohdinnassani siitä, että jos on epäonnistunut tietyssä asiassa, ei tarvitse pitää itseään lopullisesti huonona, surkeana, elämässään täysin epäonnistuneena. Eikö silloin ole ihan hyvä vaikkapa katsoa peiliin ja sanoa itselleen, että hei, olen ihan hyvä ja kelvollinen epäonnistumisestani huolimatta. Ei tullut mieleeni yhdistää tähän psykopatiaa.
Eikä ollut mitään aihetta liioin! Niin pitkään kuin ihminen osa noin lohduttaa itseään epäonnistuttuaan, on psykopatiaan valovuosien matka.Tilanne muuttuu - tai raskas itsetunto-ongelma paljastuu - kun ihminen epäonnistuttuaan käy sellaisen kimppuun, jonka kuvittelee - huom. peräti usein vielä näin! - jotenkin onnistuneen.
Ja tässäkin vielä on muuan porras noustavana. Toisinaan on todella jaksettava antaa anteeksi sellaista, että omat onnistumisen mahdollisuudet on tosiasiallisestikin tärvelty. Kyllä sellaista tapahtuu ikävä kyllä myös. Mutta käydä se läpi hiljaksiin ja enempiä elämöimättä, ainakaan nyt toreilla julki kaiuttamatta - siinä on haastetta ja ken kykenee vielä siihenkin, ei satavarmasti ole ainakaan psykopaatti --- jos vielä huomaa että jassoo - tätähän ei nyt selvitä tuon kanssa ukko ylijmalakaan ja jaksaa sitten nauraa koko jutulle, niin silloin on itsetunto jo vähän tavallistakin terveempää tekoa.
Voivoivoi... Sinä et ainakaan ole psykopaatti..-.et! Et siis satavarmasti ole! Älä päästä edes ajatuksiisi, muuten Leena :'( :'( :'( :'( viikon!
-
Voivoivoi... Sinä et ainakaan ole psykopaatti..-.et! Et siis satavarmasti ole! Älä päästä edes ajatuksiisi, muuten Leena :'( :'( :'( :'( viikon!
"Todistuksia ja lausuntoja antaessaan lääkärin tulee muistaa
olevansa puolueeton todistaja ja asiantuntija, jonka lausunnon on
perustuttava huolellisen tutkimuksen antamiin objektiivisiin havaintoihin
ja niiden kriittiseen arviointiin sekä muihin tosiseikkoihin,
jotka lääkäri on saanut tietoonsa".
"Julkisessa esiintymisessään lääkärin tulee noudattaa tarkkaa
harkintaa ja välttää itsensä tehostamista. Ilmoittelussaan lääkärin tulee
noudattaa lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevia ilmoitteluohjeita".
http://www.laakariliitto.fi/files/Etiikka05.pdf
Tämä olisi hyvä muistaa ”lekurin” myös silloin kun esiintyy julkisesti. ettei tule vääriä analyyseja tehtyä ihmisistä.
-
"Todistuksia ja lausuntoja antaessaan lääkärin tulee muistaa
olevansa puolueeton todistaja ja asiantuntija, jonka lausunnon on
perustuttava huolellisen tutkimuksen antamiin objektiivisiin havaintoihin
ja niiden kriittiseen arviointiin sekä muihin tosiseikkoihin,
jotka lääkäri on saanut tietoonsa".
"Julkisessa esiintymisessään lääkärin tulee noudattaa tarkkaa
harkintaa ja välttää itsensä tehostamista. Ilmoittelussaan lääkärin tulee
noudattaa lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevia ilmoitteluohjeita".
http://www.laakariliitto.fi/files/Etiikka05.pdf
Tämä olisi hyvä muistaa ”lekurin” myös silloin kun esiintyy julkisesti. ettei tule vääriä analyyseja tehtyä ihmisistä.
Onko täällä joku semmonen...?? :repee: :repee: :repee: :repee: :repee:
-
"Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Aamen.
-
Olen yrittänyt lukea tätä ketjua, koska aihe kiinnostaa kovasti. Minulla on ollut sen verran kiireitä,etten tahdo pysyä millään tahdissa mukana. En siis ole jaksanut aivan tarkkaan lukea kaikkea.
Benkulla oli hyvä määritelmä tuolla jo jokin sivu taaksepäin.
Itse olen miettinyt asiaa paljon, sillä itsetuntoni on vähin erin kasvanut melkoisen terveelle pohjalle. Itsetunto ei kuitenkaan ole mikään tasainen ja vakaa ominaisuus. Eri tilanteissa, eri asioiden suhteen itsetuntoni on erilaisella tasolla. Esim. puheenpidon ja esiintymisen osalta itsetuntoni on melkoisen hyvä. Mutta kaiksessa liinkunnallisessa, kilpailu ja pelitilanteissa tunnen itseni tosi surkeaksi ja epävarmaksi.
Minun itsetuntoin on paljon rakentunut sen pohjalle, minkälaisia kokemuksia ja minkälaista palautetta olen niistä saanut.
Hyvä palaute, onnistumisen tunteet antavat potkua yhä parempaan suoriutumiseen. Mokaaminen ja huomaaminen, että siitähän selviää, antaa vain lisää vahvistusta itsetuntoon.
Minä olen kyllä tarvinnut paljon rakkautta osakseni, että itsetuntoni on kasvanut tähän mittaan. Se oikeastaan lähti nuoruuden epävarmuudesta ja silloin saadusta oivalluksesta, että Jumala rakastaa minuakin. Hän on minut luonut tällasiseksi, siis mitä väliä mitä ihmiset minusta pitävät. Se riitti alkuvaiheessa. Sitten on ollut monenlaista kasvua, monen mutkan kautta. Aina siellä on ollut rakkaus vahvana tekijänä.
Nyt minulle tuli kyllä sellainen tunne, että olen jo tästä kirjoittanut tällä foorumilla. En nyt millään jaksa tarkistaa. Siis anteeksi jos toistan itseäni. Hypätkää yli jos ette jaksa lukea. :023:
-
Kaipa tämä kiinnostaa jokaista.
"Hyvä itsetunto" on usein juuri kuten kirjoitat, Pyryharakka: Kelpaan tällaisenaan.
Tässä on myös vaarallinen ansa, sillä "hyvä" ei aina olkaan "terveen" synonyymi. Terve itsetunto sanoo noin myös, ja silloin se lohduttaa: Ei haittaa jos jokainen suoritukseni ei yltäisi kymppiin. Itse asiassa ihmisiä joiden jokainen suoritus yltää kymppiin, jotka lisäksi ovat terveitä, kauniita, onnistuvat ystävyyssuhteissaan, avioliitossaa, saavat kauniita, terveitä ja menestyviä lapsia, ei taida olla olemassakaan. Terve itsetunto sanoo: Olen riittävän hyvä. Itse minä itseltäni mahdottomia vaadin. Tuo on pelkkä unelma, ja olisinkohan minä enää ympäristölleni siedettävä, jos olisin noin poikkeuksellinen?
Voiko sitten "hyvä itsetunto" olla sairas itsetunto?
Se voi, ja onkin. SE saattaa sanoa: Pystyt mihin tahansa - se jos mikä on vähän kuin se valon enkeli joka syöksee ihmisen kärsimyksiin.
Samoin, jos se sanoo: Riippumatta siitä mitä teen, olen hyvä. Jos tuon lukee hiljaa mielessään sen ansankin huomaa. Nyt ei enää puhutakaan siitä kuinka paljon hyppäsin korkeutta tai miten hyvän esitelmän pidin, vaan siitä, että tein sellaista, jonka itse tiedän vääräksi, enkä ajattelekaan korjata tekemääni virhettä. Aina ei voikaan korjata. Pedofiilit vakuuttavat että suhde oli molemminpuolinen ja että he tekivät hyvää lapselle, heillä on useimmiten poikkeuksellisen "hyvä itsetunto" se vain ei ole se "oikea itseni tunto" . Miellyn siihen Siionin virren ajatkseen päivä päivältä enemmän.
Konstikas kapistus, koko "hyvä itsetunto". Taitaisi olla parempi jos olisikin "oikea itseni tunto".
-
...koska aihe kiinnostaa kovasti...
Itse olen miettinyt asiaa paljon, sillä itsetuntoni on vähin erin kasvanut melkoisen terveelle pohjalle. Itsetunto ei kuitenkaan ole mikään tasainen ja vakaa ominaisuus. Eri tilanteissa, eri asioiden suhteen itsetuntoni on erilaisella tasolla. Esim. puheenpidon ja esiintymisen osalta itsetuntoni on melkoisen hyvä. Mutta kaiksessa liinkunnallisessa, kilpailu ja pelitilanteissa tunnen itseni tosi surkeaksi ja epävarmaksi.
Minun itsetuntoin on paljon rakentunut sen pohjalle, minkälaisia kokemuksia ja minkälaista palautetta olen niistä saanut.
Hyvä palaute, onnistumisen tunteet antavat potkua yhä parempaan suoriutumiseen. Mokaaminen ja huomaaminen, että siitähän selviää, antaa vain lisää vahvistusta itsetuntoon.
Hyvä itsetunto
Keltikangas-Järvinen, Liisa
"Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut itsetunnosta radiossa, vanhempainilloissa, opettajien ja varhaiskasvattajien koulutuspäivillä sekä monissa muissa tilaisuuksissa. Useat kuulijat ovat halunneet tietää aiheesta lisää. Tähän kysyntään vastaa kirja Hyvä itsetunto. Se kertoo siitä, mitä itsetunto on, ja toisaalta myös siitä, mitä se ei ole; niistä väärinkäsityksistä, joita hyvästä itsetunnosta"
http://wsoy.fi/yk/products/show/19718
ps. hyvä minä :icon_wink:
-
Hyvä itsetunto
Keltikangas-Järvinen, Liisa
"Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut itsetunnosta radiossa, vanhempainilloissa, opettajien ja varhaiskasvattajien koulutuspäivillä sekä monissa muissa tilaisuuksissa. Useat kuulijat ovat halunneet tietää aiheesta lisää. Tähän kysyntään vastaa kirja Hyvä itsetunto. Se kertoo siitä, mitä itsetunto on, ja toisaalta myös siitä, mitä se ei ole; niistä väärinkäsityksistä, joita hyvästä itsetunnosta"
http://wsoy.fi/yk/products/show/19718
ps. hyvä minä :icon_wink:
Vieläkö tuota tarjotaan luettavaksi? :icon_eek:
-
Vieläkö tuota tarjotaan luettavaksi?
Yksi niistä kirjoista, johon olen tutustunut ja ajattelin jos nimimerkkiä "Pyryharakkaa" kiinnostaa teos tai ehkä joku muu ...
ps. Tarjotaanhan muuten Raamattuakin vielä, vaikka vuodet ovat vierineet... ja se on ihan hyvä. Siinäkin voi muuten tehdä valinnan mitä haluaa lukea.
-
Kiitos, pitääpä poiketa kirjastoon. :icon_wink:
-
"On totta luomistyö, tiedän nyt sen
kun kylpyhuoneeseen astelen.
Ja peilin eessä kun kampailen pään.
Niin siihen paikkaan mä tunniksi jään.
Kun luotiin jätkä tää pinnalle maan,
ei malliksi kelvannut Adoniskaan.
Sain myöskin sen, mitä näytä nyt en"...
http://www.youtube.com/watch?v=PhuU2QJp6lo
ps. se on tämä itsetunto kohdallaan… :icon_cool:
-
Benkku, olet tarkkasilmäinen mies! :039:
Tuletko Herättäjäjuhlille? Voisi olla kiiva nähdä naamakkain,
vaikka minun vanha naamani tuskin mitään iloa tuottaa. Mutta noin muuten.
-
- - -
Sain myöskin sen, mitä näytä nyt en"...
(http://cosgan.de/images/smilie/ekelig/g020.gif)
-
Hyvä Benkku :023:
-
Benkku, olet tarkkasilmäinen mies! :039:
Tuletko Herättäjäjuhlille? Voisi olla kiiva nähdä naamakkain,
vaikka minun vanha naamani tuskin mitään iloa tuottaa. Mutta noin muuten.
Ehkä..ehkä ei…olen yhden kerran ollut ”körttifoorumin” tapaamisessa herättäjäjuhlillla ja silloinkin minulla oli vähän kiireitä joten keskustelut ja tutustuminen oli aika ”hyvää päivää” luokkaa.
Mutta kun olemme viestiketjun ”itsetunto” alueela ja nyt kun itsetuntoni on atosfääreissä...
Ei Sinulla eikä kenelläkään muullakaan ihmisellä ole naama vaan kasvot jotka ovat ainut laatuiset(tämä ei sitten ole mielistelyä).
Sillä minä nään melkein joka päivä työssäni hyvin erilaisia kasvoja jopa kuoleen kasvot. Siksi minä en henkilökohtaisesti voi aina ymmärtää sanaa naama,vaikkakin sanoilla on sama merkitys.
Samoin on vanhus, minä mielummin käytän sanaa iäkäs.
Iloa saa aina elämään jos sen vaan oivaltaa, myös terveen itsetunnon, rakastaen itseänsä ja hyväksymällä itsensä sellaisena kuin Luoja on Sinut luonut. :icon_cool:
-
Ehkä..ehkä ei…olen yhden kerran ollut ”körttifoorumin” tapaamisessa herättäjäjuhlillla ja silloinkin minulla oli vähän kiireitä joten keskustelut ja tutustuminen oli aika ”hyvää päivää” luokkaa.
Mutta kun olemme viestiketjun ”itsetunto” alueela ja nyt kun itsetuntoni on atosfääreissä...
Ei Sinulla eikä kenelläkään muullakaan ihmisellä ole naama vaan kasvot jotka ovat ainut laatuiset(tämä ei sitten ole mielistelyä).
Sillä minä nään melkein joka päivä työssäni hyvin erilaisia kasvoja jopa kuoleen kasvot. Siksi minä en henkilökohtaisesti voi aina ymmärtää sanaa naama,vaikkakin sanoilla on sama merkitys.
Samoin on vanhus, minä mielummin käytän sanaa iäkäs.
Iloa saa aina elämään jos sen vaan oivaltaa, myös terveen itsetunnon, rakastaen itseänsä ja hyväksymällä itsensä sellaisena kuin Luoja on Sinut luonut. :icon_cool:
Selitän tämän, kun se on minun keksimäni. Kasvojennäyttö on aivan liian virallinen asultaan. Naaman näyttö on kevyempi ja epävirallisempi. Siksi tämä valinta on tehty ja toivon hartaasti, ettei se loukkaa ketään. Muistan kyllä sinut Leppävaarasta, kun kävit tapaamisessa. Yhtä hyvin tilaisuutta voitaisiin kutsua tapaamiseksi ja se voisi olla onnistuneempi, jos se ei loukkaisi ketään.
-
Muistan kyllä sinut Leppävaarasta, kun kävit tapaamisessa.
Hmm… ja minä kun ajattelin että muistat tai siis tulet aina muistamaan minut paremmin Leppävaaran jälkeen… enemminkin keskustelualueen johdosta. :icon_wink:
-
Hmm… ja minä kun ajattelin että muistat tai siis tulet aina muistamaan minut paremmin Leppävaaran jälkeen… enemminkin keskustelualueen johdosta. :icon_wink:
Enhän vertaillut niitä. Sanoin vain muistavani senkin. Täytyy todeta, että keskustelualue pitää sinut paremmin mielessä.
-
http://www.youtube.com/watch?v=ZGPwDTzBEpQ&feature=player_embedded
Kelpaanko minä on monelle nuarelle vaikia kysymys ja seksuaalivähemmistöön jäävälle viälä musertavampi. Moninkertaaset itsemurhaluvut kertoo karua kiältään, kun täytyy kiältää olemisensa ihimisenä.
Jo alakouluaialta muistan erään mua vanahemman poian jota kiusattihin neitimäisen käytöksen takia ja myöhemmin selevisi, että homohan hän olikin.
Saman perheen muut sisarukset kävi kouluja niin palion kun oli haluja ja kykyja, mutta tämä "syntinen" poika kävi ahtahas elinyhteesössään koulua minimin ja on piileskellyt kotonaan "poikkeavana" koko elämänsä eikä ole ittetunnoltaan kyennyt töitäkään tekemähän. Tämä homofobia keskuuressamme oli niin kauhiaa, että minäkin tunnustan pelänneeni tartuntaa, kun tämän pojan kototalon ohitte kuliin.
Omatunto on kolokuttanut monasti, kun on näitä asioota miättinyt siinä ymmärrykses mitä on suatu.
Häntä lyötiin ja laiminlyötiin.
Riittääkö ihmisikä täyttämään astian
joka jätettiin tyhjilleen.
Helena Anhava
-
Muistan vielä' kun väittelin tästä kasiysi. Oikeastaan kiinnostavaa, ettei silloin koko kysymystä tullut mieleen liittää koko tutkimukseen. Kaikki muu vastaava kollattiin, sairaudet jotka haastavat itsetuntoa, koulukiusaaminen, yhteisöstä syrjäyttäminen. Tämä oli teema jota ei vain ollut olemassa. Nyt ihmettelen sitä. Kun vielä tuo on ihan tunnettu asia... kaikki "erilaiseksi" syntyminen on nuoruusiässä ankara koettelemus. Ite tiesin olevani "erilainen" jollain mystisellä tavalla, ja se olisi voinut olla kauhean vaikeaa, mutta minulla oli harvinaisen fiksut vanhemmat. Tietty siksikin, että suurista lapsiparvista ja vanhemmasta päästä, tiesivät ettei "tuo ole tervettä" ja kuitenkin ne erotti mikä "on pelkkää kiukuttelua". Solti se epäömääräinen syyllisyys sai minut tunnustaman ja tunnustamaan lopulta koko olemassaoloani syntinä. No puolensa; osasin aikuisena ripin merkityksen taatusti... mutta kun myöhemminkin olen yrittänyt ripittäytyä siitä että olen epileptikko... se pappi ei kyllä ottanut sillä kertaa sitä vastaan...
No, sairaana tulee jaariteltua... mutta luultavasti tiedän, millaista olisi ollut, jos olisi rakastunut tyttöön. Ja mennyt jotakin 13vee posket helottaen sanomaan että tiedäks äiti, siis tuo Maija on sitten kummallisen i-ha-na... se kun oli oikeasti Pekka... olisi tainnut jäädä kertomatta. Häpeähän ne murskaa. Ja mietin tässä yhtenä puhteena maatessani, kuinka jännä on, että meillä on omatunto ja yliminä jota ei oikeastaan kukaan käytä kun se on vain se superego... hahhaa, sopii kyllä analyytikoille minä mietin kun ne teki Bonhoefferista kaistapäätä, mene hiivattiin senkin super-ego, ja på svenska se oma-tunto on sam-vete. Sam-vete saa haavan, kun rikkoo yhteistä normia, se on oikeastaan sam-vete joka kokee häpeää ja över-jag syyllisyyttä...
överjag on se mikä oikeastaan on omatunto-käsitettä vastaava.
-
Tämä tenppuilee jotenkin oudolla tapaa... lähettää ja ei... no tuli se perille.
Juuri nuoruus on ihmiselon konservatiivisin ja normiriemuisin aika - siitä tulisi kasvaa aikuiseksi. Nuorihan musertuu, kun on muutoinkin häpeäherkkä, jos yhteisö silloin leimaa ja torjuu, ovat mahdollisuudet jokseenkin menetetyt - silloin kodilta kysytään paljon. Muistan yhden jokseenkin h(R)aastavan päivä, jolloin oli kolme ensikertalaista, ne on kerrallaan ja peräkkäin aina rankka sessio. Mutta huomasin mielenkiintoisen yhteyden. Jokainen oli ollut koulukiusattu, ja vailla vanhemman tukea siinä mistä kiusattiin. Ja valitettavasti tuli mieleen, että lost case. Kamala päivä.
-
Omatunto on minusta sikäli huono sana, ettei se ilmaise yhteisten (tai sellaisiksi koettujen) arvojen merkitystä. Samvete tai Conscience viittaavat yhteiseen tietämiseen. Eikö pahan omantunnon viesti ole useimmiten: - Mitä muut tästä sanoisivat? Mitä, jos joku näkisi? Onneksi ei kukaan huomannut!
-
Omatunto on minusta sikäli huono sana, ettei se ilmaise yhteisten (tai sellaisiksi koettujen) arvojen merkitystä. Samvete tai Conscience viittaavat yhteiseen tietämiseen. Eikö pahan omantunnon viesti ole useimmiten: - Mitä muut tästä sanoisivat? Mitä, jos joku näkisi? Onneksi ei kukaan huomannut!
Olen paljon miettinyt samaa. Sehän on itse asiassa virheellisesti muodostettukin, sillä sam-vete on jo lähempänä con-scientiaa, eli yhteistä tietoa. Mutta toisaalta; eikö juuri siinä tapauksessa käy kuten sanot? Yhteinen tieto tuomitsee tämän, huh jos joku näkisi. Ehkä sana ei sittenkään sisällä niin paljoa kuin se merkitys jonka ihminen sille aivan itse antaa. Itse asiassa tykästyin noihin kielipelijuttuihin kun yritin käsittää sitä hölynpölyä. On paljon pohdiskeltavaakin!
Entä tämä, mitä mietin. Onkohan tuo "onneksi kukaan ei nähnyt" vähän lähempänä häpeää - mitä tästä olisi naapuritkin sanoneet? Häpeä katsoo taaksepäin. Syyllisyys katselee eteenpäin: Mitä tästä seuraa. Tietty sekin on mahdollisesti profanisoitunut täysin maalliseksi: Jos jäänkin kiinni... Jollakin tapaa itselleni tuo on aina kuitenkin ollut Jumalaa koskeva asia, meidän kahden välinen, ja jokin "tuomitse minut, mutta älä hylkää" on joskus ollut niin rankkaa etten ole jaksanut kantaa sitä, vaan mennyt ja tunnustanut. Papille tietty, ja korjannut jos on ollut korjattavissa. Yhteisöllisyyteen on herkemmin liittynyt häpeä, häpeä esilläolosta, liiasta hölösuisuudesta, porukan normien rikkomisesta, kehnosti menneestä kurssitutkinnosta... niistä minulla on sam-vete, eikä pätkän vertaa syyllisyyttä. Mielenkiintoista ja kummaakin. Riittää mietittävää.
-
Suamalaasten ittetunnolle ja elämänuskolle ei näy löytyvän parannuskeinoja ja haluja. Vuasittain 1400 suamalaasta teköö itsemurhan ja tämä määrä on ollu vakio jo vuasikymmeniä.
Liikenneonnettomuuksista ja -kualemista jaksetahan pitää kiitettävästi hualta lisäämällä valavontaa ja liikennekasvatusta.
Vuasikymmeniä taaksepäin liikentees menehtyi liki sama määrä ihimisiä kuin itsemurhan tehneitä ihmisiä, mutta nykyään on luku saatu reilusti alle 300:n menehtyneen. Autot ja tiästö on suuresti parantunu lukuja, mutta myäs talourelliset menetykset on vaikuttanu, että liikenne on ollu viranomaasten suurennuslasin alla koko ajan. Raha ratkaasoo?
Heille vaan jotka törmäävät elämässään epätoivohon ei tunnu löytyvän ennaltaehkääsevää apua, vaan tänäänkin elämästään luapuu keskimäärin 4 ihimistä. Yhteiskunnalle ja päättäjille ei tunnu merkittevän mitään, kun joka vuasikymmen eroaa elämästä 14 000 keskuurestamme. :icon_sad:
Hywää pyhäinpäivää!
-
Tuota kun seurailen, niin kauhean monella on alkoholiongelma ja masennus. Ja kun on yritetty itsehoitoa alkoholilla, ja se taas provosoi masennusta niin siinä se on. Ja humalassa ihminen näyttää menettävän jonkin kyvyn varjella ruumistaan - ei tunne kipua jos viiltelee - ahmaisee myrkyt - painuu avantoon ja mitä hän kulloinkin tekee.
Usein semmoinen kimppahoito A-klinikka + psyk poliklinikka olisi hyvä, mutta kun se maksaa! Eikä ole varaa! Rikkaalla valtiolla. Eikä se aina ole noinkaan. Minä konsultoin niitä työkseni taas aika pitkään. Moni vain sanoo: Minä vain halusin nukkua. Minä en jaksanut enää. Ja kun ottaa niitä esitietoja, käsittää, miksei. Usein miettii etten minäkään olisi jaksanut.
Jokaisella tulisi olla kahden viikon sisällä jälkitsekkaus, sillä itsemurhayrityksen uusimisriski on silloin erittäin suuri!!! Ja kerran se sitten on totta.
On muuten niin, että koko tiimi huokaa helpotuksesta, jos tulee "uskovainen" tai mikä hän kulloinkin on, tai kuinka nimetty, depression tähden hoitoon --- niiden itsemurhariski on usein olematon. Ei aina... se on äärettömän syvässä depressiossa tautikuolema, kuin infarkti sepelvaltimotaudissa, ihminen ei kuin enää tiedä mitä tekee, mutta aina se taustatieto saa henkäisemään helpotuksesta, vakaumuksellisen ateistinkin. Ja näitä on aina helppoa hoitaa. Ja erikoista on se että ne kuin haistaa että tälle legurille voi aloittaa teemasta. Me usein ja tietenkin aivan aina potilaan aloitteesta alamme tyrmistyttävän usein siitä, onko syntiä olla näin epätoivoinen...
mistähän ne tietää? Minulla ei ole siis mitään ristiriipuksia, kun ketjut aina katkeaa ja ne häviää jonnekin. Ne eivät ole aloittaneet siitä päästä muille... tai tuosta en voi olla satavarma. Mutta siitä minä jatkan, enkä torppaa ja käske papin pakeille. Potilas aloitti siitä. Me puhumme siitä, ja niin pitkään kuin hän tahtoo. Totta kai muustakin. Muta jos hän aloittaa näin, näillä mentiin. Leena kuuntelee... sitä varten Leena siinä on...