Kirjoittaja Aihe: Suuttumus vääräuskoista kohtaan  (Luettu 2247 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1750
Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
« Vastaus #45 : 15.07.19 - klo:09:55 »
Miten tuo täytyy ymmärtää. Se ei ole toisten syntien kaivelimista ja kuvittelemista. Se ei myöskään ole oikeassa olemista, kun Jumala ja minä tiedämme asian. Pudotkaa alas puusta ja madelkaa raajarikkoina maata myöten niin saatte valon.

Lueskelin eilen Galatalaiskirjeen selitystä, ja se ehdoton varmuus oikeasta opista oli niin silmiinpistävää että päätin tulla hieman kommentoimaan. Yleensäkin Lutherin vakaumus opin suhteen on hyvin varma, hyvin selkeä ja painottava. Siinä vasta pelastusvarmuutta korostava usko! en ole sellaista tavannut missään muualla, mikä on samalla aika ironista, koska kirkollisen luterilaisuuden nykyään ei ajatella korostavan pelastusvarmuutta. Kirjassa oli käsitelty Paavalin sanoja Raamatussa: "jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä me olemme teille julistaneet, olkoon kirottu!" Eikös tuo ole juuri sitä "minä ja Jumala" -asennetta.

Tässä ketjussa ei ole juteltu pelastusvarmuudesta, tiedän sen. Mutta jokaisella on asioita jotka ovat tärkeitä ja pyhiä, ja silloin vakaumuksessa on tiettyä varmuutta. Tietysti ymmärrän että hengelliset asiat perustuvat uskoon eikä näkemiseen, ja Jumalaa ei ole kukaan nähnyt. On asioita joita kannattaa kohdata pyhällä arkuudella. Mutta uskon että on myös asioita joita voi kohdata pyhällä varmuudella.

Suosittelen tuota Galatalaiskirjeen selitystä luettavaksi, sisältää mahtavia oivalluksia joista olisi paljon ammennettavaa tämänkin foorumin ketjuihin. Itselleni sen lukemisella on ihmeellisen rauhoittava vaikutus. En sano että unettava, mutta silti parhaimpia luettavia ennen nukkumaanmenoa.

Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13613
Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
« Vastaus #46 : 15.07.19 - klo:12:48 »
Olen lukemassa Urpo Karjalaisen kirjaa, josta alkureferointi on toisaalla,niin UK kirjoittaa paljon kirjeestä galatalaisille myös. Alkuun olin sitä mieltä, että pysyn kärryillä, mutta nyt lopussa ei taidakaan niin olla. Muutama sivu päivässä kertaillen, niin loppu häämöttää.
En ole suuttumassa vääräuskoisille. Olen tyytyväinen, että Qumranin "valon lapsista" joku kirjoittaa suomen kielellä. On oikeastaan monen sattumuksen hyvä tulos, että Qumranin kääröt päätyivät israelilaisten haltuun. Ne ovat tutkittavissa monella taholla. Voi kysyä, että olisiko ollut samoin, jos kääröt olisivat päätyneet muunlaisten ihmisten käsiin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
« Vastaus #47 : 21.07.19 - klo:18:33 »
Lueskelin eilen Galatalaiskirjeen selitystä, ja se ehdoton varmuus oikeasta opista oli niin silmiinpistävää että päätin tulla hieman kommentoimaan. Yleensäkin Lutherin vakaumus opin suhteen on hyvin varma, hyvin selkeä ja painottava. Siinä vasta pelastusvarmuutta korostava usko! en ole sellaista tavannut missään muualla, mikä on samalla aika ironista, koska kirkollisen luterilaisuuden nykyään ei ajatella korostavan pelastusvarmuutta. Kirjassa oli käsitelty Paavalin sanoja Raamatussa: "jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä me olemme teille julistaneet, olkoon kirottu!" Eikös tuo ole juuri sitä "minä ja Jumala" -asennetta.

Tässä ketjussa ei ole juteltu pelastusvarmuudesta, tiedän sen. Mutta jokaisella on asioita jotka ovat tärkeitä ja pyhiä, ja silloin vakaumuksessa on tiettyä varmuutta. Tietysti ymmärrän että hengelliset asiat perustuvat uskoon eikä näkemiseen, ja Jumalaa ei ole kukaan nähnyt. On asioita joita kannattaa kohdata pyhällä arkuudella. Mutta uskon että on myös asioita joita voi kohdata pyhällä varmuudella.

Suosittelen tuota Galatalaiskirjeen selitystä luettavaksi, sisältää mahtavia oivalluksia joista olisi paljon ammennettavaa tämänkin foorumin ketjuihin. Itselleni sen lukemisella on ihmeellisen rauhoittava vaikutus. En sano että unettava, mutta silti parhaimpia luettavia ennen nukkumaanmenoa.

Se on hieno, se galatalaiskirjeen kommentaari ja auttanut monia.  Jos joku törmää kirjaan Jansson&Lemmetyinen, Kun luostarin muurit murtuvat (Wenn Mauern fallen) löytää kuvauksen kahdesta Darmstadtin Evankelisiin Mariasisariin liittyneestä suomalaisesta, jotka kumpikin tahollaan alkoivat epäillä Mariasisarkunnan opinkappaleita. Riitta Lemmetyinen lainasi sen isänsä kirjahyllystä kotilomallaan, ja koki elämänsä tyrmistyksen ja huojennuksen.  Riitta ja Marianne alkoivat keskustella, vaikka se oli sisarten kesken ankarasti kiellettyä, ja huomasivat epäilleensä samoja oppeja.

Lutherin kirjasta lähti liikkeelle aika vyöry, nämä kaksi lähtivät opiskelemaan teologiaa ja tekivät gradunsa Mariasisarkunnan opinkappaleista.  He olivat toivoneet että kaikki olisi väärinkäsitystä, mutta Äiti Basilea Schlink ei väistynyt yhtään piirua, ja heidät erotettiin, tosin jääminen olisi ollut aika mahdotonta.  Tuo kirja on kevennetty, elämäkerralliseksi muokattu versio graduista.

Luin sen jälkeen kirpparilöytönä palasen Mutter Basilean omaelämäkertaa.

.................

Melkoinen osoitus siitä, kuinka kirkkonsa yhteydestä eristäytyvä pieni ryhmä kehittää omat oppinsa. Siinä ei pitkään kynä rapissut.

................

Mutta Mansipaanilta kysyisin mistä on lähtöisin ajatus, että EVL kirkko olisi tuossa pelastusvarmuusjutussa jotenkin out?  Se on aika lailla esillä reformaatiokirjallisuudessa, ja sen jälkeen ei ole juuri oppia tullut.   Itse kertaalleen kysyin tyhmiä,  kun kysyin mitä kirkko opettaa jostain, mikä minulle oli päivän kysymys eli joku ” johdatus”.  . Ei yhtään mitään.  Se ei ollut 1500- luvun kysymyksiä.  Pelastus ilman lain tekoja  oli Lutherin tärkein ongelma ja kyl se on tänään suurin kysymykseni sentään.
« Viimeksi muokattu: 21.07.19 - klo:18:38 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1750
Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
« Vastaus #48 : 28.07.19 - klo:21:17 »

Mutta Mansipaanilta kysyisin mistä on lähtöisin ajatus, että EVL kirkko olisi tuossa pelastusvarmuusjutussa jotenkin out?  Se on aika lailla esillä reformaatiokirjallisuudessa, ja sen jälkeen ei ole juuri oppia tullut.   Itse kertaalleen kysyin tyhmiä,  kun kysyin mitä kirkko opettaa jostain, mikä minulle oli päivän kysymys eli joku ” johdatus”.  . Ei yhtään mitään.  Se ei ollut 1500- luvun kysymyksiä.  Pelastus ilman lain tekoja  oli Lutherin tärkein ongelma ja kyl se on tänään suurin kysymykseni sentään.

Ajattelin enemmän käytännön kautta kuin opin kautta: kun puhutaan pelastusvarmuudesta niin se yleensä yhdistetään tiettyihin uusiin herätysliikkeisiin. Kirkossa sitä ei juuri paukuteta, siis tavallisissa messuissa. Mutta Luther oli niin varma ja vakuuttunut tästä opista että kirjoitti siitä 700 sivua, ja kutsui Galatalaiskirjettä Katharina Von Borakseen jos oikein muistan. Se on sellaista syvällisempää pelastusvarmuusoppia.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Suuttumus vääräuskoista kohtaan
« Vastaus #49 : 31.07.19 - klo:00:02 »
Ajattelin enemmän käytännön kautta kuin opin kautta: kun puhutaan pelastusvarmuudesta niin se yleensä yhdistetään tiettyihin uusiin herätysliikkeisiin. Kirkossa sitä ei juuri paukuteta, siis tavallisissa messuissa. Mutta Luther oli niin varma ja vakuuttunut tästä opista että kirjoitti siitä 700 sivua, ja kutsui Galatalaiskirjettä Katharina Von Borakseen jos oikein muistan. Se on sellaista syvällisempää pelastusvarmuusoppia.

En ehkä ymmärrä mitä kaipaat, mutta messun liturgiaan se kuuluu ja toistuu joka pyhä. ”Tänä on minun ruumiini,.. ” Tämä on minun vereni” jotka on tarkoitettu kirjaimellisesti otettaviksi.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.