Avioerot ovat aina tapauskohtaisia, ja miltei mahdoton on ikään kuin puuttua toisten ratkaisuihin. Sen olen kuitenkin huomannut, että avioero on usealle oikeasti kova paikka, ja se on asia josta usein jää jäljet... Lapsille on vaikeaa, kun se mihin luottaa ja mikä on ympärillä, murenee, murtuu... Kyllä kai s ero useimmiten pieni kuolema on. Ehkä monet olivat ennen pitkin hampain yhdessä, mutta silti sen sanon, että kyllä minua hämää esimerkiksi pappispiirien valtaisat eroluvut nykyään, verrattuna aikaan aiempaan... En ole pappi, mutta pappismatrikkelista olen oppinut lukemaan kauan, kauan sitten...Ja tuossa em. kirjassa - useissa sen painoksissa - on ikään kuin väkisinkin tuttuja pappeja käsittämättömän paljon...
Mutta ei tämä avioliitto totisesti "sillään" suju, tämä on työteliästä puuhaa, vaikka sormus ei puristakaan. Mutta ei kai sitä ole sanottukaan, että tämän pitäisi helppoa olla. Frouvani viereen lähden nyt kumminkin nukkumaan.