Sinä kelpaat, sinä riität.
Mikä on tarpeeksi, kun kaivellaan ihmisen menneisyyden syntejä, sanoja ja tekoja? Tai ei sallita ajatusta, että jotkin asiat, tavat, tekemiset ja sanat olivat tavallisia, normaaleja, mahdollisia aiempina aikoina. Kuinka paljon ajatusten on pitänyt muuttua menneistä, että se on ok?
Pitääkö pyytää anteeksi, että ajatteli tai toimi tietyllä tavalla joskus aiemmin? Jokin perustelu sille on ollut, kuulostaa se perustelu sitten miltä tahansa. Pitääkö olla täysin toista mieltä nyt, että on kelvollinen johonkin?
Missä anteeksiantamus, missä armo? Onko mahdollista olla eri mieltä, mitä mieltä tahansa, onko mahdollista ilmaista mielipiteensä joutumatta hankaluuksiin?
Onko tavallisella kansalaisella, tai kenellä tahansa ihmisellä oikeutta kyseenalaistaa valtaapitävien toimia? Milloin on, milloin ei? Ilman seuraamuksia, ilman pyrkimystä syrjäyttää yhteiskunnan ulkopuolelle.