Suuri kiitos, Salis vastineestasi kirjoitukseni suhteen. Samassa huomasin, että olisin todella tarvinnut jo paljon aikasemmin ajatusten vaihtoa jonkun toisen ihmisen kanssa tästä aiheesta. Oman pään sisällä nokkelilta tuntuvat ajatukset ja pointit eivät monesti avaudukaan samalla lailla muille ihmisille.
Itseäni jotenkin kummastuttaa, kun naispappeutta käsitellään joissain tilanteissa puhtaana tasa-arvokysymyksenä. Kun pappeuskysymys tehdään tasa-arvokysymykseksi, se menee kovin itsekeskeisille urille.
Mitä itsekeskeisyyttä on vaatia sukupuolten tasa-arvoa? Onko tasa-arvossa kysymys itsekeskeisyydestä vaan vain siitä, että kaikilla sukupuolesta riippumatta on mahdollisuus toimia papin virassa. Jos lähdettäisiin liikkelle viran edellyttämistä laatukriteereistä, on syytä todeta, että Suomi on täynnä pappeja, jotka eivät täytä kriteerejä ja valtaosa näistä papeista on miehiä.
Huomasithan, Salis, että kirjoitin "...puhtaana tasa-arvokysymyksenä"? Sukupuolten välisen tasa-arvon vaatimisesessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin, sehän on edellytys toimivalle ja sivistyneelle demokraattiselle valtiolle. Mutta mielestäni pappeuskysymystä ei kuitenkaan voida asettaa vain ja ainoastaan tasa-arvokysymykseksi. Tokihan se sitäkin on, hyvin vahvastikin, mutta minusta taustalla pitäisi kuitenkin vaikuttaa ajatus, että kyse ei ole vain naisten oikeuksista, ja siitä että heidän täytyy saada toimia pappina, koska miehetkin saavat, vaan myös siitä, että naispappeus on hyväksi kristinuskolle ja sen kannattajille. Mutta "laatukriiteerien", kuten Salis oivallisesti ilmaisi, täydellinen kartoittaminen on vaikeaa, mahdotontakin.
Nykyään asettelu on kuitenkin täysin toinen, naissukupuoli on kehittynyt ja sen asema maailmassa on muuttunut. Ennen naisen puhuminen seurakunnassa herätti paheksuntaa, nykyään ei.
Ja tämä väite perustuu siis siihen, että naissukupuoli oli kehittymätön 2000 vuotta sitten ja miessukupuoli kehittynyt? Huhhuh!
"Huhhuh!", toteaisin itsekin, jos nyt ulkopuolisen silmin tekstiäni tarkkailisin. En ole selvästikään saanut ajatuksiani kirjoitettua täysin sellaisina kuin ne pääni sisällä muhivat. Naisella on varmasti ollut kautta aikojen potentiaalia kehittyä sivistyksen ja koulutuksen suhteen miehen kanssa samalle tasolle. Homma kiikastikin 2000 vuotta ja pitkään vielä sen jälkeenkin enemmänkin olosuihteista; vallitseva yhteiskunta ei antanut naiselle mahdollisuutta sivistää ja kouluttaa itseään siinä määrin mitä miehelle. Tämähän on sitten puhdas tasa-arvokysymys, joka osaltaan vaikuttaa myös naisen valmiuksiin toimia pappina.
En siis tarkoita, että edustamani sukupolvi olisi koskaan ollut housuväkeä tyhmempää, en todellakaan, vaan sitä, että yhteiskunta ei antanut sille puitteita kehittää potentiaaliaan täyteen mittaansa, eikä kenties sivistää itseään niin pitkälle, että paimenvirkaan astuminen olisi palvellut kristinuskon pyrkimyksiä?
Lohdullista on, että aikojen saatossa naisten oikeudet ovat muuttuneet, saavathan he jopa puhua seurakunnan kokouksissa, nuo mokomat tissieläimet.
Ja nyt sitten palataan siihen, että Suomi antoi ensimmäisenä valtiona maailmassa naisille oikeuden äänestää ja olla ehdokkaana yleisissä vaaleissa.
[/b]
Anteeksi, tässä kohdin en ymmärtänyt pointtiasi tai mahdollista kritiikkiäisi kirjoitukseni viimeistä kappaletta kohtaan.
Kiitos paljon Salis kritiikistäsi ja huomioistasi kirjoitukseni suhteen. Se oli kovan väsymyksen ja jännityksen alaisena kirjoitettu vuodatus, jonka ulkomuotoon ja sanavalintoihin en kiinnittänyt tarvittavaa huomiota. Ehkä kyseisenlaisessa tilassa ei pitäisi laisinkaan lähteä ottamaan kantaa asioihin, väärinymmärrysten mahdollisuus kasvanee huimasti. En tosin tarkoita, että Salis olisi välttämättä ymmärtänyt väärin.
Keskeisimmät pointtini kuitenkin olivat:
1) En millään lailla vastusta naispappeutta (kuinka voisinkaan, sillä toivon itsekin olevani jonain päivänä valmis ko. ammattiin)...
2) ...mutta osaltani tietyllä tavalla ymmärrän, miksi menneisyydessä (valitettavan pitkälle nykyaikaan) naista ei ole nähty soveliaaksi paimenvirkaan (joskaan en ymmärrä silloista epätasa-arvoa, joka tämän asettelun aiheutti)
3) Raamatun paikottainen vahva sidonnaisuus aikaan
4) Naispappeus ei ole ainoastaan tasa-arvokysymys
Innolla odotan aikaa, jolloin sanaa naispappeus ei edes tunneta.