opittomuus?

[sadetta]

Mis on seuraavan kerran pk-seudulla seurat, sillä ajattelin et nyt voisin tul mkaan jos elän, olen terve ja paikkakunnalla. 

http://uusimaa.h-y.fi/seurakalenteri.html   

[Jampe]

Jossakin vaiheessa aloin epäillä:  Kuinka on - näillehän on koulussa ja rippikoulussakin opetettu just samat asiat kuin itselleni? Miten minulla olisi jotakin salatietoa, mikäs minä olen pysäyttelemään ihmisiä kadulla ja tunkemaan omia ihmeellisiä kokemuksiani ja traktaatteja nieluun...että sitäkö se on, se kristittynä eläminen...ei voi olla...kun vielä tehokkuus oli aika nollaa...ei tullut kääntyneitä, ei.

Samankaltaiset kokemukset minullakin tästä asiasta. Yksi mikä sai kyseenlaistamaan tuota touhua, oli tietenkin oma väsyminen ja turhautuminen, mutta voimakas tekijä oli minullakin tuo kun huomasin, että eihän niitä tuloksia todellakaan tule!  Ei yksilötasolla eikä valtakunnan tasollakaan. Ihmeellistä sinänsä kun ajattelee sitä valtavaa energiamäärää ja voimavaroja mitä tuohon aiheeseen käytetään! Jotkut aivan omistavat sille elämänsä, toisten "evankelionnille". Ne harvat jotka oikeasti sitten kääntyivät, niin tuntui että he kyllä pikemminkin kääntyivät tuosta vaahtoamisesta HUOLIMATTA, kuin sen vaikutuksesta...

Aloin pikkuhiljaa ajatella, ettei tällainen kristillisyys kestä kuoleman ja todellisen hädän edessä. En voinut kuvitella mielessäni, miten jossain hautajaisissa, kuoleman tai vakavan sairauden edessä hihhuloitaisiin ja ilakoitaisiin kepeästi.

Sitten kun aloin tutustumaan sattumalta tuohon Lutherin galatalaiskirjeen selitykseen niin se tuntui oikein ruisleivältä kaiken tuon höhhöisen hattaran ja kermavaahdon jälkeen ja tunsin että jalkojen alle alkoi kristillisyyden suhteen löytyä jotain tukevaa. Käsitin myös että ihminen saa Kristuksen edessäkin olla oma itsensä eikä tarvitse muuttua "uskovaiseksi". Mitä enemmän etäisyyttä sain entisiin kuvioihin, sitä selvemmin aloin tajuta miten perseestä ne olivat!  Nyt tästä ajasta on jo kauan mutta vieläkin se on kirkkaana mielessä. Ehkäpä sekin on armoa...   

Paluuta entiseen ei ole eikä tule.

[Riitta-mummi]

 


             Kiitos sadetta Helsinginseudun HY:N tilaisuuksien linkistä.

             Olipa siinä tilaisuus poikineen ja Samuli ahkeroi joka puolella.
             Hauskaa oli että löysin sieltä kaksi tuttua nimeä.

             Ja Herttoniemen kirkossakin on tilaisuus. Se voisi olla myöhemmin mahdollinen seurapaikka minullekin.

[Leena]

http://uusimaa.h-y.fi/seurakalenteri.html   

Hei, tuhannet kiitokset! Yritin printata muttei onnistu nyt, no, kopioin lähimmät ja säästän tämän täällä.

[Pirska]

Hei, tuhannet kiitokset! Yritin printata muttei onnistu nyt, no, kopioin lähimmät ja säästän tämän täällä.

Ota vain lyijykynä ja ruutupaperia, niin se on varmin konsti, sanoi Pirska kun rakkineitaan manaili.

[Leena]

Ota vain lyijykynä ja ruutupaperia, niin se on varmin konsti, sanoi Pirska kun rakkineitaan manaili.

Niin on! Mutta kun se oli siinä niin siististi...kaikki ja kaikkialla, sen olis voinut laittaa magneetilla jääkaapin oveen...kyl minä vielä yritän...vaik on tuo ruutuvihko minul välttämätön tekniikan apuväline ollut.

[Salis]

Opittumuus vai opillisuus? Kas siinä kysymys, avatako oma latunsa vai hiihdelläkö toisten tekemää latua pitkin?

Tavallaan oppi kytkee meidät 2000-vuotta vanhaan alkuseurakuntaan ja Kristukseen, kirkon perustan luojaan. Mutta oppi on myös ihmisten ajattelun hedelmää. Siinä mielessä oppi ei ole pysynyt puhtaana, sellaisena, kun Jeesus sen asetti. Kun kuuntelin tänään toista arkkipiispaehdokasta,  Miikka Ruokasta, tuli mieleeni tämä keskusteluaihe foorumilla. Ruokasen vastaukset olivat opillisia. Hän ei miltään osin poikennut kirkon näkemyksistä vaan enemmänkin korosta niissä pysymistä. Onko tärkeämpää oppi tai luottamus, tunne, tekeminen ja kokemus?

Onko oppi sitä, ettei saa asettaa kyseenalaiseksi, ettei saa esittää kysymyksiä, varsinkaan tyhmiä kysymyksiä. Vai onko oppi tienviitta, joka ohjaa meidät jonnekin, perille tai harhaan? Oppi on ollut kirkon historiassa väkivaltaa aiheuttunut kiistelyn kohde.  Oikean opin juurruttamisessa on käytetty väkivaltaa ja murhia. Onko oppi kirkon vallankäytön väline vai onko se tie uskoon?

Suomalaiset uskovat valtaosiltaan ilman opin luomia rajoja. Lieneekin parempi luottaa yksinkertaiseen uskoon eli luottaa Jumalan rakkauteen ja armoon. Muuta ei oikeastaan tarvita. Opillisuus on luonteelta neutraalia. Siitä on suljettu pois inhimillisyys, emootiot ja kokemukset. Monille opista saattaa tulla kynnys, jota on vaikea ylittää. Oppi saattaa olla ylitsepääsemätön este.

[santtu-62]

Suomalaiset uskovat valtaosiltaan ilman opin luomia rajoja. Lieneekin parempi luottaa yksinkertaiseen uskoon eli luottaa Jumalan rakkauteen ja armoon. Muuta ei oikeastaan tarvita. Opillisuus on luonteelta neutraalia. Siitä on suljettu pois inhimillisyys, emootiot ja kokemukset. Monille opista saattaa tulla kynnys, jota on vaikea ylittää. Oppi saattaa olla ylitsepääsemätön este.

Minä kuulun näihin kansalaisiin jotka uskovat ilman opin luomia rajoja. Mutta oppi ei ole minulle este vaan selvennys uskooni.
Mutta jos koen omassatunnossani että oppi ei ole minulle sopiva, niin silloin yleensä korvat sulkeutuvat tai sitten alkaa vääntö "oppineen" kanssa.

[Sanneli]

Oppi on pakon synnyttämä systeemi jonka tarkotuksena on saada ihmiset olemaan siedettävästi. Jos vaikka minä ja mun kaveri uskotaan, että on olemassa Kippi, joka turvaa siihen uskovien koulumenestyksen, ja kulutetaan vapaa-aikaamme sitä palvoen, kaikki on hyvin siihen asti kunnes ruvetaan kertomaan omia ajatuksiamme Kipistä. Jos minä oon sitä mieltä että Kippi on pieni, ruskea ja pörröhäntäinen ja sille kuuluu uhrata käpyjä ja kaveri taas ajattelee, että Kippi on suuri, valkoinen ja muriseva ja sille kuuluu uhrata kaloja, kina on valmis. Mutta jos me fiksusti keskustelemalla pystymme suuren koulukirjan perusteella päättelemään, että Kippi onkin punavalkoinen, kiekuva ja ahkerille koululaisille kultamunia muniva, voimme sulassa sovussa taas palvoa sitä.

[santtu-62]

Mutta jos me fiksusti keskustelemalla pystymme suuren koulukirjan perusteella päättelemään, että Kippi onkin punavalkoinen, kiekuva ja ahkerille koululaisille kultamunia muniva, voimme sulassa sovussa taas palvoa sitä.

Niin tai näin, täytyyhän Kipille kumminkin olla tukeva peruste että Kippi on punavalkoinen ja välttämättä se ei aina löydy kaikista oppikirjoista.
Jolloin kultamunat voivat ollakin mätiä.

[Sanneli]

Niin tai näin, täytyyhän Kipille kumminkin olla tukeva peruste että Kippi on punavalkoinen ja välttämättä se ei aina löydy kaikista oppikirjoista.
Jolloin kultamunat voivat ollakin mätiä.

Juu, näinhän se menee... Jos joku toinen on nähnytkin jossain koulukirjassa ruskean Kipin, se varmana tiedostaan perustaa kavereidensa kanssa uuden Kipinpalvontaporukan.

[santtu-62]

Juu, näinhän se menee... Jos joku toinen on nähnytkin jossain koulukirjassa ruskean Kipin, se varmana tiedostaan perustaa kavereidensa kanssa uuden Kipinpalvontaporukan.

Valitettavasti, se on vähän sama juttu jos minä opettaisin Elsalle kännykän käyttöä, niin ei taitaisi oppi mennä perille. Joten etköhän Sinä ole paras opettaja Elsalle tällä hetkellä.
Niin Elsakin säästyy itkuilta, jos opettajina olisivat kaikki kylän "hyvät ihmiset".

[Salis]

Tänäisessä Kotimaassa on Pentti Liukkosen (Kerimäki) mielipidekirjoitus kirkon konservatiiveista ja liberaaleista. Liukkosen mukaankonservatiivi ottaa todesta kristinopin, liberaali taas muotoile varsin vapaasti oppia. Onko jatko konservatiiveihin ja liberaaleihin oikea? Olisiko jako tehtävä enemmän konservatiivien ja reformistien välillä, siis niiden välillä, jotka haluavat säilyttää kirkon sellaisena kuin se on tai jotka haluavat uudistaa oppia ja kirkon organisaatiota? Luther oli itse reformisti, joka asettui vastustamaan konservatiivista katolista kirkkoa. Eikö nytkin tarvita reformisteja, jotka uudistavat ev.lut kirkon oppia? Vai onko niin, että oppiin ei saa miltään osin kajota? Luterilaisuudesta onkin tullut konservatiivinen säilyttäjä?

[seppos]

Tänäisessä Kotimaassa on Pentti Liukkosen (Kerimäki) mielipidekirjoitus kirkon konservatiiveista ja liberaaleista. Liukkosen mukaankonservatiivi ottaa todesta kristinopin, liberaali taas muotoile varsin vapaasti oppia. Onko jatko konservatiiveihin ja liberaaleihin oikea? Olisiko jako tehtävä enemmän konservatiivien ja reformistien välillä, siis niiden välillä, jotka haluavat säilyttää kirkon sellaisena kuin se on tai jotka haluavat uudistaa oppia ja kirkon organisaatiota? Luther oli itse reformisti, joka asettui vastustamaan konservatiivista katolista kirkkoa. Eikö nytkin tarvita reformisteja, jotka uudistavat ev.lut kirkon oppia? Vai onko niin, että oppiin ei saa miltään osin kajota? Luterilaisuudesta onkin tullut konservatiivinen säilyttäjä?

Valitettavasti olet hyvin oikeassa. Joidenkin mielestä kaikki täytyisi säilyttää siinnä muodossa kuin se oli heidän löytäessään sen. Ihmettelen miksi he sitten vaihtavat auton uuteen.

[santtu-62]

Valitettavasti olet hyvin oikeassa. Joidenkin mielestä kaikki täytyisi säilyttää siinnä muodossa kuin se oli heidän löytäessään sen. Ihmettelen miksi he sitten vaihtavat auton uuteen.

Ei autoa tarvitse vaihtaa jos osaa entisöidä ja hieman uudistaa sitä. Niin että ei tuhoa sitä alkuperäistä koria.
Joten väitän että ollette väärässä.