Keskustellessaan
lainopettajan kanssa,
Jeesus kuvailee tilanteen,
jossa eräs mies
ryöstetään, raadellaan
ja jätetään heitteille.
Samaa tietä kulkee
kaksi vaeltajaa,
jotka kumpikin vuorollaan
ohittavat tilannepaikan
ryhtymättä toimenpiteisiin
uhrin pelastamiseksi.
Vaeltajat eivät olleet
hulttioita
vaan Jumalan kansaa,
jopa erityisasemassa olevia
uskovaisia.
Suomen laki ei tällaista salli.
Pelastuslaki
3 §
- Jokainen,
joka huomaa tai saa tietää
tulipalon syttyneen
tai muun onnettomuuden
tapahtuneen tai uhkaavan
eikä voi heti
sammuttaa paloa tai torjua vaaraa,
on velvollinen viipymättä
ilmoittamaan siitä vaarassa oleville,
tekemään hätäilmoituksen
sekä ryhtymään kykynsä mukaan
pelastustoimenpiteisiin.
Kyllähän rakkaus ja myötätunto
riittävät motivoimaan
sivistyneen suomalaisen
auttamaan onnettomuuden uhria.
Laki on silti tarpeellinen,
jotta pelko ja epävarmuus
eivät lamaannuttaisi
meitä ajattelemaan:
En osaa, en uskalla,
ei minusta ole ...
kyllä kai joku toinen.Kristittyä uudestisyntynyttä ihmistä
koskevat maan lakien lisäksi
taivasten valtakunnan
kansalaisvelvollisuudet.
Mitä? Minäkö!!!
Ei minusta ole ...
kyllä kai nuo
papit ja evankelistat.Niin no. Kyllä.
Mutta ...
- Mutta te olette
"valittu suku kuninkaallinen papisto,
pyhä heimo, omaisuuskansa,
julistaaksenne sen jaloja tekoja,"
joka on pimeydestä kutsunut teidät
ihmeelliseen valkeuteensa;
Uskottavin tapa
ilmoittaa vaarassa oleville
Jumalan armosta
ja pelastuksen mahdollisuudesta
on kertoa
omaa elämää koskettaneita
Jumalan tekoja.
Toisaalta on hyvä muistaa,
että jokainen sanamme ja tekomme
arjen keskelläkin
joka tapauksessa julistaa jotakin.
Harva ihminen
heti evankeliumin kuultuaan
kääntyy pois vaarasta.
Tällöin kansalaisvelvollisuutemme on
tehdä hätäilmoitus
taivaalliseen hätäkeskukseen!
Sitten voimme joutua
kärsivällisesti odottamaan.
Avunpyyntömme on silti kuultu
ja parhaimmat pelastusjoukot
ovat liikkeellä.
Samoin vastavoimat.
Siksi tulee käydä esirukoustaisteluun.
Tässä kohden
emme ehkä muuhun kykene.
Silti olemmekin jo siirtyneet
kansalaisvelvollisuutemme
viimeiseen ja vaikeimpaan
vaiheeseen:
osallistumme pelastustoimintaan
Ihminen, jota olet varoittanut,
ja jonka puolesta olet rukoillut,
ei ehkä koskaan tokaise suoraan:
Ai niin,
pitikin vielä kysymän,
miten tullaan uskoon! Mutta Hengen herkistämä,
valvova sydämesi
huomaa liikahduksen,
heräämisen lähimmäisesi sisimmässä.
Silloin taivaalliset pelastusjoukot
ovat perillä.
Nyt edellytetään
kyvykästä toimintaa - viipymättä.
- olkaa aina valmiit
vastaamaan jokaiselle,
joka teiltä kysyy
sen toivon perustusta,
joka teissä on,
kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla
Eli ei siis saisi innostua
ja käydä uhrin kimppuun
väellä ja voimalla.
Nyt on tarkkaan kuunneltava kysyjää.
Miten muuten voisin vastata.
Sitten on vähintään yhtä tarkasti
kuunneltava Pyhää Henkeä.
Vasta sen jälkeen osaan vastata
- sävyisästi ja kunnioittavasti.
En voi pelastaa uhria,
mutta voin auttaa hänet Golgatalle.
Siellä hän kohtaa Pelastajansa.
Vertauksessa,
johon alussa viittasin,
on kolmaskin vaeltaja,
Samarialainen,
joka näkee haavoitetun miehen
ja pysähtyy.
Tämä aasilla ratsastava muukalainen
kuvaa Jeesusta.
Vain Jeesus voi
ja Jeesus Sinussa voi ...
- sääliä,
armahtaa täydellisesti
- vuodattaa viiniä,
desinfioida haavat,
niin että parantuminen voi alkaa
- vuodattaa öljyä,
joka pehmittää kovettumat
- sitoa haavat niin
etteivät ne enää aukea.
Jeesus on Pelastaja.
Hänen ruumiiseensa kuuluvina
emme voi olla
osallistumatta pelastustoimintaan.
Kun kohtaamme lähimmäisen,
(ehkä vielä kadoksissa olevan)
Hänen ruumiinsa jäsenen,
kohtaammekin Hänet,
joka sanoi:
- Minun oli
nälkä...jano,
olin
koditon...alasti...sairas...vankilassa
Lainoppinut kysyi:
- Kuka sitten
on minun lähimmäiseni.
Jeesus kysyi:
- Kuka osoitti olevansa
ryöstetyn miehen lähimmäinen.
Lainoppinut vastasi:
- Se, joka osoitti hänelle laupeutta
Jeesus sanoi:
Pelastuslaki velvoittaa:
- Joka huomaa tai saa tietää
1 Piet 2:9
1 Piet 3:15
Luuk 10:29
Luuk 10:36-37[/list]
Tuoreimmat viestit