Mitä on armo?

[vn]

Kiitos Pirska, olipa selkeä ja selventävä esimerkki 

[öppiäinen]

Kyllä mää niin toivon ja odotan sitä päivää, että jokun körtin kanssa, jolla on aikaa jutella, niin saisin kysyä ja saisin myös vastauksia. Mää olen nimittäin tällä palstalla jäänyt usein suu auki ihmettelemään, että taas kerran ohitetaan asia, mistä olisin halunnut jutella. Kukaan ei kommetoi, ketään ei ilmeisesti edes kiinnosta nähdä sitä puolta, että ei ne asiat nyt noin vain aukene. Enkä puhu nyt minun suhteestani Jumalaan vaan herännäisyyden piirissä olevista käytänteistä tai käsityksistä.

Kannattaisikohan sinun etsiä kotipaikkakunnaltasi tai lähettyviltä joku körttipappi, jonka juttusille menisit? Eihän sen mitään sielunhoitoa ts. jumalasuhteesi ronkkimista tarvitse olla jos papin kanssa juttelee, voihan sitä ihan vain kysellä? Ja jos se on työtään tekevä pappi niin kai sen pitää seurakuntalaisen kanssa keskustella, jos tämä sitä haluaa.

Ohitettiinko asiasi taas kerran? Pesen omat käteni sillä, että minä en ole mikään puhumaan herännäisyyden piirissä olevista käyntänteistä tai käsityksistä. Varmaan niitäkin on aika moninaisia.

Mikäli olen oppinut tuntemaan heränneitä näiden vajaan seitsemän vuoden aikana, olen oivaltanut ettei körttiläinen ala sielunhoitajaksi mielellään sillä se on vain ammatti-auttajien, ja ennen muuta pelastettavan ja Vapahtajan kahdenkeskinen asia. Rinnallakulkijoina arjessa, siinä on meidän tehtävä. Mutta ei lyöttäydytä, eikä ripustauduta muuhun kuin Sanaan ja sakramentteihin.

Joskus on kuulemma ollut jotain sellaisia kamarikeskusteluja seurojen päälle? Mirjamin ymmärsin kyllä kaipailevan ihan tietoa, eli vähempikin riittäisi.


 

[mt]

PekkaV, mielenkiintoista kun mainitsit tuon että odottaminen on keskeistä herännäisyydessä. Tuotakin asiaa olen pyöritellyt mielessäni. Miettii, miettii, on ymmärtävinään, sitten ote taas luiskahtaa. Kyllä mää niin toivon ja odotan sitä päivää, että jokun körtin kanssa, jolla on aikaa jutella, niin saisin kysyä ja saisin myös vastauksia. Mää olen nimittäin tällä palstalla jäänyt usein suu auki ihmettelemään, että taas kerran ohitetaan asia, mistä olisin halunnut jutella. Kukaan ei kommetoi, ketään ei ilmeisesti edes kiinnosta nähdä sitä puolta, että ei ne asiat nyt noin vain aukene. Enkä puhu nyt minun suhteestani Jumalaan vaan herännäisyyden piirissä olevista käytänteistä tai käsityksistä.

Pitäisiköhän avata ketju "Kysymyksiä herännäisyyden olemuksesta"? Ongelmana on vain se, että yksiselitteisiä vastauksia ei kovinkaan moneen kysymykseen tule. Asiat ovat vaikeita selittää. Siksi on vaikea vastatakin. Ja moni on varmaan huomannut, että muutama vuosi sitten ajattelin näin, mutta nyt on alkanut tuntua, että jospa se onkin noin... Siinä tulee aika araksi julistamaan, että näin mennään.

Käytännöllisestä näkökulmasta kannatan vankasti sitä herännäisyyden liturgista linjaa, että ensin on seurat ja sitten kahvit. Silloin se kamarikeskustelu onnistuu paremmin. Jos ensin kahvitellaan, pitää katsella kelloa, että seurat saadaan alkamaan säällisenä aikana.

Helsingin Seuratuvalla järjestys on hyvä. Testaamaan pääsee sunnuntaina 26.1. klo 16, ks. HY:n seurakalenteri. Jaa niin, onhan siellä tiistaina klo 12.30 lähetyspiirikin, jossa on vielä paremmin aikaa keskustelulle (ja kyllä me keskustellaankin).

Mt

[vn]

Armon kokemiseen, uskon tiellä kulkemiseen liittyvät asiat elävät sydämessäni, joskus syvällä piilossa
huolten, murheiden, velvollisuuksien, töiden, kiireiden ym. alla, joskus hiljaisuudessa nousevat pintaan.
Nykyisin koen että nousevat usein pintaan laulaessa, veisatessa, musiikkia ja laulua kuunnellessa,
kirkon penkissä messuissa.
Nämä ovat henkilökohtaisia asioita, joskus koen että on tarve toisten kanssa jakaa asioita, kuulla.
Vastaukset vähenevät ja loppuvat, kysymykset lisääntyvät, uskallus ja rohkeus horjuu, etsiminen jatkuu.