Kirjoittaja Aihe: Kuka on kristitty  (Luettu 7757 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa luterilainen

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 192
Vs: Kuka on kristitty
« Vastaus #60 : 18.09.19 - klo:15:39 »
Kuka on kristitty....  Riippuu kysyjästä. 

Tilastonikkarille KMN: n ( ja rk- kirkon, se on liian suuri itse kirkkojen maailmanneuvoston, mutta siis sitoutunut yhteistyökumppanuuteen) määritelmän mukaiselle yhteisölle oppinsa rakentavan kirkkokunnan jäsen.  Useissa herätysliikkeissä niinjaniin ajatteleva tai tunnustava, myös esim. ortodoksisen kirkon opetuksessa ainoastaan ainoan oikeauskoisen kirkon jäsen.

Siis en minä ainakaan tiedä. Dietricus Docens ajatteli etenkin nuorena, että uskova seuraa ja seuraaja uskoo.  Eli Kristuksen seuraaja löytää uskon, eli tulee kristityksi, siis hän hoksaa seuraa Kristusta, ja aika monelle Jeesus sanoi että tulisi ja seuraisi. Mies oli kuitenkin luterilainrn ja Lutherin suuri ihailija, mikä merkitsee että kristityksi tullaan kasteessa.  Ehkä tuo päivystävä kristitty meinaa muuta, ja on tarpeellinen pahassa maailmassa.

Siinä oli mieltä. Hän kylläkin menetti pelissä henkensä mutta niin kävi monen muun natsien kynsissä.
No itse olen kristitty, koska minut on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja olen kasteessa pukenut ylleni Kristuksen sekä uskon ja tunnustan Hänet Vapahtajakseni ja Pelastajakseni. Siksi olen osa Kristuksen ristintyön tähden syntinsä anteeksisaanutta Jumalan omaisuuskansaa, jota on pilkattu meille kunnianimeksi tulleella sanalla kristitty.

"Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty."
(Ap.t.11:26)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10386
Vs: Kuka on kristitty
« Vastaus #61 : 22.09.19 - klo:21:03 »
No itse olen kristitty, koska minut on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja olen kasteessa pukenut ylleni Kristuksen sekä uskon ja tunnustan Hänet Vapahtajakseni ja Pelastajakseni. Siksi olen osa Kristuksen ristintyön tähden syntinsä anteeksisaanutta Jumalan omaisuuskansaa, jota on pilkattu meille kunnianimeksi tulleella sanalla kristitty.

"Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty."
(Ap.t.11:26)

Luterilaisella on luterilainen oppi asiasta.

Olen monesta asiasta tuuminut, saisipa koolle nuo ja nuo.... Sitten vielä ne ja nämä ja sitten keskustelu käyntiin.  Mihinkähän ne päätyis. Pääsisköhän ne johonkin ratkaisuun, päätyiskö ne olemaan lopulta samaa mieltä?

Tästä toivoisin jälleen, olis aika herkku päästä seuraamaan keskustelua.  Kun tässä pitkin elämän matkaa on kohdattu varmoja ihmisiä, ja osaan heistä on sen verran yhteyttä, että tiedän heidän pysyneen varmassa kannassaan, ottaisin sen ja sen ja  sen....

Seuraavaksi he olisi keskustelleet sielumme pelastuksesta, vaikka se olisi käynyt helposti luulen: Meidän kirkkomme opettaa, että...

Olin jo tänne tarjoamassa keskustelijoita jotka kerrassaan täyttäisivät unelmani, mutta tuli vähän sellainen fiilis, että miksi. Pyyhin nimet pois kun ajattelin, onko tuo nyt ainakaan erityisen kristillistä lähteä nimeämään sakkia, joiden kesken olisi odotettavissa mehevä rehevä hiuksia nostattava....takuulla lystikäs ja taas saisi tältä tosikkokansalta vähintään aikaan vuosisadan kirkostaeroamispiikin... Ei Räsänen mitään....
 
Jos pitäisin ihan omana syntinäni ja tyytyisi ajattelemaan lähimmäisistäni kaikenkirjavaa täällä vaan, minun tuli mieleeni että jätän sentään väliin semmoiset että sanon lähimmäisistäni täällä,  että se ja se olisi niin toista mielipuolta että kyllä olis kamppailu varma ja vihainen.   Mitä se minuun kuuluu, selvittäkööt Jumalansa edessä jyrkkyytensä ja jyrkkyytensä ja suljetut korvansa, minä en niitä kuitenkaan saa avattua.

Minulla riittää selvitettävää jo mässäilyssäni tuolla ajatuksella.  Ne toiset teemat olivat perusteltuja.

Ja kun ajattelin tässä, että en saa sitä ajatusta siitä, että Kristus kutsui seuraamaan itseään. 

Tosin yleensä kun tuumin että yrittäisinkö seurata Kristusta, kaikki on romahtanut. Välittömästi. On tapahtunut jotain jonka soisin tapahtumattomaksi. Olkoon etten aloittanut, että yritin lopettaa, että olin sillä välillä epätoivoinen.




Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa luterilainen

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 192
Vs: Kuka on kristitty
« Vastaus #62 : 30.09.19 - klo:14:51 »
Luterilaisella on luterilainen oppi asiasta.

Olen monesta asiasta tuuminut, saisipa koolle nuo ja nuo.... Sitten vielä ne ja nämä ja sitten keskustelu käyntiin.  Mihinkähän ne päätyis. Pääsisköhän ne johonkin ratkaisuun, päätyiskö ne olemaan lopulta samaa mieltä?

Tästä toivoisin jälleen, olis aika herkku päästä seuraamaan keskustelua.  Kun tässä pitkin elämän matkaa on kohdattu varmoja ihmisiä, ja osaan heistä on sen verran yhteyttä, että tiedän heidän pysyneen varmassa kannassaan, ottaisin sen ja sen ja  sen....

Seuraavaksi he olisi keskustelleet sielumme pelastuksesta, vaikka se olisi käynyt helposti luulen: Meidän kirkkomme opettaa, että...

Olin jo tänne tarjoamassa keskustelijoita jotka kerrassaan täyttäisivät unelmani, mutta tuli vähän sellainen fiilis, että miksi. Pyyhin nimet pois kun ajattelin, onko tuo nyt ainakaan erityisen kristillistä lähteä nimeämään sakkia, joiden kesken olisi odotettavissa mehevä rehevä hiuksia nostattava....takuulla lystikäs ja taas saisi tältä tosikkokansalta vähintään aikaan vuosisadan kirkostaeroamispiikin... Ei Räsänen mitään....
 
Jos pitäisin ihan omana syntinäni ja tyytyisi ajattelemaan lähimmäisistäni kaikenkirjavaa täällä vaan, minun tuli mieleeni että jätän sentään väliin semmoiset että sanon lähimmäisistäni täällä,  että se ja se olisi niin toista mielipuolta että kyllä olis kamppailu varma ja vihainen.   Mitä se minuun kuuluu, selvittäkööt Jumalansa edessä jyrkkyytensä ja jyrkkyytensä ja suljetut korvansa, minä en niitä kuitenkaan saa avattua.

Minulla riittää selvitettävää jo mässäilyssäni tuolla ajatuksella.  Ne toiset teemat olivat perusteltuja.

Ja kun ajattelin tässä, että en saa sitä ajatusta siitä, että Kristus kutsui seuraamaan itseään. 

Tosin yleensä kun tuumin että yrittäisinkö seurata Kristusta, kaikki on romahtanut. Välittömästi. On tapahtunut jotain jonka soisin tapahtumattomaksi. Olkoon etten aloittanut, että yritin lopettaa, että olin sillä välillä epätoivoinen.
No tuskinpa minusta koskaan paavilaista roomalaiskatolista, kreikkalaiskatolista ortodoksia tai reformoituakaan tulee, koska heidän näkemyksensä kristinuskosta näkyy koko dogmatiikassa. Se näkyy muun muassa kaste- ja ehtoollisnäkemyksissä, se näkyy lain ja evankeliumin ytimen ymmärtämisessä, synti- ja vanhurskattamiskysymyksissä, pyhityksessä ja rukouselämässä, ja näkyy yleensäkin kaikessa. Reformoitu uskonnäkemys kristinuskosta on ihmiskeskeinen, jonka painopiste on subjektinen. Katolinen ja ortodoksinen näkemys kristinuskosta puolestaan on ulkokohtainen painottaen objektiivista puolta. Roomalaiskatoliset ja kreikkalaiskatoliset ortodoksithan ovat vähän niin kuin veljiä keskenään, jotka tunnustavat toistensa kirkot todellisiksi kirkoiksi, koska heidän oppieronsa ovat niin vähäisiä, sillä heillä on mielestään oikea apostolinen suksessio ja oikeat sakramentit.

Mutta  luterilaisuus onkin Kristus- ja armokeskeistä paavalilaisuutta. :)
« Viimeksi muokattu: 30.09.19 - klo:14:57 kirjoittanut luterilainen »